5 syksyä – miten elämä on muuttunut?

Bongasin eilen Instagramissa useamman storyn, joissa palattiin ajassa taaksepäin siihen, miltä oma IG-feed on aiempina syksyinä näyttänyt. Nähtyäni muiden tarinoita teki mieli itsekin kurkistaa menneeseen. Nappasin kuvakaappaukset feedistäni vuoteen 2016 asti. Tuntuu melkein hengästyttävältä palata muistoissa menneisiin vuosiin ja miettiä, miten paljon lyhyessä ajassa on ehtinyt tapahtua, mutta kun mietin juuri tätä hetkeä elämässäni, olo on poikkeuksellisen seesteinen. Hetkittäin vaikuttaa siltä kuin maailma ympärillä olisi menneen vuoden aikana tullut hulluksi, mutta samaan aikaan omassa elämässäni ei ole koskaan ollut niin paljon järkeä kuin juuri nyt.

Mutta sukelletaan hetkeksi menneeseen…

2016

♥ En ole koskaan reissannut niin paljon kuin syksyllä 2016: kävin ainakin Milanossa, Kööpenhaminassa, Tukholmassa, Berliinissä, Kreikassa, Los Angelesissa ja Lontoossa. Huh. Työmatkojen määrä oli tuolloin aivan älytön – on hullua ajatella, että vielä hetki sitten matkustaminen oli niin ”normaalia” ja vielä 4 vuotta sitten ei juurikaan puhuttu lentämisen ilmastovaikutuksista. Nyt koronasyksynä kotona pysymiselle on muitakin syitä kuin ilmastonmuutos, mutta ilmasto toivottavasti kiittää.

♥ Sain melkein 10 vuoden bloggaamisen jälkeen tunnustusta, kun Pupulandia palkittiin Blog Awardseissa Vuoden Parhaana Muotiblogina. Vaikka tällaisilla palkinnoilla ei ole minulle suurta merkitystä, tuntui tällainen arvostuksen osoitus pitkän blogiuran jälkeen silti tosi kivalta.

♥ Taisin tehdä töitä aika hullulla tahdilla enkä oikeastaan muista koko syksystä ihan kamalasti muuta kuin sen, että reissasin ja tein töitä. Koko syksy meni vähän sumussa ja paikasta toiseen suhatessa.

2017

♥ Olin keväällä ostanut ensimmäisen oman asuntoni. Iloitsin omasta kodista, laittelin sisustusta pikkuhiljaa ja rakensin ihanasta kämpästä vähitellen oman näköistä. Maalasimme Joonaksen kanssa keittiöni seinän ja viihdyin kotona paremmin kuin koskaan.

♥ En tehnyt syksyllä 2017 montaa reissua, mutta vietin 3 viikkoa Yhdysvalloissa: ensin 10 päivää New Yorkissa ja toiset 10 Seattlessa. Irtiotto arjesta keskellä kiireisintä syksyä teki hyvää ja oli kivaa paitsi päästä näkemään tuttuja paikkoja ja ihmisiä New Yorkissa, myös seikkailla ihan uusissa maisemissa Seattlessa luonnon äärellä.

♥ Syksy 2017 tuntui jollain tapaa käänteentekevältä omassa elämässäni, vaikka en osaakaan tarkemmin eritellä miksi. Ehkä muutto Kallioon ja oma koti antoivat elämälle jotain uutta suuntaa ja tunsin itseni aikuisemmaksi kuin koskaan.

2018

♥ Syksy 2018 on ollut varmaan töiden suhteen elämäni kiireisin. Vieläkin luen tuona syksynä kirjoittamaani postausta bloggaajan työviikosta vähän kauhuissani. Se on ollut myöhemmin hyvä sellainen varoittava esimerkki, millaista en halua elämäni enää koskaan olevan…

♥ Elin etäsuhteen arkea ja uppouduin töihini. Kävin Pariisissa pyörähtämässä noin viikon verran muotiviikon aikaan. Elämässä oli periaatteessa kaikki hyvin, mutta kumppanin burnout ja ahdistus heijastuivat tietysti myös parisuhteeseen ja omaan hyvinvointiini. Syksyyn mahtui sekä hyvin onnellisia hetkiä että paljon huolta toisen jaksamisesta.

♥ Värjäsin joulun alla hiukseni hetken mielijohteesta kuparinpunaisiksi ja se oli todella hauska kokeilu. Katselin juuri viikonloppuna vanhoja kuvia noilta ajoilta, kun väri oli kulunut hailakan oranssiksi ja mietin, kuinka rakastinkaan tuota sävyä. Ehkä pitää joskus kokeilla uudelleen, mutta nyt viihdyn omassa luonnollisessa sävyssäni.

2019

♥ Syksy 2019 oli melkoista tunteiden vuoristorataa. Ihmissuhderintamalla oli ollut turbulenssia ja kävin jollain tasolla yhä läpi alkuvuodesta tapahtunutta eroa, joka jotenkin kulminoitui kunnolla vasta syksyllä, kun lähdin jo melkein vuotta aiemmin buukatulle reissulle Pariisiin. Tuntui, että siellä kohdatessa asia saatiin vasta kunnolla päätökseen, kun ero oli aikanaan tapahtunut etänä. Eroitkut piti itkeä toistamiseen, mutta sen jälkeen tuntui, että on aika päästää irti ja mennä eteenpäin.

♥ Rehellisyyden nimissä tuo nimenomainen Pariisin reissu oli ehkä elämäni kamalin. Olin 10 päivää yksinäni matkalla, podin hirveitä sydänsuruja, kävin yhä läpi eroa ja sain matkan aikana kuulla, että minulle läheinen ihminen oli kuollut. Erityisen vaikean asiasta käsitellä teki se, että olin huolissani yrittänyt tavoitella häntä hyvän aikaa tuloksetta. Hän asui toisella puolen maapalloa, ei ollut aktiivinen sosiaalisessa mediassa eikä meillä ollut yhteisiä tuttuja, joten uutinen tavoitti minut vasta monen mutkan kautta. Tuo hetki elämässä oli aika synkkää aikaa monella tavalla, vaikka se ei ehkä täällä somessa juuri näkynytkään. Tuollaisilla vaikeilla hetkillä tuntuu usein tärkeältä suojata itseään ja antaa itselle aikaa käsitellä asioita omassa rauhassa.

♥ Toisaalta vaikka syyskuu oli ehkä elämäni hirveimpiä ja koko mennyt vuosi monella tapaa raskas, keskellä pimeintä lokakuuta tupsahti elämääni todellinen valopilkku. Hyvin pian sen kamalan reissun jälkeen tapasin kovin erityisen ihmisen ja rakastuin päätä pahkaa. Jotenkin vain tiesin heti, että tässä se minun ihmiseni on. Moni asia vain loksahti hänen kanssaan kohdalleen kuin itsestään ja kaoottisena alkanut syksy rauhoittui loppua kohden seesteisen onnelliseksi ja tasaiseksi.

♥ Olin kesän päätteeksi tehnyt myös päätöksen rauhoittaa työtahtiani ja nautin suunnattomasti vähän rauhallisemmasta elämänrytmistä. Tuntui ihanalta, että elämään mahtui muutakin kuin töitä ja oli aikaa levätä, rentoutua ja nauttia tuoreesta parisuhteesta.

2020

♥ Tuntuu, että yrittäjä ei voi puhua elämästään ja arjestaan mainitsematta töitä… Tänä syksynä töitä on taas ollut hiukan enemmän kuin aiemmin, mutta toisaalta olen pitänyt kiinni siitä, että iltaisin ei tehdä töitä ja viikonloputkin ovat yhä useammin nykyisin somevapaata aikaa. Tällaista omista rajoista kiinni pitäminen on tuntunut hyvältä, vaikka vieläkin voisi vähän rauhoittaa tahtia.

♥ Tämä hullu koronavuosi on pistänyt elämän monella tapaa uusiksi, mutta introverttinä olen nauttinut siitä, että tahtia on saanut luvan kanssa rauhoittaa ja kalenterista on kadonnut kaikki ylimääräinen hälinä. Voi keskittyä paremmin olennaiseen eikä arki ole samanlaista silppua kuin ennen. Olen viihtynyt kotona paljon ja nauttinut hyvällä omatunnolla ihan vain olemisesta. Ystäviä olisi ihanaa nähdä enemmän, mutta onneksi tiedän, että ne parhaat pysyvät siellä, vaikka tauot tapaamisten välillä venyisivät toisinaan pitkiksikin.

♥ Aloitin vuosien tauon jälkeen jälleen balettiharrastuksen. Se on ollut ihanaa! Olen myös iloinen siitä, että jaamme poikaystävän kanssa intohimon squashia kohtaan, joten pelikaveri löytyy nykyään läheltä. Hiukan ylpeänä uskallan myös kehaista itseäni, että taitavan pelikaverin kanssa omatkin taidot ovat kehittyneet huimasti eteenpäin, vaikka ei lähtötilanteessakaan ollut varsinaisesti moittimista.

♥ Vietimme juuri poikaystävän kanssa viime viikolla vuosipäivää ja uskallan sanoa, etten ole koskaan ollut onnellisempi. Elämä ja arki hänen rinnallaan on ihanaa, tasaista ja helppoa. Joka päivä olo tästä kaikesta on parempi. Mitäpä muuta sitä voisi ihminen toivoa.

Tags: höpötyksiä, Mietteitä elämästä

Categorised in: Elämä