7/02/21

Yllättäviä käänteitä: uusi koti!

14 177

Huh, mitä käänteitä! Tässä on mennyt tovi sulatellessa asiaa itsekin, mutta nythän tässä siis kävi niin, että uusi koti löytyi nopeammin kuin olisin arvannutkaan. Näköjään kannattaa sanoa toiveensa ja haaveensa ääneen, sillä jo viime viikonloppuna vastaan tuli täydellinen asunto ja maanantaina tarjouksemme siitä hyväksyttiin!

Mainitsin juuri reilu viikko sitten tekemässäni postauksessa, että olemme etsiskelleet uutta kotia tovin verran ja viikonloput ovat viime aikoina vierähtäneet asuntonäytöissä. Aikaa on vietetty Oikotiellä ja Etuovessa asuntoilmoituksia tutkien niin väsymättömällä intensiteetillä, että asuntoprojekti on tuntunut melkein kuin toiselta työltä. Mutta niin kai siinä taitaa usein käydä, kun asuntokuume oikein iskee. Ilmoitusten ääreltä on vaikea irroittautua, ettei juuri se täydellinen unelmien asunto menisi sivu suun.

Helsingissä asuntomarkkinat käyvät tällä hetkellä niin kuumana, että kiinnostavimmat kämpät myydään parhaimmillaan muutamassa tunnissa ja jopa yli pyyntihinnan, vaikka hinnat ovat jo nyt ihan hurjissa lukemissa. Siksi on tuntunut, että pitää olla alati valmiudessa, jotta joku ei vie unelmien kämppää nenän edestä.

Mitään kiirettä meillä ei sinänsä ole ollut, sillä viihdymme ihan mielettömän hyvin tässä nykyisessäkin kodissa. Mutta kun asuntokuume iskee ihan kunnolla, sitä vain käy malttamattomaksi kuukausien vieriessä. Ehdimme etsiskellä asuntoa nelisen kuukautta, mutta tiedän, että moni metsästää uutta unelmakotia parhaimmillaan vuosia. Jo neljän kuukauden kokemuksella on todettava, että sen täytyy olla pidemmän päälle kuluttavaa. Pelkästään sen informaatiotulvan sisäistäminen, asiakirjojen tonkiminen, laskelmien tekeminen ja  selvittely vie sekä aikaa että energiaa, vaikka sinänsä ihan hauskaa ja kutkuttavaa onkin.

Pientä turhautumista ehti meilläkin jo hetkittäin olla ilmassa, koska juuri meidän toiveisiimme sopivia asuntoja on tuntunut olevan kovin vähän tarjolla. Meillä on ollut aika selkeä ajatus siitä, mitä olemme etsimässä, vaikka alueen, asunnon kunnon ja esimerkiksi talon iän suhteen olemme olleet melko avoimia. Muutaman kerran ennen viime viikonloppua ehdimme jo harkita tarjouksen tekemistä, mutta vetäydyimme lopulta tilanteesta, kun tuntui, että kaikkien harkitsemiemme kohteiden suhteen olisi pitänyt tehdä kompromisseja, joihin emme olisi olleet valmiita – varsinkaan, kun mikään kiire muutolla ei ole ollut.

Oikeastaan koko etsintöjen  ihan ensimmäinen asunto, jota kävimme katsomassa lokakuussa, oli melko täydellinen. Tuolloin vasta leikittelimme ajatuksella uudesta kodista emmekä olleet edes vielä neuvotelleet pankin kanssa lainasta. Niinpä ihana kämppä meni sivu suun. Sen jälkeen mitään yhtä sopivaa ei osunut kohdalle eikä mikään muu asunto tuntunut sen ihan ensimmäisen rinnalla oikein miltään. Tai jos tuntuikin, budjetti tuli vastaan. Kunnes koitti viime viikonloppu ja myyntiin tupsahti todellinen unelmien asunto!

Olin kirjannut itselleni ylös speksejä unelmiemme kodista ja tällaisen kuvauksen olin hahmotellut talteen toiveistamme ja haaveistamme:

Unelmiemme asunto on arkkitehtoonisesti kaunis, valoisa ja avara kolmio kantakaupungin alueella tai sen liepeillä (esimerkiksi Kulosaari, Munkkiniemi tai Lauttasaari). Ikkunoita voisi mielellään olla useampaan suuntaan ja näkymissä muutakin kuin vastapäisen talon seinä. Pidämme 1800-luvun lopun sekä 1900-luvun alkupuoliskon arkkitehtuurista korkeine huoneineen, lankkulattioineen tai kalanruotoparketteineen ja kakluuneineen, mutta myös Alvar Aalto -henkinen funkkis on meille mieleen.

Toisaalta inspiroidumme myös 60-luvun pelkistetystä arkkitehtuurista: suuret ikkunat ja kauniit avotakat viehättävät. Uudisrakennuksista emme niin välitä, ellei kyseessä ole vanha mutta myöhemmin asunnoiksi saneerattu kohde – toisaalta jos muuten toiveidemme henki täyttyy, olemme valmiita uudempaakin rakennusta harkitsemaan. Etsimme asuntoa, jossa olisi jotain erityistä: kaunis kakluuni, tunnelmallinen takka, oma parveke, jokin hauska yksityiskohta kuten pyöreä ikkuna tai jotakin muuta mielenkiintoista. Tai vaikka useampikin edellä mainituista. Kohde voi olla niin remontoitava tai remontoitukin, olemme avoimia kaikelle.

Asunnon etsiminen on aina kompromissien tekemistä, kun yrittää suhteuttaa omia toiveita tarjontaan sekä budjettiin. Uskoin kuitenkin alusta asti, että olimme sen verran realistisilla ajatuksilla ja avoimella mielellä etsiskelemässä, että sopiva kyllä löytyisi ennen pitkää. Oli myös helpotus, että keskinäiset toiveemme olivat asunnon spekseistä melko samankaltaiset, joten ei tarvinnut siinä mielessä tehdä suuria kompromisseja. Voisi nimittäin käydä niinkin, että ajatus unelmien asunnosta olisi molemmilla aivan erilainen.

Olen viihtynyt Etu-Töölön, Eiran ja Etelä-Haagan jälkeen Kalliossa niin mainiosti, että Kallio-Vallila-akseli oli ehdoton ykköstoiveemme asuinalueena. Tiedostimme kuitenkin, että tällä alueella suurempia asuntoja on tarjolla melko rajallisesti, joten olimme siis avoimia mahdollisuudelle, että uusi koti saattaisi jopa melko todennäköisesti sijaita jossain muuallakin. Katselimme asuntoja aika monipuolisesti aluerajauksemme sisällä, mutta huomasin asuntonäytöissä käydessämme, että jos pitäisi valita vain alueen perusteella, Kulosaari ja Itä-Helsinki tuntuvat minulle paljon luontevammalta suunnalta kuin Lauttasaari ja Espoo (tai Pohjois-Helsinki ja Vantaa), jos tästä kantakaupungista pitäisi johonkin suuntaan lähteä. Entäs te muut? Onko teillä muilla helsinkiläisillä tällaista selkeää preferenssiä?

Mutta sitten varsinaiseen asiaan… Luulen, että eniten teitä kuitenkin kiinnostaa tietää, millainen se uusi kotimme on! Lopulta olin aika ällistynyt, miten hyvä tuuri meillä kävi: uusi asunto löytyi nimittäin vain muutaman korttelin päästä nykyisestä kodistani. Toivoin, että saisimme pysyä näillä kulmilla, mutta en uskonut, että löytäisimme tältä alueelta sopivaa. Toisin kävi!

Koko prosessi oli melkoinen jännitysnäytelmä… Ihastuimme asuntoon oikeastaan heti ensi silmäyksellä, mutta osasin aavistella, että tuskin olisimme ainoat. Tämä oli vähän sellainen asunto, johon taitaisi olla aika vaikea olla rakastumatta. Valmistauduin jo ennen näyttöä ajatukseen, että on epätodennäköistä, että juuri me voisimme saada tuon asunnon omaksemme, sillä todennäköisesti sen haluaisi moni muukin. En ollut väärässä, mutta jotenkin onnistuimme kuin onnistuimmekin todella kuumottavan tarjousväännön jälkeen viemään voiton ja meidän tarjouksemme hyväksyttiin! En ollut uskoa korviani, kun välittäjä soitti ja kertoi ilouutisesta. Nyt edessä on enää kauppakirjojen allekirjoitus reilun viikon päästä ja sitten kaikki on virallista.

Uudessa asunnossa täyttyvät oikeastaan lähes kaikki toiveemme. Tuleva kotimme on kaunis, valoisa ja avara arkkitehdin suunnittelema ylimmän kerroksen kolmio, jossa on loistava pohja, paljon ikkunoita ja kauniit lankkulattiat. 1920-1930-lukujen taitteessa rakennetussa talossa sijaitseva asunto on remontoitu joitakin vuosia sitten täysin, joten remonttia meidän ei tarvitse tehdä ollenkaan. Nykyiset pinnat ovat kauniit ja neutraalit olematta tylsät, mutta voi olla, että kaipaan silti jotakin pientä tehostetta värimaailmaan. Veikkaan siis, että todennäköisesti ryhdymme maalauspuuhiin jossain vaiheessa. Muuttamaan pääsemme joka tapauksessa vasta toukokuun lopulla, joten tässä on hyvää aikaa suunnitella tulevaa ja käydä tavaroita läpi muuton edellä. Luulenpa silti, että sisustus ja värimaailma hahmottuvat kunnolla vasta sitten muuton jälkeen.

Mutta siis huh, miten ihanaa ja jännittävää! Tuntuu, että koko viikko on mennyt sellaisessa asuntokuplassa, että huomaan miettiväni uutta kotia, tekeväni asuntokauppoja ja suunnittelevani sisustusta unissanikin. Vaikka muuttoon on vielä aikaa, olen oikeastaan ihan tyytyväinen, että kaikkea ei tarvitse hoitaa kiireessä, vaan saamme hetken sulatella asiaa ja valmistautua uuteen kaikessa rauhassa. Mutta hitsi vie, en malta odottaa, että pääsen näyttämään ja kertomaan teille jossain vaiheessa enemmän. Kotijuttuja on siis luvassa varmasti kyllästymiseen asti!

Photos: Jenni Rotonen & Annika Ollila

Tags: , ,

Categorised in: Elämä, Koti

14 Comments

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

  • Iida

    Onneksi olkoon! Kuulostaa ihanalta <3 Odotan innoissani kuvia ja sisustusjuttuja <3

  • Kerttu

    Hip hei ihania uutisia! Paljon onnea uudesta kodista! Upeaa, että se löytyi tutuilta ja hyväksi todetuilta kulmilta.

    Hrrrr, tarjouskauppa kuulostaa kyllä niin kuumottavalta ja hermoja repivältä. Itselläni ei ole omistusasuntoa, vielä. Uskon, että alan etsiä omaa kotia noin vuoden sisällä. Tosi kivaa siis lukea muiden kokemuksia asunnon ostamisesta. Sisustusjuttuja odotan myös innolla! Varmasti mukavaa saada isompi asunto: pystyy tavallaan saamaan enemmän sisustusratkaisuja yhteen kotiin.

    Loppuun vielä kiitokset siitä, että olet ja kirjoitat tätä blogia. Oma mieli on ollut viime päivinä maassaa, mutta tämä kirjoitus sinun onnesta kyllä piristi ja vei huomiota ikävistä keloista muualle. Kiitos!
    T: mukana vuodesta 2012

    • Hei kiitos ihanasta viestistä ja onpa mahtavaa kuulla, että olet ollut matkassa jo melkein 10 vuotta! <3 Toivotaan, että kevätaurinko tuo tullessaan myös valoisampia tunnelmia.

      Tämän meidän asunnon kohdalla ei ollut kyse varsinaisesta tarjouskaupasta, mutta kaikille tarjouksen tehneille annettiin yksi korotusmahdollisuus tarvittaessa. Ja siitä korotuskisaksihan se sitten lopulta meni. Oli melko kuumottavaa, kun ei yhtään tiennyt, minkä verran toinen oli mahdollisesti korottanut ja piti vain arvailla ja pitää silti järki matkassa. Mutta onni oli onneksi meidän puolellamme! :)

  • m

    Onneksi olkoon, ja kiva että tulee asuntojuttuja! Meneekö vanha asunto vuokralle? :)

    • Kiitos! :) Olen kyllä itsekin niin innoissani! Ja kyllä, vanha asunto menee vuokralle. :)

      • Maisa

        Ihanaa, että olette löytäneet uuden unelmien asunnon, paljon onnea!

        Nyt tarkoitukseni ei ole millään tapaa oikeasti pilata teidän iloa tai varjostaa sitä, haluan siis alleviivata, että iloitsen lukijana kanssasi käänteistä, enkä todellakaan vastuuta sinua mistään maailmantilasta :D

        Jotenkin pakko vaan hengähtää, että somea seuraamalla on jännä huomata, miten Helsingissä nuoret aikuiset jättävät Helsingin kantakaupungissa sijaitsevan ensiasunnon, yksiön tai kaksion, vuokralle muuttaessaan isompaan. Samaan aikaan monilla taas kynnys ensi- tai omaan asuntoon on kasvanut todella korkeaksi kovien asumiskustannusten ja -hintojen Helsingissä. Eriarvoistuminen tuntuu siis vinhalta!

        Mutta edelleen, en missään nimessä ajattele, että sinun pitäisi potea omasta vaurastumisestasi huonoa omaa tuntoa. Olet tehnyt netin perusteella todella paljon töitä, ja on hienoa, että siitä saa palkinnon myös kertyvän varallisuuden muodossa! Siitä todellakin saa iloita! :) (Ratkaisut asumlsen ongelmiin ovat sitten taas ihan erilaisia kuin se, että et laittaisi vanhaa kotiasi vuokralle!)

        • Kiitos! :) Eriarvoistuminen on ihan todellinen ongelma ja siihen ei varmasti ole olemassa helppoja ratkaisuja. Asuinkustannukset Helsingissä ovat tällä hetkellä pilvissä, mutta samanaikaisesti on hyvä myös miettiä, onko syytä pitää itseisarvona esimerkiksi asuntoa kantakaupungissa? On selvää, että kaikki eivät mitenkään voi asua kantakaupungissa jo senkään takia, että asuntojen määrä on rajallinen. Ja luonnollisesti hinnoilla on tapana nousta halutuilla alueilla, missä kysyntää on. Hinnat ovat huomattavasti maltillisempia, kun mennään keskustan tuntumasta hiukan kauemmas ja kehyskuntiin. Näiltä alueilta monella onkin jo mahdollisuus ostaa asunto edelleen hyvien kulkuyhteyksien päästä. Uskon myös itse siihen, että jossain vaiheessa, kun asuntolainojen korot lähtevät jälleen nousuun, villein hintakehityskin tasoittuu.

          Minulla on itselläni ollut tässä asuntomarkkinoilla vähän tuuriakin matkassa. Ostin oman asuntoni 4 vuotta sitten alueelta, jolla hintakehitys on ollut tosi voimakasta ja siten myös asunnon arvo on kasvanut tässä ajassa merkittävästi. Vielä parempi tilanne on ollut niillä, jotka ovat ostaneet tältä alueelta asuntonsa jo 10 vuotta sitten. Asuntomarkkinoiden kehitys on aina vähän arpapeliä ja maailmantalouden käänteet vaikuttavat siihen samoin kuin muihinkin sijoituksiin. Asunto on kuitenkin yleensä aika turvallinen sijoitus – ja minun tapauksessani se oli ensimmäinen askel sijoittamisen maailmaan.

          Olen itse elättänyt itseni yrittäjänä 10 vuotta ja olen valtavan iloinen siitä, että oma työ on tuottanut tulosta ja pärjään taloudellisesti hyvin. Urakehitys on kuitenkin vaatinut myös hemmetisti töitä ja riskejäkin – olisi siis mahdollista, että tilanteeni voisi olla toisenlainenkin kuin se nyt on. Suosittelen tosi lämpimästi ASP-tilin avaamista ihan kaikille, vaikka asunnon ostaminen ei tuntuisi vielä ajankohtaiselta asialta, jos on mahdollisuus laittaa vaikka edes 50€ kuussa sivuun. Säästin itse ASP-tilille reilun 3 vuoden ajan, että sain kasaan käsirahan ensimmäistä omaa asuntoa varten. Ja nyt kun asunnon arvo on kasvanut ja ostimme uuden kodin yhdessä kumppanini kanssa, se antoi minulle mahdollisuuden ratkaisuun, että pystyn yhä pitämään tämän oman asuntoni ja laittamaan sen vuokralle. En olisi osannut tällaisesta aikanaan edes haaveilla. Jokainen toki pyrkii takaamaan itselleen taloudellisesti turvatun tilanteen ja toivon, että ratkaisut, joita teen nyt, tuovat minulle turvaa tulevaisuudessa esimerkiksi eläkepäivien varalle, jos sellaisista joskus vielä tämä meidänkin sukupolvemme pääsee nauttimaan.

          Uskon, kuten sinäkin totesit, että eriarvoisuuteen pystytään tehokkaimmin pureutumaan muilla keinoin kuin että jätämme yksilöinä henkilökohtaista talouttamme turvaavat ratkaisut tekemättä. Yksi parhaita tapoja vaikuttaa on äänestää vaaleissa sellaisia ehdokkaita, joille tärkeää on ratkoa nimenomaan eriarvoistumiseen liittyviä haasteita.

          • Maisa

            Niinpä, näinhän se on, samaa mieltä! :)

            Itselläni on ollut kultalusikka suussa (Helsingin) asuntomarkkinoilla, mutta työni on niin syvällä lapsiperheköyhyydessä, että mukana kulkee ainainen ristiriitainen fiilis näistä!

  • shoelovin finn

    Luin jannityksella (ja kauhulla) stooria, etta mista olette loytaneet uuden asunnon ja hurraa! Samalla seudulla! Olen Sorkan, Kallion, Torkelinmaen superfani vaikken Suomessa asukaan, mutta synnyinpa Pengerkadulla ja kavin Ebeneserissa lastentarhassa ja siita varmaan. Ehka joskus palaan.

    • Tämä oli kyllä melkoinen jännitysnäytelmä! :D Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin. Olen itsekin viihtynyt Kalliossa ihan mielettömän hyvin, joten oli iso ilo, että saamme jäädä näille kulmille.

  • LaH

    Hurraa! Onnea! Ihana kuulla, että unelmien asunto löytyi kotinurkilta. Asuntojuttuja odotan myös innolla.

    • Kiitos! Oli kyllä aikamoinen onnenkantamoinen, että ihana koti löytyi juuri tältä alueelta, koska olimme jo henkisesti varautuneet, että todennäköisesti joutuisimme jättämään Kallion taakse. :) Asuntojuttuja on luvassa, kunhan pääsemme etenemään asuntoprojektissamme! :)

Related posts