26/05/20

Onko vastuullinen muoti vain pienikokoisten etuoikeus?

21 93

Voiko vastuullisesti ja kiinnostavasti pukeutua myös pienellä budjetilla? Virittelin tästä aiheesta keskustelua toissa viikolla Instagramin puolella ja innostuinpa kirjoittamaan siitä blogipostauksenkin. Second hand -löytöjä koskevat IG storyni poikivat kuitenkin mielenkiintoista keskustelua myös aiheen vierestä, sillä sain paljon viestejä pluskokoisilta seuraajiltani, että kirpputorien valikoimasta löytyy vain todella harvoin vaatteita kokohaarukan suuremmasta laidasta. Koska kokemus tuntui olevan jossain määrin universaali, jäin ihmettelemään, mihin käytetyt isokokoiset vaatteet oikein päätyvät jos eivät kerran kirpputoreille myyntiin?

Keskustelun myötä alkoi paljastua, että ongelma on todellinen ja se ulottuu paljon second hand -löytöjä syvemmälle. Moni harmitteli, että pluskoon vaatteita on lähtökohtaisesti todella heikosti saatavilla ja senkin vaatimattoman valikoiman laatu jättää reilusti toivomisen varaa. Heräsi kysymys, onko pluskokoisille ylipäänsäkään tarjolla laadukasta ja vastuullisesti valmistettua vaatetta? Ja jos ei, niin miksi ihmeessä? Ryhdyin kaivelemaan asiaa perusteellisemmin ja jäin miettimään, onko tosiaan niin, että vastuullinen muoti on vain pienikokoisten etuoikeus?

*

Second hand -löytöjen tekeminen on ihan kaiken kokoisille sellaista aarteenmetsästystä, että useimmiten kirpputorilta palaa kotiin tyhjin käsin. Kaikkein kauneimmat vaattet eivät välttämättä ole omaa kokoa tai muuten vain istu omalle kropalle ja niitä helmiä osuu kohdalle vain harvoin. Juteltuani somessa aiheesta useamman pluskokoisen kanssa, osoittautui kuitenkin, että isompaa kokoa käyttävälle second hand -ostosten tekeminen voi olla vieläkin haastavampaa. Yksi syy taustalla on yksinkertaisuudessaan se, että ihmiset ovat ennen vanhaan olleet nykyistä pienempiä ja hoikempia ja tästä syystä etenkin ne oikeasti vanhat vintage-vaatteet ovat usein hurjan pientä kokoa – tämän huomaa hoikkanakin ihmisenä. Mutta on siellä taustalla muutakin…

Tuntuu hämmentävältä, että tämän päivän maailmassa pluskokojen kysyntä kasvaa jatkuvasti, mutta siitä huolimatta uusissakin vaatteissa valikoima on kokohaarukan suuremmassa laidassa edelleenkin kovin suppea. Yhtälö tuntuu merkilliseltä: pluskokoiset kaipaavat ostoksilla vaihtoehtoja ja lisää valikoimaa, mutta samanaikaisesti olen kullut monen vaatemerkin lopettaneen pluskokojen valmistamisen kannattamattomana. Miten kuluttajat ja merkit saataisiin kohtaamaan?

On varsin tavallinen näky, että alennusmyyntien aikaan rekissä ovat jäljellä vain ne kaikkein suurimmat ja pienimmät koot. Alelöytöjen tekeminen on tietysti kuluttajan näkökulmasta kivaa, mutta yrityksen on ensisijaisesti mietittävä tietysti toimintansa kannattavuutta. Yksinkertaisesti ei vain ole taloudellisesti kannattavaa tehdä tuotteita, jotka päätyvät myymättöminä suoraan alennukseen. Mutta kun kysyntää suuremmille koille ilmiselvästi olisi, voi vain kysyä, mikä tässä menee pieleen? Miten tarjontaa saataisiin paremmin markkinoitua kohderyhmälle? Ja miten kokovalikoimasta voidaan viestiä käytännöllisesti mutta silti sensitiivisesti niin, että asiakkaat yhä löytävät etsimänsä? Toisaalta on myös aiheellista kysyä, ovatko nämä tarjolla olevat pluskokoiset vaatteet ylipäänsä sellaisia, jotka tyylillisesti kiinnostavat ja puhuttelevat kohderyhmää?

Moni aihetta kommentoineista kritisoi, että sopivan kokoisia vaatteita on tarjolla lähinnä halpamerkkien ja edullisempien ketjubrändien valikoimissa, joiden laatu ei häikäise erinomaisuudellaan. Ja jos vaate on lähtökohtaisesti jo huonolaatuinen, se harvoin kestää kovan käytön jälkeen enää toiselle kierrokselle myytäväksi, mikä osaltaan selittää second hand -valikoiman vähyyttä. Pluskokoisten vaatteiden materiaalina on usein joustavaa trikoota ja muita elastaanipitoisia materiaaleja, jotka eivät ole toistuvissa pesuissa ja ahkerassa käytössä erityisen kestäviä. Ja toisaalta jos sopivia vaatteita on alun alkaenkin vaikea löytää, on luonnollista, että ne muutamat suosikit joutuvat kovalle käytölle ja kulutukselle. Toisin sanoen: pluskokoiset vaatteet yksinkertaisesti käytetään loppuun ja tästä syystä niitä löytyy huonosti kirpputoreiltakaan.

*

Tuntuu kummalliselta, että yksi merkittävä kuluttajaryhmä tuntuu jääneen melkoiseen paitsioon vaatebisneksessä. Jos samaa viestiä tulee joka suunnalta, on puheissa pakko olla totuuden siemen. Joko pluskokoisten vaatteiden tarjonta on oikeasti heikko tai sitten sitä ei vain osata markkinoida kohderyhmälle – luulen, että ongelman ydin on yhdistelmä molempia. Monella kehopositiivisuuden ilosanomaakin viestivällä merkillä koot loppuvat 42-44 tuntumaan ja se jättää vielä aika suuren joukon ihmisiä kokotaulukon ulkopuolelle.

Ymmärrettävästi myös pluskokoiset haluavat muutakin päällepantavaa kuin trikoota, mutta valitettavasti ongelma on osin myös käytännöllinen: suuremmat koot tuovat mukanaan kaavoituksellisia haasteita. Lähtökohtaisestihan valmisvaate on kokoon katsomatta aina kompromissiratkaisu: pienikokoisemmatkin ihmiset ovat keskenään hyvin erimuotoisia ja valmisvaatteiden istuvuus on monesti vähän sinne päin. Räätälillä mittatilauksena saisi luonnollisesti juuri omalle keholle täydellisesti istuvia vaatteita, mutta koska valmisvaatteen pitäisi sopia mahdollisimman monenmuotoisille ihmisille kauniisti, suunnittelussa on tehtävä kompromisseja ja elastaani auttaa istuvuushaasteisiin. Toisaalta taas väljempi muoti on armollisempaa myös erilaisten kehojen ja istuvuuden näkökulmasta.

Ketjuliikkeistä löytyy jonkin verran vaihtoehtoja myös pluskokoisille (saamissani kommenteissa esiin nostettiin esimerkiksi Lindex ja H&M, jotka tarjoavat kokovalikoimaa laajastikin), mutta moni kaipaa persoonallisempaa, laadukkaampaa ja vastuullisempaa päällepantavaa. Pienten ja vastuullisten merkkien vaatteet kiinnostavat kaiken kokoisia, mutta vaatebisnes on armotonta ja moni pikkubrändi kamppailee olemassaolostaan jo ns. keskiverto-kokotaulukonkin puitteissa. Niin valitettavaa kuin se onkin, ymmärrän hyvin, ettei moni firma jo tästäkään syystä uskalla lähteä kokeilemaan, vaan pitäytyy siksi turvallisen ja varmaa myyntiä tuovan kokohaarukan puitteissa.

Kyse ei ole kuitenkaan vain uskalluksesta tai viitseliäisyydestä, sillä kaavoituksellisesti valmisvaatteiden tekeminen on pluskokoisille keskimääräistä haastavampaa. Mitä suuremmista koista puhutaan, sitä suurempaa on myös hajonta vartaloiden malleissa ja muodoissa. Mittaerot ovat kokohaarukan yläpäässä suurempia ja kaavoituksellisesti vaatteen istuvuus riippuu siitä, onko kehossa volyymia ylä-, ala- vai keskiosassa vaiko tasaisesti kaikkialla. Tästä syystä on vaikeampaa kaavoittaa hyvin istuvaa ja räätälöityä valmisvaatetta, joka sopisi monenlaiselle pluskoon vartalolle. Silti näkisin, että tässä olisi mahtavaa bisnespotentiaalia, jos suunnittelijat lähtisivät rohkeasti kaavoittamaan mallistoa nimenomaan pluskokoisia silmällä pitäen – uskon, että asiakaskuntaa kyllä löytyisi!

Keskustelun myötä kommenteissa nousi esiin hyvä huomio, mitä itse voi tehdä tilanteen kehittämiseksi: aina kannattaa antaa palautetta ja esittää toiveita. Jos kysyntää on, niin monella merkillä on myös halua vastata siihen. Useampi pienikin suomalaismerkki on asiakaspalautteiden pohjalta laajentanut kokovalikoimaansa, joten jos suosikkimerkkisi kokoelmasta ei vielä löydy sinulle sopivaa kokoa, kannattaa ehdottomasti viestiä toive eteenpäin.

Pluskokoisten vaatteiden tilanne vertautuu aika hyvin meikkivoidevoidevalikoiman kehitykseen viime vuosina. Suomessa on ollut äärimmäisen huonosti saatavilla meikkivoiteita tummemmalle iholle. Muutokseen on herätty toivottoman hitaasti, vaikka lienee kaikille selvää, että tässä maailman ajassa suomalainen iho voi olla mitä tahansa maidonvaaleasta ebenpuun tummaan. Pikkuhiljaa tilanne on nyt onneksi alkanut muuttua. Ymmärrän silti, että jos vaalean eri sävyjä on tarjolla 15 ja tummia 3 (tai jopa 0), niin tuntuuhan se varmasti turhauttavalta heistä, jotka tarvitsisivat juuri sitä tummempaa sävyä. Hitaasti mutta varmasti tilanne on nyt muuttumassa – varmasti pitkälti juuri asiakkailta saadun palautteen ansiosta. Moni kokee samankaltaisia turhautuneisuuden tuntemuksia myös vaateostoksilla, mutta valoa on nähtävissä tunnelin päässä!

Useampikin pienempi suomalainen vaatemerkki on laittanut minulle IG-keskustelun myötä viestiä, että heillä on halua kehittää mallistoaan paremmin kaikenkokoisia palvelevaksi, mutta kaavoitustyö on hidasta. Kokohaarukan suuremmassa laidassa pienetkin mittamuutokset tekevät suuren eron istuvuuteen varsinkin, jos käytössä on joustamaton materiaali kuten silkki. Tästä syystä vaatteita halutaan suunnitteluvaiheessa sovittaa mahdollisimman monella erilaisella vartalotyypillä, jotta voidaan varmistaa, että vaatteen malli toimii parhaalla mahdollisella tavalla. Se puolestaan vie aikaa ja tuotteen päätymisessä suunnittelupöydältä myyntiin voi mennä pitkäkin tovi, mutta tuotekehitystä tehdään jatkuvasti. Osa pienistä merkeistä tarjoaa myös mahdollisuutta räätälöidä tuotteita yksilöllisesti asiakkaan mittojen mukaan. Aina kannattaa siis kysyä.

*

Toisaalta aina on mahdollista palata myös ”juurille” ja entisaikaan, jolloin vaatteet räätälöitiin yksilöllisesti oman kehon mukaan – eikä se välttämättä näin pikamuodin aikakaudella ole ollenkaan hassumpi vaihtoehto. Kaikilla ei tietenkään ollut tuolloinkaan varaa ompelijan palveluihin, mutta ennen nykyisenkaltaista kulutuskulttuuria vaatteisiin panostettiin ja vaatehankinnat todella tehtiin pitkän tähtäimen käyttöä silmällä pitäen. Teettäminen ei siis välttämättä ole ollenkaan huono ajatus, jos on haasteita muuten löytää omalle kropalle sopivaa ja budjetti vain antaa myöten.

Sopivien vaatteiden löytäminen eivät välttämättä suinkaan ole vain pluskokoisten ongelma. Haasteita kohtaa ihan jokainen, jonka vartalon yksilölliseen muotoon valmisvaatteiden standardoidut yleistykset eivät sovi. Apu voi tällöin löytyä ompelijan pakeilta. Mittojen mukaan teetettyä vaatetta kannattaa ajatella sijoituksena: hinta ei välttämättä tunnukaan niin hurjalta, jos vaatetta ajattelee panostuksena seuraavan 10-15 vuoden käyttöön tai pidemmäksikin aikaa. Ja mikä parasta, mittojen mukaan räätälöity vaate istuu varmasti hyvin ja on laadukkaasti sekä vastuullisesti valmistettu – ja tuleepa samalla tuettua myös kotimaista pienyrittäjää. Ompelijalla on mahdollista muokata myös jo olemassaolevia vaatteita itselle istuvammiksi (tietyin rajoittein toki).

Eräs ompelija vinkkasi myös, että ensimmäisen vaatteen teettäminen on aina hiukan kalliimpaa, kun kehon mittojen pohjalta laaditaan yksilölliset peruskaavat. Mutta kun ne on tehty, niin seuraavalla kerralla prosessi sujuukin jo nopeammin ja helpommin, kun ei tarvitse aloittaa ihan nollasta. Ja tietenkin jos kädentaitoja löytyy, voi aina kokeilla tehdä myös itse. Sain vinkin, että esimerkiksi Burda ja kotimainen Ottobre Design kaavoittavat myös isoja kokoja ja uusia lehtiä kaavoineen ilmestyy useamman kerran vuodessa.

Valmisvaatteiden osalta kannattaa sovittelemalla erilaisia merkkejä vähän tutkailla, minkä brändin vaatteet sopivat omalle kropalle parhaiten. Olen nimittäin itse huomannut, että usein samalla merkillä on samantyyppinen ”siluetti” – toiset tekevät suorempaa ja toiset kurvikkaampaa. Pitää vain löytää ne brändit, joiden mitoitus osuu yhteen oman kehon kanssa – tämä vinkki toimii ihan kaikenkokoisille.

Valmisvaatteiden kohdalla ei myöskään kannata liiaksi jumiutua kokomerkintöihin. Eräs vaatemyyjä muistutteli, että valmiskokoja ei ole tehty spesifisti kenellekään, vaan ne ovat tosiaan enemmänkin suuntaa antavia yleistyksiä, joista ei kannata ottaa stressiä. Moni häpeilee turhaan jonkun tietyn koon ostamista, vaikka kokomerkinnät saavat vaihdella saman merkinkin sisällä valtavan paljon. Ei siis kannata määritellä itseään liiaksi sen vaatekoon perusteella. Minunkin vaatekaapissani on sopivia vaatteita neljässä eri koossa, joten sen kokolapun perusteella ei oikeastaan voi päätellä lopulta ihmisen koosta tai muodosta paljoakaan.

*

Ja niitä second hand -löytöjä kaipaaville annan vinkin, että Helsingin Kallioon avattiin juuri viime viikolla More than second hand -niminen putiikki (Helsinginkatu 16), joka myy second hand -muotia kokohaarukassa 42-56. Kannattaa kurkata myös Zadaa-sovelluksen ja Emmy.fi-verkkokaupan valikoima. Tosin Zadaalle annan sellaista kehityspalautetta, että sovelluksen kokohaarukkaa voisi laajentaa suuremmaksi, sillä tällaisenaan se jättää paljon potentiaalisia asiakkaita ja käyttäjiä käyttöliittymän ulkopuolelle. Myös perinteisillä kirpputoreilla kannattaa vierailla silloin tällöin, sillä vaikka pluskokojen valikoima on kenties pienempi, myös isoja kokoja on silti tarjolla ja ikinä ei tiedä, milloin se todellinen aarre osuu kohdalle.

Näin lopuksi vastauksena otsikon kysymykseen: ei, vastuullinen muoti ei ole vain pienikokoisten etuoikeus eikä sen missään nimessä pitäisi olla, mutta eettisten ja ekologisten periaatteiden mukaan pukeutuminen on kyllä pienikokoiselle huomattavasti helpompaa. Koska tämä teema herätti ihan valtavasti keskustelua Instagramin puolella ja moni on harmitellut haastavaa tilannetta, päätin, että koostan  tänne blogin puolelle listaa kivoista, kotimaisista ja vastuullisista merkeistä, jotka tekevät vaatteita laajalla kokoskaalalla isompiinkin pluskokoihin asti. Tällainen koonti on siis lähiviikkoina tulossa jakoon! Jos tulee mieleen joku oma lemppari tai mahdollisesti tuntemattomampi helmi, joka voisi sopia tällaiselle listalle, niin vinkkaa ihmeessä kommenttiboksin puolella. Muutenkin sana on vapaa! Millaisia mietteitä heräsi?

Photos: Camilla Bloom

Tags: , , ,

Categorised in: Muoti

21 kommenttia

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

  • Ada

    Kiitos, että nostat aihetta esiin. Lisäisin vielä ajatuksen siitä, että pluskokoinen keho ajatellaan (myös pluskokoisten itsensä toimesta) ikäänkuin ”välivaiheena” normaalikokoiseen kehoon, eli moni ajattelee laihduttavansa. Ajatus, että voisikin olla tyytyväinen kokoon xxl ja pysyvänsä siinä seuraavat 10 vuotta, on radikaali ja verraten uusi tässä laihdutuspuheen täyttämässä maailmassa.

    • Ninni

      Juuri näin! Ja joska olen se extraäksillä varustettu henkilö, niin en halua peitellä kroppaani, vaan tuoda sen ihan samalla esille kuin normipainoiset. Pluskokoisena saa olla melkoinen fakiiri, että saa kauden trendit päällensä silloin kun ne on trendi eikä vuoden päästä. Kukaan ei arvaa kuinka paljon tunteja käytän viikon aikana siihen, että koluan nettikaupat ja haut, että saan mieleisiäni vaatteita edes sinne päin. Silti joudun tekemään tyylini eteen kompromisseja. Se sitten eniten v***ttaakin.

      • Näin asiaan minusta kannattaakin pyrkiä suhtautumaan! Jokaisella on oikeus näyttää hyvältä kokoon katsomatta. Toivotaan, että avoin keskustelu tästä aiheesta saa muutosta aikaan. Mutta myös sinua kehotan rohkeasti antamaan palautetta ja esittämään toiveita niille omille suosikkimerkeille, että isompia kokoja kaivataan. Moni suomalainen brändi on jo reagoinut asiakaspalautteisiin ja laajentanut kokovalikoimaansa. Muutos ei välttämättä tapahdu jutussakaan mainituista syistä ihan hetkessä, mutta koko ajan jotain silti tapahtuu! :)

    • Tämä on varmasti myös totta! Yksi haaste monelle vaateostoksilla on myös se, että paino oikeastikin vaihtelee. Tällöin tuntuu ehkä vaikealta sijoittaa suuria summia rahaa laadukkaisiin vaatteisiin, jos ei voi olla varma, ovatko ne hetken päästä enää sopivia. Samaa ajatusta on varmasti monella pluskokoisellakin, jos tähtäimessä kuitenkin jonain päivänä olisi painonpudotus. Toivoisin kuitenkin, että ihmiset muistaisivat, että elämä on tässä ja nyt, eikä sitten jos ja kun joku päivä vaaka näyttää pienempää lukemaa.

  • Ninni

    Itse pluskokoisena koen, että valmisvaateteollisuus ei tosiaankaan ota huomioon isompia kokoja saati sitten ns. pienemmät merkit. Toki ymmärrän ja haluan, että toiminta vaikealla teollisuuden alalla kannattavaa, mutta esim. H&M pluspuoli kaipaisi melkoista tason nostoa. Lindex taas meni ojasta allikkoon sekoittaessaan plusvaatteet normikokoisten sekaan. Vaikka en pidä kokoni luokittelusta, niin on kätevämpää mennä pluskokoisille osoitetulle osastolle ja nähdä valikoima ensimmäisen 5 minuutin silmäyksellä kuin kahlata koko kaupan rekit löytämättä mitään. Ja ihan vinkiksi: en isompikokoisena tarvitse erikseen suunniteltua mallistoa, vaan haluan ihan niitä samoja vaatteita kuin normikokoisten puolella. Erona on vain ne lisääksät kokolapussa.

    • Kiitos, että jaoit ajatuksiasi! Tämä onkin yksi haastava juttu, sillä pluskokoisilla tuntuu olevan tästä kovin eriäviä näkemyksiä. Osa kokee nöyryyttäväksi, että isot koot on jaoteltu jonnekin erilliselle osastolle ja osa taas juuri sinun tapaasi kaipaisi ostoksilla helppoutta ja nopeutta. Minäkin kuvittelisin, että olisi kätevämpää, kun sopivat vaatteet löytäisi yhdellä silmäyksellä.

      Ymmärrrän, mitä ajat takaa sillä, ettei isompikokoisena tarvitse erikseen suunniteltua mallistoa, mutta käytännössä ja todellisuudessa vaatteet pitää oikeastaan suunnittella uusiksi, kun kokolukemaan lisätään ”äksiä” – juuri noista tekstissä mainituista kaavoituksellisista syistä. Mutta ehkä tästä voisi kuitenkin napata sen ajatuksen, että kuosit ja tyylit voisivat myös plusmallistoissa olla ihan samoja kuin pienemmässäkin koossa ja erikseen suunniteltaisiin vain se kaavoitus.

  • Adaleina

    Voiko osa syytä olla, että pluskokoinen vaatekappale tarvitsee materiaalia suuremman määrän kuin normaalikoot ja tämä heikentää tarjontaa ns. laadukkaimmissa materiaaleissa, sillä tuotetta jouduttaisiin myymään huonommalla katteella. Uskon, että monen pluskokoisen mielestä olisi pöyristyttävä idea joutua maksamaan enemmän samasta vaatteesta, mutta faktat faktoina, heidän vaatteet vaatii enemmän materiaalia.

    • Luulen, että materiaalin kustannut kokonaisuudessa on kuitenkin esimerkiksi työn määrään nähden melko pieni kuluerä, mutta ilman muuta varsinkin arvokkaampien ja laadukkaampien materiaalien kohdalla suurempi määrä väistämättä nostaa myös tuotteen kustannusta. Tämä on sellainen aika vaikea kysymys, että olisiko soveliasta veloittaa tuotteesta enemmän, jos materiaalikustannukset nousevat suurissa koissa merkittävästi suuremmiksi. Ehkä joku vaatetusalan ihminen osaisi vastata tähän parhaiten, kuinka merkittävän osan materiaalin määrä lopulta muodostaa tuotteen kustannuksista?

      • Anna

        Muistatteko kymmenen vuoden takaiset lyhythihaiset takit? Tai mietittekö miksi napittomat neuletakit tai jopa villakangastakit ovat napittomia? Vastauksena molempiin on, että mitä vähemmän vaatteeseen tarvitaan materiaalia (lyhyempi hiha > vähemmmän kangasta) sitä suurempi kate. Nappien puuttumisen karsii myös työvaiheita, mutta nappeissakin säästää

        • Ihan varmasti materiaalin määrä vaikuttaa hintaan jonkin verran, varsinkin jos puhutaan suurista volyymeista. Mutta laadukkaammat ja vastuullisemmat merkit eivät ehkä ole niitä, jotka ryhtyvät säästämään tällaisissa asioissa. Mutta se on kyllä kiinnostava kysymys, kuinka paljon hintaeroa pelkän materiaalimäärän perusteella oikeasti tulee esimerkiksi S-kokoiselle vaatteelle verrattuna XXXL-kokoiseen. Tietenkin liiketoiminnan on oltava vaatemerkille kannattavaa, joten jos aletaan puhua merkittävistä summista, ehkä tästäkin olisi hyvä keskustella.

          • S

            Lasten vaatteissa usein hinta kasvaa koon mukaan, aivan samassakin vaatteessa. En usko tämän olevan ongelma aikuistenkaan vaatteissa, joissa käytetään arvokkaita materiaaleja. Onhan esimerkiksi Balmuirin kashmir Helsinki-huivit hinnoiteltu koon mukaan, isompi määrä kashmiria on kalliimpi.

  • Elina

    Yksi kulma, josta puhutaan hämmentävän vähän, on se, että kun on itse lihonut kokoon, jossa ei pohjimmiltaan edes haluaisi olla, on todella korkea kynnys lähteä ostamaan laadukkaampia ja kalliimpia, isokokoisia vaatteita, joiden ei oikeastaan toivoisikaan olevan itselle istuvia enää vuoden tai parin, puhumattakaan kymmenen vuoden päästä.

    Ainakaan itse en osta kalliimpia, laadukkaita vaatteita suuressa koossa lähinnä siksi, että en edes toivoisi niiden olevan käytössä enää vuoden päästä vaan ajattelen omaa kokoani ikään kuin ohimenevänä välivaiheena, vaikka niin ei välttämättä olekaan.

    • Uskon, että tätäkin on varmasti taustalla paljon. Ei haluta käyttää rahaa pluskokoisiin vaatteisiin, koska haaveissa nimenomaan on, että tilanne on vain tilapäinen. Toisaalta silloin kyse ei enää niinkään ole ehkä valikoiman puutteesta.

  • Weecos lanseerasi viime vuonna Curves-kampanjan, johon useampikin kotimainen vaatebrändi lähti mukaan ja kokovalikoimaa on kokoon 54 asti.

    https://www.weecos.com/fi/blog/curves-valikoima-t%C3%A4%C3%A4ll%C3%A4

    Olen itse työskennellyt monia vuosia vaatekaupoissa ja isompien vaatteiden puuttuminen on oikeasti turhauttavaa niin asiakkaille kuin myyjällekin. Usein jopa käy niin, että isorintaisillekaan ei löydy sopivaa, sillä tuotteiden kaavoissa ei ole otettu isompia rintoja huomioon. Muuten tuote saattaa istua hyvin, mutta vetoketjut/napit eivät mene rinnan kohdalta kiinni tai kangas vetää ja isommat koot ovat sitten lepattavia telttoja ja roikkuvat harteilta.

    • Hei mahtava juttu! :) Pitääkin tutustua myös tähän kokoelmaan. Ja ymmärrän täysin tilanteen turhauttavuuden vaateostoksilla sekä myyjän että asiakkaan näkökulmasta. Itse taas todella pienirintaisena olisin pulassa, jos vaatteessa olisi muotolaskokset ja kovasti tilaa rinnoille, kun jäisi eteen vain tyhjä pussi. Uskon siis, että on oikeastikin tosi haastavaa kaavoittaa vaatteita, jotka sopisivat kovin erilaisille vartalotyypeille. Vielä tähän ei ole taidettu keksiä mitään hyvää ratkaisua. Varmaan pitäisi olla eri vartalotyypeille suunniteltuja vaatteita, merkkejä tai mallistoja, mutta se on sitten taas toinen kysymys, että onko sellainen vaatebrändin näkökulmasta kannattavaa myynnillisesti. Valmisvaatteiden aikakausi on tuonut mukanaan paljon hyvää, mutta myös sitten nimenomaan tällaisia kaavoituksellisia haasteita istuvuuden näkökulmasta, kun vartaloiden kirjo on niin monimuotoinen.

  • Titta

    Yllätyin, ettei mainittujen second hand -verkkokauppojen listassa ollut kotimaista Rekkiä. Sen tuotemyyntikuvaukset ja tarjonnan laatu myös isoissa kokoluokissa (sekä vaatteet että kengät) ovat minusta ihan omaa luokkaansa. Toki tuotteita voisi olla runsaamminkin tarjolla, mutta tarkasti valikoitu laatu on korvannut määrän ja selkeät kokokuvaukset ovat ehkäisseet hutiostokset. Ympäristö ja asiakas kiittävät ❤️ http://Www.rekki.fi

    • Kiitos vinkistä! Minä en ymmärrettävistä syistä ole pluskoon valikoimien asiantuntija, koska en itse ole kohderyhmää, mutta siksipä pyysinkin teitä täydentämään! :) Itse asiassa tämä verkkokauppa on minulle itselleni ihan uusi tuttavuus! Hienoa kuulla, että myös Rekistä löytyy laajemmin kokovalikoimaa. Liitän sen myös osaksi isompaa listausta, kun saan sen koottua.

  • Kiitos Jenni, hyvä kirjoitus! Itsekin verkkokauppiaana kamppailen sen kanssa, että valikoimaa isompaan kokoluokkaan on vaikea saada. Varsinkin, kun kauppa on erikoistunut kierrätysmateriaaleihin,on vaatteiden saatavuus ylipäätään hyvin rajallista. Kun kierrätykseen kelpaavat materiaalit usein on myös joustamattomia, kaavoitus on haastavaa. Ihana ajatus olisi vartalotyypin mukainen mallisto! Siinä on ideaa :)

    • Toivotaan, että pikkuhiljaa mallistot etenevät tähän suuntaan ja jollakin vaatevalmistajalla olisi rohkeutta lähteä kokeilemaan tämän tyyppistä kokoelmaa. :)

  • Besser Wisser

    Itse juuri ja juuri ”normaaliin” kokohaarukkaan mahtuvana olen kiinnittänyt huomiota pluskokoisia mallistoja katsellessani siihen, että arvaisin että yksikään pluskokoja suunnitteleva designeri ei ole itse pluskokoinen. Mallistot voivat näyttää teorian tasolla tosi kivalta, mutta niissä ei ole otettu huomioon sellaisia käytännön juttuja, jotka on isokokoisemmille ihmisille itsestäänselviä.

    Isompi koko tarkoittaa naisilla useimmiten myös sellaista kuppikokoa, jossa rintsikoissa on väistämättä aina olkaimet, täydet kupit ja tukeva selkäosa, mutta plusmallistot ovat silti pullollaan todella syviä V-aukkoja tai avonaisia selkiä, kaikenlaisia olkaimettomia tai halterneck-viritelmiä tai kietaisuleikkauksia, jotka eivät pysy kiinni liikkuessa. Isompikokoinen ihminen myös hikoaa usein helpommin, mutta plusmallistot ovat silkkaa polyesteriä luonnonmateriaalien sijaan. Isompikokoinen ihminen vaatisi hyvältä näyttääkseen vähän visuaalista ryhtiä johonkin kohtaan asua, mytta etenkin olkalinjat (joissa se ryhti olisi helpoin toteuttaa) tuppaavat olemaan raglanhihaa ja pudotettua olkasaumaa. Vyötäröä ei edes yritetä luoda leikkauksilla.

    Ehkäpä tämäkin asia vaatisi todelliseen muutokseen sen, että päättävissä asemissa olisi paremmin edustettuina kaikki kohderyhmän edustajat, eikä vain hoikat, nuoret ja valkoiset?

  • Tiina

    Teksti on jo kuukauden takaa, mutta mielenkiintoinen. Tässähän puhutaan yhtä aikaa ja vähän sekavasti kahdesta eri asiasta: vastuullisesta muodista ja plus-kokoisten vaatteiden heikosta saatavuudesta. Toki ymmärrän, että ne myös linkittyvät toisiinsa: jos saatavuus on ylipäänsä ongelma, second handina se on vielä heikompi. Ja second hand on lähtökohtaisesti vastuullisempaa kuin uutena ostaminen.

    Peruskysymys kuitenkin on: mitä sinä Jenni tarkoitat ”vastuullisella muodilla”?

    Vastuullisten hankintojen tekeminen on omasta mielestäni kaikille kuluttajille yhtä vaikeaa kokoon katsomatta. Vaateteollisuudessa se on mahdollista, mutta vaatii kuluttajalta valtavasti omaa selvitystyötä, tietoisuutta ja vaivannäköä ja myös ns. viherpesun tunnistamista. Elintarviketeollisuuskaan ei ole ongelmaton, ei edes Suomessa. Vastuullisesti tuotettua elektroniikkaa ei ole olemassakaan. Siinä lähes ainoa eettisempi vaihtoehto on ostaa käytettyä.

    Ei pienikokoisuus tee vaateteollisuudesta läpinäkyvämpää, ekologisempaa tai eettisempää. Ja todella suurista kooista voidaan mennä myös toiseen äärilaitaan: kokoja 34-36 / XS-S löytyy lähes jokaiselta merkiltä, mutta ne ovat suurentuneet samalla, kun länsimaiset ihmiset ovat suurentuneet. 34 tai XS ei välttämättä ole riittävän pieni. Kokoja 32 / XXS tuotetaan huomattavasti vähemmän ja niiden löytäminen erityisesti second handina on hyvin epätodennäköistä. Kirpputoreilta ehkä eniten löytyy kokoja 38-40. Lisäksi on monia 34-kokoisia vaatteita, jotka ovat kyllä kapeita, mutta ne on suunniteltu 170-senttisille. Suomessa on myös 150-160-senttisiä aikuisia naisia, jotka tarvitsisivat toisenlaista mitoitusta. Housunlahkeet, hameenhelmat ja puseroiden hihat voi joissain tapauksissa lyhentää, mutta korjausompelulla ei välttämättä tehdä 170-senttisen kapeasta mekosta 155-senttisen mekkoa. Koen, että tästä on kohtalaisen turhaa antaa palautetta vaatemerkeille. Kysyntä ei riitä kannattavan bisneksen tekemiseen. Vaikka pienen vaatteen materiaalikuluissa hieman säästäisi, ostajavolyymi ei riitä.

    Vastuullisimpana vaatteiden ja asusteiden kuluttamisena (ihan kaiken kokoisille) pidän sitä, että ihminen ostaa (jos mahdollista, second handina) tai teettää kestävän, laadukkaan ja ajattoman tyylikkään perusvaatekaapin sisällön, joka kestää laadun ja tyylin puolesta vuosia. Ei vuosittain pitäisi joutua ostamaan uusia kesämekkoja tai talvitakkeja, ei edes kahden vuoden välein. Niiden kuuluisi kestää sekä käyttöä että aikaa. Esim. yhtä mekkoa pitäisi voida asusteilla muokata moneen eri tilaisuuteen ja käyttötarkoitukseen. Silloin lähestytään vastuullista kuluttamista. Jos vastuullisesti tuotettuja vaatteita on vaikeaa löytää (ja sehän on) uutena tai second handina, tietyn peruspuvuston voisi jopa teettää. Siinäkin on haasteensa: ompelijoiden tyyli ja osaaminen vaihtelee, ja vaikka ompelutyö tehtäisiin Suomessa, materiaalit eivät ole lähtöisin täältä. Sanotaan kuitenkin, että sen, minkä menettää vaatteiden määrässä, saa takaisin tyylissä ja laadussa.

Related posts