12/01/21

Täydellisen loman kaava

18 66

Huhheijaa! 3 viikkoa lomaa ja hiljaiseloa sosiaalisesta mediasta meni hämmästyttävän nopeasti. Olen malttanut yrittäjyyteni aikana lomailla melko harvakseltaan ja lyhyesti, mutta matkan varrella vähän viisastuneena olen todennut, että lomailu paitsi tekee hyvää, on myös ihan oikeasti silloin tällöin tarpeen. Ja mieluiten useammin kuin kerran vuodessa. Niinpä pidin nyt myös oikeastaan ensimmäistä kertaa ehkä koko aikuisiällä ihan kunnollisen joululoman.

Näin kotoa käsin työskentelevälle on yleensä tuntunut tosi tärkeältä päästä täältä yksiöstä jonnekin muihin maisemiin, jotta töistä ja arjesta pääsee oikeasti kunnolla irtautumaan. Nyt korona-aikaan piti kuitenkin löytää lomatunnelmaan myös täällä kotioloissa. Yllätyin, miten helposti se lopulta onnistuikaan. Ehkä asiassa auttoi se, että suurin osa työkontakteistakin lomaili joulunpyhinä ja suljin Instagramissa kommentoinnin surutta 3 viikoksi, jolloin ei ollut painetta roikkua puhelimella ja vastailla viesteihin. Myönnän, että kontrasti on ollut aika raju, kun eilen avasin jälleen kommentoinnin yleisölle. Puhuin storyssa rikkinäisistä sukkahousuista ja inboxiin tulvi välittömästi satoja viestejä, joista varmaan vähintään 150:ssä kehotettiin parsimaan. Vaikka (pyytämättä annetut) neuvot olivat ennen kaikkea hyväntahtoisia, myönnän odottamattoman viestivyöryn säikäyttäneen sen verran, että hetken harkitsin kommentoinnin sulkemista samantien uudelleen.

Uskon, että juuri se, että pysyin lomalla pääasiassa poissa somesta ja kommentointi pysyi kiinni, oli yksi syistä, miksi tällä kertaa pääsin niin hyvin loman tunnelmaan myös kotona. Ja vaikka olisin helposti (ja mieluusti) voinut lomailla vielä muutaman viikon lisääkin, tunsin aidosti oloni levänneeksi, kun palasin eilen töiden äärelle. Mikä ihana tunne! Siltä ei nimittäin aina ole loman jäljiltä tuntunut – onneksi kuitenkin enenevässä määrin.

Mitä sitten tein tällä rentouttavalla lomallani? En oikeastaan yhtään mitään. Katselin sarjoja, löhöilin peiton alla, luin kirjaa, siivoilin ja järjestelin kotia, puhuin 3 tunnin maratonpuhelun ystävän kanssa, pelasin lautapelejä, kävin muutamalla kävelyllä, täytin sanaristikkoa ja lopulta vähän neuloinkin. Ja tajusin siinä samalla jotain tosi olennaista lomailemisesta.

Samalla tavalla kuin kesähelteillä on helppo tuntea fomoa muiden mielettömistä kesäretkistä, piknikeistä, purjehdusreissuista ja muista riennoista, se “vaille jäämisen tunne” tai jopa syyllisyys omasta aikaansaamattomuudesta voi vainota ihan millä tahansa lomalla. Sosiaalinen media saa liian helposti vertailemaan itseään muihin ja elämäänsä siihen, mitä muut valitsevat omastaan näyttää.

Kun itse lojuu sängyssä sipsejä mussuttaen kolmatta päivää putkeen, saattaa päähän muiden lasketteluretkiä, avantouinteja ja mökkireissuja katsellessa tulla tunne, että oma loma menee suorastaan hukkaan löhöillessä ja laiskotellessa. Että kyllä sitä nyt pitäisi ainakin viisi kirjaa saada luettua ja yksi villapusero neulottua, kun tässä joutilaana makoilee. Mutta mitä jos laiskottelun korvaisikin lepäämisellä ja löhöilyn sijaan puhuisi rauhoittumisesta.

On ihan hassua, että suorituspaineet tunkevat somen kautta helposti myös lomalle, jonka pitäisi nimenomaan olla sitä ihan omaa aikaa. Sellainen hetki, jonka saa viettää ihan miten itse haluaa. Suorituskeskeisessä ja ahkeruutta arvostavassa kulttuurissa olemista ei usein osata arvostaa, mutta väitän, että ihan jokaiselle tekee hyvää joskus vain olla rauhassa. Ihminen tarvitsee lepoa fyysisesti ja henkisesti. Ja tylsistyessä jää tilaa luovuudelle ja uusille ajatuksille. Eikä lomalla tarvitse olla mitään muuta päämäärää kuin lepo.

Kaikkea tätä pohdiskellessani ja lomaa hyvin rennosti viettäessäni tajusin keksineeni täydellisen loman kaavan: loman pituus on riittävä, kun ehdit löhöillä ja makoilla peiton alla sarjoja katsellen vaikka päiväkausia putkeen ilman, että tunnet tuhlaavasi siihen koko lomasi. Tietysti on yksilöllistä, kuinka paljon tätä oleilua kukin kokee kaipaavansa – vai kokeeko ollenkaan. Jos energiaa riittää lomalla touhuamiseksi asti, niin mikäs siinä! Ja lapsiperheissä tietenkin pitää huomioida myös perheen pienimmäisten viihtyvyys. Mutta haluan siis vain tällä sanoa, että siitä ei pitäisi joutua tuntemaan syyllisyyttä tai harmitusta, jos tarvitsee lomalla myös ihan rehellistä lepoa.

Nautin itse lomaillessa myös siitä, että kun arjen kiireet loistavat poissaolollaan, on aikaa puuhastella sellaisia pieniä arkisia asioita, kuten siivota se kaappi, mikä on ollut to do -listalla jo viimeiset kaksi vuotta, lukea se kesken jäänyt romaani ja ryhtyä vaikka neulomaan. Luulen, että minulle olisi jäänyt tyytymättömämpi olo lomastani, ellen olisi levon ohella ehtinyt tehdä myös tällaisia asioita. Loman pituus oli siis oivallinen, sillä ehdin tehdä molempia ilman, että tarvitsi tuntea painetta yhtään mistään.

Tällä kertaa täydellinen lomani kesti kolme viikkoa ja siitä ensimmäinen viikko meni joulun tohinoissa ja lähinnä siinä, että yritin virittäytyä lomatunnelmaan. Toisen viikon lepäsin ja löhöilin. Ja kolmannen viikon aikana minulla oli jo energiaa puuhastella. Aloitin esimerkiksi neulomaan villapuseroa – kunnianhimoinen projekti sellaiselle, joka on viimeksi pidellyt puikkoja käsissään ehkä noin 20 vuotta sitten ja silloinkin suurin aikaansaannos ovat olleet lapaset. Mutta nyt oli riittävästi joutilasta aikaa, että maltoin tarttua toimeen. Sillä, milloin pusero lopulta on valmis, ei oikeastaan ole merkitystä. Jos se ensi talveksi valmistuu, olen tyytyväinen.

Juttelin tästä loma-aiheesta vielä poikaystäväni kanssa. “Niin, se riippuu varmaan myös iästä, että mitä lomalla jaksaa tai ei jaksa tehdä…” hän pohdiskeli. Ai millä tavalla? Ai että, kun on tällainen vanha käpy, niin väsyttää? Hän purskahti nauruun: “No ei… Vaan, että kun on tämmösessä iässä, että tekee paljon töitä ja on stressiä, niin tekee ihan hyvää ottaa lomalla vaan iisisti.” Ja niinhän se on. Silloin, kun uuvuttaa, on ihan hyvä pysähtyä niiden omien tarpeidensa äärelle. Jos tuntuu, että hiihtolenkkiä enemmän tarvitsee kupillista teetä ja sarjamaratonia viltin alla, se on täysin OK.

Yrittäjällä on onneksi usein vapautta vaikuttaa lomansa pituuteen ja työssäkäyvälle se ei aina ole yhtä mahdollista, mutta toivon silti, etä te muutkin olette saaneet vähän joulun aikaa levätä ja rauhoittua, jos syksyn ja koko omituisen vuoden jälkeen oli sellainen olo, että levolle oli tarvetta. Miten teidän muiden loma meni vai pystyittekö lomailemaan ollenkaan? Entä miten tämä uusi vuosi on lähtenyt liikkeelle? Toivotaan tästä vuodesta ainakin parempaa kuin tuosta, jonka jätimme taakse!

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Tags: ,

Categorised in: Elämä

18 Comments

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

  • Emppu

    Mä oikeesti koen, että mun elämäni suurimpia saavutuksia tietyllä tapaa on se, että oon suorituskeskeisyydestä siirtynyt siihen ajatukseen, että voin maata vaikka maailman tappiin tuntematta mitään huonoa omaatuntoa.
    Mutta oon kyllä sun kanssa samaa mieltä täydellisen loman kaavasta, mutta jos lomaa on “liian vähän”, niin hommat ja tohinat saa jäädä, jos siltä tuntuu.
    Ja jos joku multa kysyy, että mitä tein lomalla/vapailla ja vastaan, että pesin yhden koneellisen pyykkiä ja lojuin, niin vastaanotto on oikeastaan aina ihaileva ja kateellinen, “voi kun mäkin osaisin”
    Oon itseasiassa just nyt lomalla ja alan pikkuhiljaa väsäämään aamupalaa. Eilen kävin kyllä juurikin lenkillä ja avantouimassa heti aamusta

    • Se onkin iso saavutus ja todellakin siitä saa olla ylpeä. Olen itsekin jatkuvasti pyrkinyt (ja onneksi myös varmasti hiukan päässyt) irti sellaisesta suoritusten kautta itseään arvottavasta ajattelutavasta, mutta tuntuu, että suorittamista, nöyrää työntekoa ja ahkeruutta ihannoiva kulttuuri elää Suomessa vahvana. Vaatii siis yksilöltä mielenlujuutta (toki hiukan omasta persoonasta riippuu, miten paljon) toimia tuota työteliäisyyden pyhää eetosta vastaan. Mutta tänä päivänä onneksi vaikuttaa siltä, että vapaa-ajan merkitys on alkanut korostua ja ymmärretään, että elämässä ehkä voi olla muitakin merkityksellisiä (ja ennen kaikkea merkityksellisempiä) asioita kuin työ.

      Olen samaa mieltä, että jos loma jää liian lyhyeksi, kaikkeen jutussa mainittuun ei varmasti jää aikaa ja silloin olisi hyvä priorisoida enemmän lepoa. Luulen silti, että moni tekee valitettavasti arjesta irti pyristellessään juuri toisin: mitä lyhyempi loma, sitä suurempi “hyöty” niistä muutamista vapaapäivistä halutaan ottaa irti. Mutta sinun lomasi kuulostaa aivan ihanalta ja saamasi reaktiot kertovat kyllä siitä, että elämänrytmi on monella hektinen ja kaipuu tällaiseen rauhaan ja olemisen vapauteen on vahva.

  • Stiina

    Ihana, että osasit rauhoittua ja levätä lomallasi :) olet ja varmasti tiedät olevasi valtavan etuoikeutettu pystyessäsi pitämään kolmen viikon joululoman – tulee mieleen vain kansanedustajat jotka kai lomailevat vielä pidempään. Tavallisille palkansaajille 3 viikkoa muistuttaa enemmänkin kesälomaa – omalla alallani se on 4 viikkoa josta putkeen saa pitää 3 ja syksyyn siirtyy 1. Joululoma on ne 24.,25.,ja 26.12 eli parhaimmillaan kolme lisäpäivää, huonoimmillaan (mikäli osa noista päivistä osuu vkonlopulle) kaksi tai yksi. Siinä ei ehdi päästä sellaiseen tilaan että ehtis sekä rauhoittua että tehdä rästihommia.

    Mutta jokainen valitsee alansa, olet tehnyt paljon töitä päästäksesi asemaan jossa olet, joten voin vain sanoa, että nauti eduistasi! Moni tekisi saman jos vain mitenkään se olisi mahdollista! Siis rentoutuisi peiton alla kerrankin kunnolla ja vain olisi.

    • Ymmärrän hyvin, että kaikilla ei ole mahdollisuutta aikatauluttaa omia lomiaan näin vapaasti. Siinä mielessä olen todella onnekas. Tämä on niitä yrittäjyyden vapauksia, joista tuossa tekstin lopussa mainitsinkin. Yrittäjyys tuo mukanaan niin vapautta kuin vastuuta, mutta lomia olen silti vuosien varrella raaskinut tai uskaltanut pitää kitsaasti. Vapaus aikatauluttaa omaa arkea on kyllä ehdottomasti yrittäjyyden parhaita puolia – sitä ei käy kiistäminen!

      Toisaalta tämä oli tosiaan ensimmäinen koskaan pitämäni varsinainen joululoma – ja olen 37-vuotias. Kesälomaa olen 10 vuotta kestäneen yrittäjyyteni varrella malttanut pitää 3 kertaa ja ne ovat olleet viimeisten kolmen vuoden aikana (2 viikkoa ja 2 x 3 viikkoa). Voisi siis sanoa, että lomia on vuosien varrelta ollut melkoisesti myös pitämättä, jos vertaa tavalliseen palkansaajaan. Yrittäjän loma on myös tavallaan aina palkatonta, vaikka toki sitä voi yrittää vuoden tulo- ja palkkavirtaa suunnitella niin, että se kattaa myös mahdollisen loman, mikäli työtilanne mahdollistaa sellaisen pitämisen. Ja on kyllä ollut ihanaa, että nyt viime vuosina se on ollut mahdollista todella työntäyteisten vuosien jälkeen (ja aikanakin). Palkatonta lomaa toki usein voi paljansaajankin saada, jos sellaisen pitäminen vain on taloudellisesti mahdollista.

      Mutta ovathan nämä tosiaan myös alanvalintakysymyksiä. Palkansaajan asema tuo mukanaan erilaisia etuuksia kuin yrittäjän, ja toisinaan huomio ehkä helpommin kiinnittyy juuri niihin asioihin, joissa toisella tilanne vaikuttaa olevan parempi. Mutta kokonaiskuvassa plussia ja miinuksia on sitten kuitenkin kenties enemmän puolin ja toisin. Mutta olen todella tyytyväinen yrittäjänä, joten valittamisen varaa ei ole. :)

  • Olin lomalla 2 vk, palasin töihi heti loppiaisen jälkeen. En tiedä, onko mulla työstressiä vai mitä, kun tuli tunne, että loma kesti ihan liian vähän aikaa! Onneksi tähän alkuvuoteen tulee vielä pari yksittäistä lomapäivää ennen kesälomaa. :D

    Mitä sitten tein lomallani? En mitään erkoista: hoidin kotia, luin kirjaa, katselin Netflixiä ja surffailin netissä.

    • Ymmärrän tuon fiiliksen todella hyvin, koska toissakesänä olo oli juuri tuollainen, kun 3 viikon kesäloma päättyi. Tuntui, etten ollut palautunut työstressistä yhtään. Se oli minulle itselleni merkki siitä, että elämää ja työtahtia on vain pakko rauhoittaa. Lomasi kuulostaa ihanalta, mutta toivon kovasti, että stressi helpottaa, jotta seuraavalla lomalla pääset siihen rentoutuneeseen olotilaan. <3

  • m___m

    Itsellänikin oli jäänyt hurjasti käyttämättömiä kesälomapäiviä loppuvuoteen, joten suurinta aktiviteettia parina viime viikkona oli pääasiassa sängyltä sohvalle siirtyminen pari kertaa päivässä – ja se oli ihan parasta tähän stressaavan vuoden päätteeksi.

    Oma mieheni on myös yrittäjä, mutta ei ole uskaltanut vieläkään jättäytyä viikkoa pidemmälle lomalle ja sekin tapahtuu korkeintaan kerran vuodessa. Nostan siis todella hattua että uskallat ottaa rohkeasti vapaata. Levännyt mieli on tunnetusti luovempi kun ei tarvitse riutua jatkuvassa burnout-kierteessä. Vielä kun tämän saisi taottua oman kumppanin päähän.

    Pakko ihan vähän vain ihmetellä tuota Stiinan jättämää kommenttia: Eikö Suomessa ole ihan lakisääteisesti 30 lomapäivää palkkatyöläisille (siis ei-yrittäjille) jotka voi ottaa vaikka joulun tienoilla jos siltä tuntuu? Vai pitääkö ne käyttää automaattisesti kesälomaan? Yrittäjänä on toki se vapaus pitää lomia milloin haluaa, mutta kääntöpuolena kukaan ei maksa noilta vapaapäiviltä palkkaa, lomarahoista puhumattakaan. Palkatonta vapaata saa varmasti ottaa muissakin töissä, tilanteen mukaan.

    • m___m

      Pakko vielä lisätä että sun hiusväri on IHANA! On ollut kiva nähdä niin paljon luonnollisia hiusvärejä ja sellaista huolettoman ylikasvanutta surffitukkaa somessa. Koronakuukausien määrän voi laskea meikäläiselläkin juurikasvun pituudesta, haha.

      • Ihanaa, että sait pitää vähän pidemmän loman ja viettää sen juuri noin rentoutuen!

        Tunnistan tosi hyvin itseni tuosta, miten kuvailet yrittäjämiehesi tilannetta. Yrittäjänä loman pitäminen tuntuu aina riskiltä yritystoiminnan kannalta, muta muutaman viime vuoden aikana olen saanut vähän kantapäänkin kautta todeta, että mikään työ ei ole tärkeämpi kuin oma terveys ja hyvinvointi, ja siksi tahtia on ollut pakko hiukan hellittää. Ja alkaa pitää niitä lomia. Mutta tähän oivallukseen on oikeastaan päästy vasta nimenomana sen jatkuvan burnout-kierteen ja vuosien terapian seurauksena. Ehkä voisit kannustaa miestäsi lukemaan muutaman kirjoittamani tekstin burnoutista. Voisivatko ne saada silmiä avautumaan, että työ ei ole sen arvoista, että itsensä uuvuttaa sairaslomakuntoon. Sillä tiettyyn pisteeseen asti voi kyllä tsempata, mutta jossain vaiheessa pysähtyminen tapahtuu sitten väkisin, ellei sitä tee vapaaehtoisesti. Ja lupaan, että kukaan ei halua päästää tilannetta luisumaan siihen totaaliseen burnoutiin, josta toipuminen voi lopulta viedä vuosia. Pitkään tätä ajatustyötä on tehty, mutta viimein olen päässyt siihen pisteeseen, että ymmärrän, ettei ura tai varsinkaan maailma ympärillä romahda, vaikka olisinkin muutaman viikon poissa. <3 Tässä muutama aiemmin tekemäni juttu aiheesta:

        https://pupulandia.fi/2019/08/22/vasta-pysahtyessani-huomasin-miten-uupunut-olinkaan/
        https://pupulandia.fi/2019/06/30/mita-tekisit-jos-sinulla-olisi-vain-24h-aikaa/
        https://pupulandia.fi/2017/05/03/milta-burnout-tuntuu/
        https://pupulandia.fi/2016/11/01/kovalevy-taynna/
        https://pupulandia.fi/2018/04/23/uskalla/
        https://pupulandia.fi/2017/04/09/univaikeudet-unettomuus-ja-vasymys-ammattilaisen-neuvot-uniongelmien-hallintaan/

        Ja kyllä, yrittäjän ja palkansaajan aseman plussat ja miinukset ovat kenties vähän erilaisia, mutta tosiaan yrittäjän vapauden kääntöpuolta nostitkin tuossa hyvin esiin. Palkatonta vapaata saanevat useimmat, jos työnantaja vain työtilanteen puitteissa pystyy sellaista myöntämään.

        Ja kiitos, tykkään kovasti tästä omasta hiusväristäni, joka tosiaan on nyt saanut vapaasti kasvaa jo vuoden päivät. Kesällä hiukset toki ovat saaneet auringostakin raitoja, mutta näin talvikuukausina tämä oma väri oikein korostuu. Yleensä olen ottanut hiuksiin raitaa säännöllisesti siksi, että oma hyvin liukas hiustyyppini on melko vaikeasti hallittava ihan luonnontilassa, mutta aika hyvin sen kanssa on nyt pärjätty näin koronavuonna ilmankin. :)

    • Systeemi

      KVTES, lomakertymä 28 päivää. Kymmenet tuhannet naiset tosin joutuu odottamaan vuosikausia, että edes tuo määrä kertyy, sillä työsuhteiden ketjutus on pysyvä rakenne (eli lomat “palaa” usein). Vasta 20 vuoden jälkeen kertymä on 30 päivää.

      Ja koska on mennyt usko kikyjen ja muiden jälkeen, niin aavistelen sen 15 vuoden jälkeen saatavan 38 kertymän katoavan joko seuraavalla työmarkkinakierroksella tai hallituksen seuraavan kiristys- ohjelman yhteydessä.

      Yksi harvinaisen ärsyttävä ja sitkeä harhaluulo on se, että työntekijäasemassa olevat vaan “tiputtaa rukkaset”, kun loma lähestyy, ja yrittäjät sen sijaan tahkovat kellon ympäri järjestelläkseen kassavirran loman ajaksi.

      Todellisuus on se, että ihan tavallinen duunari tekee jäätävän paineen alla hommia sekä ennen että jälkeen loman, sillä resurssit on niistetty miinusmerkkisiksi jo vuosia sitten. Ei sellaisia töitä tai työnkuvia juuri olekaan esim.julkisella sektorilla, jotka ei sisältäisi massiivista määrää “itsensä johtamista”, raportointia ja selvitysten tekoa, tietojärjestelmiin datan tuottamista, tuotetun tiedon jatkojalostamista ja yksin tehtäviä päätöksiä. Puhumattakaan päivittäisestä informaation määrästä, joka pitäisi sisäistää “joustavasti perustehtävän ohessa”. Lisäisin vielä vaatimuslistaan koulutusvelvoitteen. Hyvin arkisissa ammateissa on velvoite päivittää osaamista sekä pakollisilla/ lakisääteisillä koulutuksilla, ja toki kehittää taitoja myös oma- aloitteisesti. Toisin kuin joskus olen kuullut väitettävän, itse ainakin joudun paneutumaan opittaviin asioihin myös vapaa-ajalla ja lomilla, koska työaika ei missään nimessä riitä. Eli yhtä lailla työntekijäkin joutuu olemaan kosketuksissa työasioihin vapaalla, kuten monet yrittäjätkin ovat. Itse opiskelen kylläkin vapaaehtoisesti tiettyjä osa-alueita, mutta sehän ainakin epäsuorasti sataa työnantajan laariin, koska lisäkoulutus ei vaikuta palkkaukseen.

      • Systeemi

        Edit: kymmenen vuoden jälkeen kertymä 30pv. Tänään sen saavuttaminen ehkä tuntuu kaksinkertaiselta henkisesti :D

      • Varmaankin riippuu hiukan alasta, että onko yksityisellä vai julkisella sektorilla, miten noita lomia kertyy palkansaajana? Ja riippuu varmasti myös paljolti alasta ja työnkuvasta, miten paljon työntekijän odotetaan vaikkapa lisäkouluttavan itseään tai paneutuvan työasioihin vapaa-ajallaan. Väheksymättä lainkaan kokemustasi, en täysin kuitenkaan voi uskoa, että kuvailemasi tilanne olisi yleistettävissä kaikkiin palkansaajiin.

        Toivoin, että tästä postauksesta ei syntyisi tällaista vastakkainasettelua yrittäjien ja palkansaajien välille. Kuvaamasi tilanne kuulostaa raskaalta ja on todella ikävää, että paine tuntuu jatkuvasti vain kasautuvan pienemmälle joukolle ihmisiä, kun resursseja kiristetään, vaikka työn määrä pikemminkin kasvaa. Tämän asian kanssa kamppailevat varmasti hyvin monenlaisissa tehtävissä toimivat, niin yksityisellä kuin julkisellakin sektorilla.

        Palkansaajana voi olla vaikea ymmärtää yrittäjyyden mukanaan tuomia haasteita ja paineita – ja varmasti myös toisinpäin. Itselläni on kokemusta työelämästä sekä palkansaajana että yrittäjänä, ja omakohtaisesti työmääräni on yrittäjänä aina ollut moninkertainen verrattuna siihen, kun olen työskennellyt muille ja ollut oikeutettu lakisääteisiin taukoihin, palkallisiin lomiin ja lomarahoihin, ylityökorvauksiin (joko rahana tai vapaina) työterveyspalveluihin ja muihin työsuhde-etuihin, joita yrittäjänä minulla puolestaan ei ole.

        Yrittäjänä puolestaan olen nauttinut siitä vapaudesta aikatauluttaa itse töitäni ja mahdollisuudesta valikoida itselleni mieluisia tehtäviä sekä vaikuttaa lomien tai vapaiden ajankohtaan. Toisaalta käytännössä tämä ei koskaan kuitenkaan ole tarkoittanut omalla yrittäjäurallani sitä, että olisin pitänyt enemmän lomia, vaan pikemminkin sitä, että töitä on tehty aamusta iltaan ja usein myös viikonloppuisin. Toisaalta, kun omaan työhönsä suhtautuu intohimolla ja sitä tekee yrittäjänä ns. itselleen, työajan venyminen suuntaan ja toiseen ei ehkä tunnu yhtä ärsyttävältä tai epäreilulta uhraukselta kuin jollekin toiselle työskennellessä.

        On hyvä myös tiedostaa, että minullakin työuraa on takana jo suunnilleen 15 vuotta, josta 10 vuotta olen toiminut yrittäjänä. Jos mietitään näitä vuosilomakertymiä, niin ensimmäisen 8 yrittäjyyden vuoteni aikana en pitänyt lomaa lainkaan, en kesällä enkä talvella muutamia satunnaisia päiviä lukuunottamatta. Kunnollista lomaa viimeisten 10 vuoden aikana olen pitänyt 56 päivää ja ne kaikki kolmen viime vuoden aikana. Toki kyse on yrittäjälläkin myös uskalluksesta, toimeentulosta, työtilanteesta sekä kunnianhimosta, miten kukin lomia lopulta tohtii tai voi pitää.

        Tämä on tietenkin vain oma kokemukseni työnteosta ja yrittäjyydestä, mutta uskon, että ainakin moni yrittäjä voi samaistua. Edut ja haasteet ovat palkansaajilla ja yrittäjillä erilaisia, ja vertailu siitä, kenellä on “rankinta” on täysin erilaisten työtehtävien ja -roolien välillä mielestäni siksi melko hedelmätöntä ja turhaakin. Edellisen kommentoijan toteamuksen näen vain reaktiona siihen, kuinka yrittäjien lomia ja yrittäjyyden vapautta tunnutaan toisinaan kadehtivan näkemättä kuitenkaan kokonaisuutta ja kaikkea sitä, mitä toisessa vaakakupissa on vastapainona.

        Yksi erityisen hieno asia yrittäjyydessä on se, että siihen voi ryhtyä kuka tahansa. :) Suomessa se on tehty erityisen helpoksi starttirahoineen (jota tosin itse en hakenut) ja neuvontapalveluineen. Esimerkiksi terveydenhuoltoalalla kunnallisella puolella työskennellyt äitini teki juuri näin kyllästyttyään omiin työehtoihinsa ja jatkoi omaa työtään yksityisyrittäjänä. Kuulostaa siltä, että työsi on hurjan kuormittavaa, joten huikkaan vain, että omaa tilannetta ja vaihtoehtoja kannattaa pohtia kriittisesti ja ihan tosissaan. Älä polta itseäsi loppuun. <3

        • Systeemi

          En ottanut kantaa kenenkään tietyn yksinyrittäjän etuihin tai tavoitellut vastakkainasettelua.

          Virheellisiä käsityksiä on vaan niin paljon liikkeellä, että näin tarpeellisena tuoda joitakin realiteetteja esille.

          Oma puoliso on yrittäjä, joten ihan lähituntuma on verotus- ja loma- kysymyksistä.

          Usein etenkin sote- duunareilla työterveyshuolto on ihan minimi, joten sitä ei kannata kadehtia. Ihan yhtä lailla yrittäjäkin voi soittaa esim.terveyskeskukseen ja varata ajan.

          Mutta ei tästä enempää. Mun pointit ei osuneet- asiayhteys väärä, ajoitus huono tms.

          Työn tai alan mielekkyys on ihan eri keskustelu, ja onnekkaasti koen syvää ja kestävää merkityksellisyyttä.

  • Kirsikka

    Talous on kasvanut ja automaatioteknologia kehittynyt aivan valtavasti viimeisen 100 vuoden aikana. Olisi korkea aika alkaa keskustella työn määrän vähentämisestä ja ennen kaikkea kyseenalaistaa työn itseisarvoa. Monet nykyiset työtehtävät ovat ihmiskunnan kannalta varsin yhdentekeviä, kun taas päivänpolttavat työt, kuten hoitotyö ja luonnonsuojelu ovat aivan retuperällä, koska ihmisten kaikki aika menee muissa töissä.

    Toivottavasti tulevaisuudessa ihmisillä olisi enemmän vapaa-aikaa, mahdollisuuksia tehdä osa-aikatyötä, pitää lomia ja tehdä itselleen mielekästä työtä. On aivan hullua, että meihin on saatu iskotettua niin vahvasti pelko toimeentulosta tai jopa ihmisarvon kietoutumisesta työn määrään, että ihmiset joutuvat tyytymään 20-30 päivän vuosilomiin tai siihen, ettei 10 vuoteen uskalleta pitää lomia!

    • Olen täysin samaa mieltä ja toivon nimenomaan, että jatkuvan talouskasvun ihanteesta alettaisiin siirtyä enemmän hyvinvointia painottavaan kulttuuriin – sekä ihmisen että ympäristön. Nykyisenlaisessa suorituskulttuurissa ihmiset raatavat itsensä burnoutiin työssä, joka ei ole millään tavoin välttämätöntä ja toisaalta taas niitä oikeasti yhteiskunnan toimivuuden näkökulmasta välttämättömiä töitä ei puolestaan arvosteta palkkauksen ja työhyvinvoinnin toteutumisen näkökulmasta, koska ne eivät suoraviivaisesti tuota yhteiskunnalle rahaa ja sitä iänikuista talouskasvua. Nykyinen malli ei mitenkään ole kestävä, ei liioin ihmisen eikä varsinkaan ympäristön kannalta.

      Uskon, että jos ja kun pääsemme irti tästä jatkuvan talouskasvun ja tehostamisen odotuksesta ja kulutuskeskeisestä elämäntyylistä, töitä on mahdollista tehdä paljon vähemmän ja sen määrää voidaan jakaa tasaisemmin. Nyt tuntuu, että suuri osa ihmisistä tekee aivan valtavasti töitä ja osa ei löydä töitä millään. Työn ei todellakaan pitäisi olla ihmisarvon mittari, mutta tuo ihanne elää yhä kulttuurissamme vahvana.

      • Kirsikka

        Todella tärkeitä ajatuksia! Talouskasvu ei kyllä todellakaan ole viime vuosikymmeninä korreloinut esimerkiksi hyvinvointipalveluihin tai ympäristönsuojeluun panostamisena. Ja heti jos kasvu ei yllä toivottuun, näistä kaikkein tärkeimmistä arvoistamme ollaan heti luopumassa, vaikka juuri niiden pitäisi olla ensisijaisia tehtäviämme yhteiskuntana. Monissa maissa valtavakaan talouskasvu ei ole onnistunut poistamaan tai edes vähentämään köyhyyttä.

        On todella aikamme suuria kysymyksiä, miten nämä asiat tulevaisuudessa halutaan järjestää. Suututtaa, että työelämään kohdistuvia kriittisiä ääniä pyritään usein hiljentämään leimaamalla “nykynuoria” pullamössösukupolveksi tms, vaikka työelämä todella on muuttunut haastavammaksi, pätkittyessään, vapaa-ajalle tunkeutuessaan ja tulevaisuudennäkymiltään epävarmemmaksi muuttuessaan.

        Hienoa, että olet nyt osaltasi puhumassa uudenlaisen työkulttuurin puolesta ja olet oppinut pitämään lomaakin! :)

  • Pautsi

    Viisaasti sanottu lomailusta! Tunnistan tuon (somen aikaansaaman) vertailun siinä, että jo tämän postauksen otsikkoa lukiessa kihosi pieni kylmän hien pisara otsalle. Mutta siinä olikin onnellinen loppu eikä aktiviteetintäyteistä aikataulua. Harmillisesti usein loman pituuden tullessa vastaan joutuu valitsemaan kivan tekemisen (tai matkan) ja rentoutumisen välillä, vaikka ei pitäisi olla niin.

    Tulee postauksen teemasta mieleen lukusuosituksena Erling Kaggen Hiljaisuus melun ja kiireen keskellä. Siinä muistutetaan ansiokkaasti juuri siitä taidosta, joka nykyään tuppaa unohtumaan, tai joka varta vasten pyritään unohtamaan, eli pysähtymisestä. Että ollaan vain. Aika ei mene hukkaan, vaan sitä saa lisää.

  • athenianlad

    Minulla ja paremmalla ystävälleni on vuosittainen rantaloma. Kerran aiomme pelata yönä monopolia, mutta unohdin tuoda pelin. Hyvä asia, Internet tukee meitä ja löysi vaihtoehdon https://www.kasinohai.com/peliarvostelut/monopoly-live.

Related posts