Levylautasella: Tornado Wallace

Rakastuin noin 1,5 vuotta sitten palavasti Tornado Wallaceen – traagisesti juuri pari kuukautta sen jälkeen, kun tyyppi oli käväissyt Helsingissä esiintymässä, joten missasin live-keikan. Pseudonyymin takana on australialainen Lewis Day ja artistinimi saattaa olla jollekulle tuttu erityisesti tyypin muille artisteille tekemistä remixeistä. Tuorein albumi Midnight Mania ilmestyi viime vuonna, mutta oma sydämeni on sykähtänyt erityisesti vuonna 2017 julkaistun Lonely Planet -levyn syntikkasoundeja, panhuiluja, bongorumpuja ja viidakon ääniä yhdistelevään äänimaisemaan, jossa jokainen kappale tuntuu olevan kuin jokin maaginen matka.

Lonely Planet -levyllä kuuluu selvästi vaikutteita Mike Oldfieldin ja Jean Michel Jarren tyylistä 70-luvulta, mutta jotkut kappaleet herättävät kitarariffeineen ja alati kehittyvine melodioineen jopa mielleyhtymiä jonnekin 70-80-luvun progetunnelmiin The Alan Parsons Projectin tai Genesiksen hengessä. Uudemmista artisteista kuulen Tornado Wallacen soundissa myös paikoin jotain samaa kuin Mark Barrottissa, jonka biiseissä minua viehättävät nimenomaan erilaiset viidakkoviittaukset.

Tuorein ihastukseni on kuitenkin Tornado Wallacen remix Damian Lazaruksen Mountain -kappaleesta, jonka melankolinen äänimaailma ja drum’n’bass -biitti muuntautuu Tornado Wallacen käsissä vaivattomasti rullaavaksi ja ihastuttavan pahaenteiseksi deep houseksi. RAKASTAN!

Jos tämän tyyppinen musiikki sytyttää, niin kannattaa kurkata tämä soittolistani Spotifysta – se vie ihanalle musiikilliselle matkalle ihan muihin maailmoihin ja yhdistelee melko vapautuneesti musiikkia eri aikakausilta. Lisää biisisuosituksiani pääset kuuntelemaan täältä sekä täältä.

Tags: Musiikki

Categorised in: Musiikki