Afterwork-podcast: Ilmastokriisi – mitä minä muka voin tehdä?
Sitten, kun elämä palautuu normaaliksi
13 144
“Sitten, kun voidaan taas elää kuten ennen elettiin, haluatteko te yhä elää niin?” Ystäväni heitti Facebookissa ilmoille kiinnostavan kysymyksen, joka jäi pyörimään ajatuksiin koko päiväksi. Oli yllättävää huomata, että yksikään postaukseen vastanneista ei haluaisi palata entiseen sellaisenaan. Vaikka kamalasta tilanteesta ei tarvitse hampaat irvessä yrittää löytää jotakin myönteistä, aika moni tuntuu silti löytäneen.
Elämä on kummasti asettunut tämän hullunmyllynkin keskellä uomiinsa ja mukautunut vallitseviin olosuhteisiin. Vaikka kaipaan ystäviä ja harrastuksia, normaalissa arjessa on myös paljon asioita, joita en ikävöi pätkääkään. Viihdyn älyttömän hyvin kotona ja nautin siitä, että kiire ja paikasta toiseen suhaaminen ovat jääneet päivistä pois. Sen sijaan on enemmän aikaa keskittyä, olla läsnä ja tehdä rauhassa. Olen myös havainnut tämän kaiken nostavan ihmisissä pintaan uudenlaista lämpöä, yhteisöllisyyttä ja lähimmäisenrakkautta.
Ystäväni totesi iloitsevansa siitä, ettei tarvitse tuijotella kelloa vähän väliä ja että voi keskittyä 100% siihen, mitä kulloinkin on tekemässä. Uskon, että moni on tullut koronakriisin myötä ulkoilleeksi ja liikkuneeksi luonnossa aiempaa enemmän. Ehkä osalla meistä on myös enemmän aikaa läheisille ja lemmikeille. Takuuvarmasti emme ainakaan enää pidä monia arjen iloja itsestäänselvyyksinä.
Tiedän olevani onnekkaassa asemassa, koska voin tehdä töitä kotoa käsin eikä kriisi ole vielä merkittävästi vaikuttanut omaan työtilanteeseeni. Voin kuvitella, että tästä kaikesta voi olla vaikea löytää hopeareunusta, jos kriisi kolahtaa omalle kohdalle kovemmin. Lomautukset, työttömyys, rahahuolet, huoli omasta tai läheisen terveydestä, epävakaat kotiolot, lastenhoidon ja etäkoulun pyörittäminen töiden rinnalla tai pitkät ja raskaat työpäivät tilanteen kannalta kriittisellä alalla ovat varmasti asioita, joiden keskellä on vaikea jaksaa pysyä reippaana ja positiivisena. Myötätuntoni on kaikkien teidän puolella.
Veikkaan, että kun tämä joskus on ohi, näemme monia asioita kirkkaammin, osaamme arvioida elämän tärkeysjärjestystä kriittisemmin ja arvostamme monia pieniä asioita ihan uudella tavalla. Olemme saaneet teollisuuden ja tehotuotannon hetkellisen hiljentymisen myötä välähdyksen siitä, millainen maailma voisi olla, jos vähän rauhoittaisimme tahtia ja luopuisimme jatkuvan talouskasvun vaatimuksesta. Ilmansaasteet tappavat normaalisti vuosittain miljoonia ihmisiä ympäri maailman ja on arveltu, että tästä syystä koronakriisi saattaa jopa pelastaa enemmän ihmishenkiä kuin tappaa. Himalajan vuoristo näkyy Intiassa ensimmäistä kertaa vuosikymmeniin, kun ilma on kirkastunut teollisuuden hiljentymisen myötä. Terveys, rakkaus ja luonto voivat lopulta kuitenkin olla voittajia tässä kriisissä, kunhan pahimman yli selvitään. Ainakin toivon niin.
Haluammeko enää palata siihen maailmaan, jossa elimme ennen koronaa? Sitten, kun voidaan taas elää kuten ennen elettiin, haluatteko te yhä elää niin? Miten sinä vastaisit?
Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia
Tags: höpötyksiä, Mietteitä elämästä
Categorised in: Elämä
Musiikkia keskittymisvaikeuksiin
13 144