10/02/21

Afterwork-podcast: Olettamuksia ja totuuksia – millaisia oikeasti olemme?

36

Tunteeko joku meistä ulkopuolisuuden tunteita? Kuka on hulluin tanssilattialla? Entä kuka odottaa jo mummoutumista? Tällä kertaa annnoimme kuulijoille mahdollisuuden esittää olettamuksia meistä ja Afterworkin äärellä selviää, mikä on totta ja mikä ei.

Ja hei, Afterwork-podcastilla on oma Instagram-tili, joten tule ystäväksemme myös siellä! Löydät profiilimme nimellä @afterworkpodcast.

Aiemmin julkaistut AW-jaksot löydät tämän linkin takaa. Pääset myös kuuntelemaan podcastiamme esimerkiksi SpotifyniTunesinAcastin sekä muiden podcast-sovellusten kautta. :)

Kuva: Janita Autio

Related posts

9/02/21

Älä ota sitä vakavasti

2 31

*Geelikynnet minulle tarjoaa Bio Sculpture

Joululoman aikana julkaisin kynsityylit vain Instagramin puolella, mutta jos kiinnostaa kurkata, niin kuvat uuden vuoden glitterkynsistä ja alkuvuoden neonoranssista sävystä voi kurkistaa sieltä! Nyt tässä tämän kovin pitkältä tuntuvan talven keskellä tuli sellainen olo, että tekee mieli jotain hauskaa ja piristävää. Inspiskansioissani on pitkään pyörinyt kuva, jossa kynsiä koristaa iloinen hymynaama, joten sellainen koristaa nyt myös meikäläisen hyppysiä. Ja takaan teille, että joka kerta hymyilyttää, kun vilkaisee näitä iloisen keltaisia kynsiä, joissa komeilee tuo veikeä naamataulu! Toivottavasti se piristää vähän teidänkin päiväänne!

Aiempia kynsityylejä pääsette selailemaan tämän linkin kautta. Ja kiinnostuneille tiedoksi, että käyn laitattamassa omani Bio Sculpture Salongissa Helsingissä. Lisätietoa Bio Sculpturen geelikynsistä löytyy tästä aiemmin tekemästäni postauksesta.

 

Related posts

8/02/21

Viikon ajatus: vastuusta

46

Älä perusta päätöksiäsi niiden neuvoille,

joiden ei tarvitse murehtia lopputuloksesta.

 

PS. Jos kiinnostaa, mikä innoitti valitsemaan tänään juuri tämän sitaatin, kurkkaa lisää mietteitä Instagramin puolelta.

Photo: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts

7/02/21

Yllättäviä käänteitä: uusi koti!

14 182

Huh, mitä käänteitä! Tässä on mennyt tovi sulatellessa asiaa itsekin, mutta nythän tässä siis kävi niin, että uusi koti löytyi nopeammin kuin olisin arvannutkaan. Näköjään kannattaa sanoa toiveensa ja haaveensa ääneen, sillä jo viime viikonloppuna vastaan tuli täydellinen asunto ja maanantaina tarjouksemme siitä hyväksyttiin!

Mainitsin juuri reilu viikko sitten tekemässäni postauksessa, että olemme etsiskelleet uutta kotia tovin verran ja viikonloput ovat viime aikoina vierähtäneet asuntonäytöissä. Aikaa on vietetty Oikotiellä ja Etuovessa asuntoilmoituksia tutkien niin väsymättömällä intensiteetillä, että asuntoprojekti on tuntunut melkein kuin toiselta työltä. Mutta niin kai siinä taitaa usein käydä, kun asuntokuume oikein iskee. Ilmoitusten ääreltä on vaikea irroittautua, ettei juuri se täydellinen unelmien asunto menisi sivu suun.

Helsingissä asuntomarkkinat käyvät tällä hetkellä niin kuumana, että kiinnostavimmat kämpät myydään parhaimmillaan muutamassa tunnissa ja jopa yli pyyntihinnan, vaikka hinnat ovat jo nyt ihan hurjissa lukemissa. Siksi on tuntunut, että pitää olla alati valmiudessa, jotta joku ei vie unelmien kämppää nenän edestä.

Mitään kiirettä meillä ei sinänsä ole ollut, sillä viihdymme ihan mielettömän hyvin tässä nykyisessäkin kodissa. Mutta kun asuntokuume iskee ihan kunnolla, sitä vain käy malttamattomaksi kuukausien vieriessä. Ehdimme etsiskellä asuntoa nelisen kuukautta, mutta tiedän, että moni metsästää uutta unelmakotia parhaimmillaan vuosia. Jo neljän kuukauden kokemuksella on todettava, että sen täytyy olla pidemmän päälle kuluttavaa. Pelkästään sen informaatiotulvan sisäistäminen, asiakirjojen tonkiminen, laskelmien tekeminen ja  selvittely vie sekä aikaa että energiaa, vaikka sinänsä ihan hauskaa ja kutkuttavaa onkin.

Pientä turhautumista ehti meilläkin jo hetkittäin olla ilmassa, koska juuri meidän toiveisiimme sopivia asuntoja on tuntunut olevan kovin vähän tarjolla. Meillä on ollut aika selkeä ajatus siitä, mitä olemme etsimässä, vaikka alueen, asunnon kunnon ja esimerkiksi talon iän suhteen olemme olleet melko avoimia. Muutaman kerran ennen viime viikonloppua ehdimme jo harkita tarjouksen tekemistä, mutta vetäydyimme lopulta tilanteesta, kun tuntui, että kaikkien harkitsemiemme kohteiden suhteen olisi pitänyt tehdä kompromisseja, joihin emme olisi olleet valmiita – varsinkaan, kun mikään kiire muutolla ei ole ollut.

Oikeastaan koko etsintöjen  ihan ensimmäinen asunto, jota kävimme katsomassa lokakuussa, oli melko täydellinen. Tuolloin vasta leikittelimme ajatuksella uudesta kodista emmekä olleet edes vielä neuvotelleet pankin kanssa lainasta. Niinpä ihana kämppä meni sivu suun. Sen jälkeen mitään yhtä sopivaa ei osunut kohdalle eikä mikään muu asunto tuntunut sen ihan ensimmäisen rinnalla oikein miltään. Tai jos tuntuikin, budjetti tuli vastaan. Kunnes koitti viime viikonloppu ja myyntiin tupsahti todellinen unelmien asunto!

Olin kirjannut itselleni ylös speksejä unelmiemme kodista ja tällaisen kuvauksen olin hahmotellut talteen toiveistamme ja haaveistamme:

Unelmiemme asunto on arkkitehtoonisesti kaunis, valoisa ja avara kolmio kantakaupungin alueella tai sen liepeillä (esimerkiksi Kulosaari, Munkkiniemi tai Lauttasaari). Ikkunoita voisi mielellään olla useampaan suuntaan ja näkymissä muutakin kuin vastapäisen talon seinä. Pidämme 1800-luvun lopun sekä 1900-luvun alkupuoliskon arkkitehtuurista korkeine huoneineen, lankkulattioineen tai kalanruotoparketteineen ja kakluuneineen, mutta myös Alvar Aalto -henkinen funkkis on meille mieleen.

Toisaalta inspiroidumme myös 60-luvun pelkistetystä arkkitehtuurista: suuret ikkunat ja kauniit avotakat viehättävät. Uudisrakennuksista emme niin välitä, ellei kyseessä ole vanha mutta myöhemmin asunnoiksi saneerattu kohde – toisaalta jos muuten toiveidemme henki täyttyy, olemme valmiita uudempaakin rakennusta harkitsemaan. Etsimme asuntoa, jossa olisi jotain erityistä: kaunis kakluuni, tunnelmallinen takka, oma parveke, jokin hauska yksityiskohta kuten pyöreä ikkuna tai jotakin muuta mielenkiintoista. Tai vaikka useampikin edellä mainituista. Kohde voi olla niin remontoitava tai remontoitukin, olemme avoimia kaikelle.

Asunnon etsiminen on aina kompromissien tekemistä, kun yrittää suhteuttaa omia toiveita tarjontaan sekä budjettiin. Uskoin kuitenkin alusta asti, että olimme sen verran realistisilla ajatuksilla ja avoimella mielellä etsiskelemässä, että sopiva kyllä löytyisi ennen pitkää. Oli myös helpotus, että keskinäiset toiveemme olivat asunnon spekseistä melko samankaltaiset, joten ei tarvinnut siinä mielessä tehdä suuria kompromisseja. Voisi nimittäin käydä niinkin, että ajatus unelmien asunnosta olisi molemmilla aivan erilainen.

Olen viihtynyt Etu-Töölön, Eiran ja Etelä-Haagan jälkeen Kalliossa niin mainiosti, että Kallio-Vallila-akseli oli ehdoton ykköstoiveemme asuinalueena. Tiedostimme kuitenkin, että tällä alueella suurempia asuntoja on tarjolla melko rajallisesti, joten olimme siis avoimia mahdollisuudelle, että uusi koti saattaisi jopa melko todennäköisesti sijaita jossain muuallakin. Katselimme asuntoja aika monipuolisesti aluerajauksemme sisällä, mutta huomasin asuntonäytöissä käydessämme, että jos pitäisi valita vain alueen perusteella, Kulosaari ja Itä-Helsinki tuntuvat minulle paljon luontevammalta suunnalta kuin Lauttasaari ja Espoo (tai Pohjois-Helsinki ja Vantaa), jos tästä kantakaupungista pitäisi johonkin suuntaan lähteä. Entäs te muut? Onko teillä muilla helsinkiläisillä tällaista selkeää preferenssiä?

Mutta sitten varsinaiseen asiaan… Luulen, että eniten teitä kuitenkin kiinnostaa tietää, millainen se uusi kotimme on! Lopulta olin aika ällistynyt, miten hyvä tuuri meillä kävi: uusi asunto löytyi nimittäin vain muutaman korttelin päästä nykyisestä kodistani. Toivoin, että saisimme pysyä näillä kulmilla, mutta en uskonut, että löytäisimme tältä alueelta sopivaa. Toisin kävi!

Koko prosessi oli melkoinen jännitysnäytelmä… Ihastuimme asuntoon oikeastaan heti ensi silmäyksellä, mutta osasin aavistella, että tuskin olisimme ainoat. Tämä oli vähän sellainen asunto, johon taitaisi olla aika vaikea olla rakastumatta. Valmistauduin jo ennen näyttöä ajatukseen, että on epätodennäköistä, että juuri me voisimme saada tuon asunnon omaksemme, sillä todennäköisesti sen haluaisi moni muukin. En ollut väärässä, mutta jotenkin onnistuimme kuin onnistuimmekin todella kuumottavan tarjousväännön jälkeen viemään voiton ja meidän tarjouksemme hyväksyttiin! En ollut uskoa korviani, kun välittäjä soitti ja kertoi ilouutisesta. Nyt edessä on enää kauppakirjojen allekirjoitus reilun viikon päästä ja sitten kaikki on virallista.

Uudessa asunnossa täyttyvät oikeastaan lähes kaikki toiveemme. Tuleva kotimme on kaunis, valoisa ja avara arkkitehdin suunnittelema ylimmän kerroksen kolmio, jossa on loistava pohja, paljon ikkunoita ja kauniit lankkulattiat. 1920-1930-lukujen taitteessa rakennetussa talossa sijaitseva asunto on remontoitu joitakin vuosia sitten täysin, joten remonttia meidän ei tarvitse tehdä ollenkaan. Nykyiset pinnat ovat kauniit ja neutraalit olematta tylsät, mutta voi olla, että kaipaan silti jotakin pientä tehostetta värimaailmaan. Veikkaan siis, että todennäköisesti ryhdymme maalauspuuhiin jossain vaiheessa. Muuttamaan pääsemme joka tapauksessa vasta toukokuun lopulla, joten tässä on hyvää aikaa suunnitella tulevaa ja käydä tavaroita läpi muuton edellä. Luulenpa silti, että sisustus ja värimaailma hahmottuvat kunnolla vasta sitten muuton jälkeen.

Mutta siis huh, miten ihanaa ja jännittävää! Tuntuu, että koko viikko on mennyt sellaisessa asuntokuplassa, että huomaan miettiväni uutta kotia, tekeväni asuntokauppoja ja suunnittelevani sisustusta unissanikin. Vaikka muuttoon on vielä aikaa, olen oikeastaan ihan tyytyväinen, että kaikkea ei tarvitse hoitaa kiireessä, vaan saamme hetken sulatella asiaa ja valmistautua uuteen kaikessa rauhassa. Mutta hitsi vie, en malta odottaa, että pääsen näyttämään ja kertomaan teille jossain vaiheessa enemmän. Kotijuttuja on siis luvassa varmasti kyllästymiseen asti!

Photos: Jenni Rotonen & Annika Ollila

Related posts