Tärkeä tehtävä kummina

 KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: SUOMEN WORLD VISION & ASENNEMEDIA

Yksi elämäni liikuttavimmista hetkistä oli ehdottomasti viime viikolla, kun sain postia Keniasta: minusta oli tullut kummi jollekulle maailman toisella puolen. Avasin kirjekuoren jännittyneenä, sillä sen myötä saisin tietää, kenen kummiksi olin saanut kunnian päästä. Ja kunnialta se toden totta on tuntunut, sillä tällä kertaa kummilapsi sai itse valita, kenet tahtoisi kummikseen. Olen siis valtavan otettu, että hän on valinnut kummikseen juuri minut. Ja voin ylpeänä kertoa, että minulla on nyt suloinen 10-vuotias kenialainen kummipoika, joka pitää jalkapallosta ja kuurupiilon leikkimisestä. Hänen lempivärinsä on sininen, hän haaveilee lääkärin ammatista ja on syntynyt samana päivänä kuin pikkuveljeni.

Kummitoimintaa on ollut olemassa jo kauan, mutta pidän ihan valtavan paljon Suomen World Visionin uudesta näkökulmasta: annetaan lasten valita itse. Perinteisesti kummi on saanut valita kummilapsensa tai vaihtoehtoisesti järjestö on yhdistänyt sopivat kummi-lapsi-parit – yhtä kaikki, aikuiset ovat aina tehneet valinnat lasten puolesta. Sydämeni on särkyä sen tiedon edessä, että jotkut lapset ovat joutuneet odottamaan vuosia, että joku valitsisi heidät kummilapsekseen. Siksi on aivan mahtavaa, että asetelma on ensimmäistä kertaa pyöräytetty toisin päin. Monella näistä lapsista ei ole mahdollisuutta vaikuttaa kovinkaan moneen asiaan elämässään, joten tuntuu tärkeältä, että he pääsevät ihan itse valitsemaan, kuka tuntuisi sopivalta kummilta juuri heille. Ja tuohan se aivan erityisen fiiliksen myös tähän kummin rooliin: tunnen oloni vieläkin sitoutuneemmaksi tähän kunniakkaaseen tehtävään, kun tiedän, että juuri minut on ajatuksella valittu monien joukosta.

Aivan erityisen hienolta tuntuu myös se,  että olen muutaman viikon päästä lähdössä Suomen World Visionin kanssa matkalle tutustumaan heidän toimintaansa paikan päälle Keniaan ja pääsen tällä reissulla myös tapaamaan oman kummipoikani. Oman kummilapsen tapaaminen on mahdollista ihan kaikille kummeille – kerron siitä vähän myöhemmin edempänä. Mutta olen todella innoissani tästä tulevasta matkasta ja odotan suurella mielenkiinnolla, että pääsen näkemään ihan käytännön tasolla, millä tavalla pääsen kummina olemaan avuksi kummilapseni kotikylässä. Suomen World Vision kompensoi kaikki järjestön nimissä tehtävät lentomatkat.

Vaikka roolini ”kummitätinä” on vasta alkumetreillään, olen innoissani siitä, että pääsen tukemaan kummipoikaani hänen tulevalla matkallaan koulupojasta aikuiseksi. Tämä henkilökohtainen kummin rooli tuo asian ihan eri tavalla lähelle ja sydämen tehtäväksi. Jo näin lyhyen mutta tunteikkaan kummiuden jälkeen uskallan suositella lämmöllä kummiksi ryhtymistä, jos kaipaat merkityksellistä tapaa tehdä maailmasta oikeudenmukaisempaa ja jonkun pienen ihmisen elämästä piirun verran helpompaa.

MITÄ KUMMINA TOIMIMINEN KÄYTÄNNÖSSÄ TARKOITTAA?

Kummina sitoudun kuukausittaiseen kummimaksuun (minimisumma 30€), joka ohjataan kummilapsen koko yhteisöä tukevaan kehitysyhteistyöhankkeeseen. Sen kautta pystytään saamaan aikaan pysyvämpiä rakenteellisia muutoksia ja auttamaan kaikkia alueen lapsia: lapset saavat lahjoitusvarojen ansiosta mahdollisuuden koulunkäyntiin, terveydenhuoltoon ja riittävään ravintoon. Käytännössä yhden kummin tuesta hyötyy keskimäärin 4 muutakin alueen lasta oman kummilapsen lisäksi. Kummiksi voi ryhtyä myös vaikkapa koko perheen voimin, yhdessä ystävän kanssa, kaveriporukalla, koululuokan voimin tai yrityksenä.

Suomen World Visionilla on pitkäjänteisiä kehitysyhteistyöhankkeita ympäri maailman ja kummiohjelmaan mukaan pääsevät lapset valitaan aina kunkin yhteisön köyhimmistä perheistä. Usein lapset ovat aloittelemassa juuri kouluaan tai muuten erityistä tukea tarvitsevia. Kummilapsen valinnassa on myös tärkeää, että perhe sitoutuu tukemaan lapsen koulunkäyntiä, eikä lapsi joudu keskeyttämään kouluaan mennäkseen töihin.

Vaikka lahjoitusvaroin tuetaan koko yhteisöä, kummilapset ovat muihin alueen lapsiin nähden siinä mielessä erityisessä asemassa, että Suomen World Vision seuraa heitä ja heidän perheidensä tilannetta säännöllisesti muun muassa vierailemalla lapsen luona 3 kuukauden välein. Vierailujen tarkoitus on varmistaa, että lapsi käy koulua, hänen terveydentilansa on hyvä ja hän saa tarvittavat rokotukset. Koko yhteisön hyväksi suunnatun kuukausimaksun lisäksi omaa kummilasta ja tämän perhettä voi halutessaan tukea myös erillisellä lahjoituksella, joka menee suoraan heidän auttamiseensa.

Käytännön avun lisäksi sillä voi olla valtava merkitys kummilapselle tietää, että hänellä on erityinen, ihan oma ystävä kaukana Suomessa. Kummin tuki ja yhteydenpito kertovat lapselle, että hän on tärkeä, joku ajattelee häntä ja hänelle toivotaan hyvää. Sitä ei näin Suomessa välttämättä tule ajatelleeksi, mutta jo pelkästään se voi olla lapselle ihan uusi ja hyvinkin merkittävä kokemus, sillä hän saattaa elää kulttuurissa, jossa ei ole päässyt kokemaan tällaista aikaisemmin.

Kummimaksuilla rahoitetaan pitkäjänteistä kehitysyhteistyötä, joka puuttuu köyhyyden syihin ja mahdollistaa pysyvän muutoksen. Työtä tehdään tiiviissä yhteistyössä kenttätyöhön palkatun paikallisen henkilökunnan kanssa, kumppanimaan omien asiantuntijoiden sekä kunkin alueen asukkaiden kanssa ja päätökset autettavista sektoreista ja kohteista tehdään aina paikallisesti. Parhaat ja kestävät tulokset syntyvät nimenomaan työskentelemällä ja suunnittelemalla hankkeet yhdessä yhteisöjen kanssa alusta alkaen. Kummien avulla uusi sukupolvi saa merkittävästi paremman ponnahduslaudan elämään: terveen lapsuuden ja koulutuksen sekä voimaa asioiden muuttamiseen. Näin asukkaat osaavat parantaa omaa hyvinvointiaan senkin jälkeen, kun Suomen World Visionin työ alueella loppuu.

Suomen World Visionin tuella edistetään muun muassa lasten terveyttä, ravitsemusta, koulunkäyntiä sekä muita lasten oikeuksia kouluttamalla vanhempia, opettajia ja paikallisia johtajia uusien elinkeinojen löytämiseksi, tarvittavan terveydenhoidon varmistamiseksi ja kouluopetuksen laadun parantamiseksi. Ihmisiä autetaan ja ohjataan tunnistamaan omat oikeutensa ja ajamaan niitä yhdessä, ja perheiden toimeentuloa tuetaan koulutuksella ja pienlainoilla. Auttamisen muotoja on monia ja kunkin yhteisön kohdalla mietitään aina kokonaisuutta. Muutoksen voima on paikallisissa ihmisissä ja Suomen World Visionin tehtävänä on kuulla ja kunnioittaa kumppanimaan sekä yhteisöjen ihmisten omia näkemyksiä ja asiantuntijuutta.

HYVÄNTEKEVÄISYYSTYÖ KRITIIKIN KOHTEENA?

Kaikenlaiseen hyväntekeväisyystyöhön liittyy paljon erilaisia myyttejä ja harhauskomuksia ja olen myös huomannut, että erilaiset hyväntekeväisyyteen liittyvät yhteistyöt ja projektit keräävät paljon kritiikkiä osakseen. Siksi kokosin tähän muutamia sellaisia yleisiä väärinkäsityksiä, joita ihmisillä saattaa järjestötoiminnasta ja hyväntekeväisyydestä olla.

Päätyykö raha oikeasti sinne, minne luvataan ja missä siitä on oikeasti apua?

Moni pelkää, että lahjoitusvarat valuvat järjestön rattaisiin tai paikallisen byrokratian hampaisiin ja määränpäähän autettavien hyväksi päätyy lopulta vain murto-osa. Suomen World Vision toimii Ulkoasiainministeriön kumppanuusjärjestönä ja on äärimmäisen tarkka varojensa käytöstä ja sitä valvotaan myös järjestön ulkopuolelta. Lisäksi itsenäisenä osana maailman suurinta kummilapsijärjestöä toimiva Suomen World Vision on Vastuullinen lahjoittaminen VaLa ry:n perustajajäsen. World Vision auttaa kaikkia uskontoon tai etniseen taustaan katsomatta vaikeissa oloissa eläviä lapsia ja nuoria Afrikassa, Aasiassa ja Latinalaisessa Amerikassa ja Suomen World Visionin avun piirissä on noin 500 000 ihmistä.

Keskimäärin 75% lahjoitusvaroista päätyy suoraan avunsaajille ja 25% kuluu mm. hallinnollisiin kuluihin, henkilökunnan palkkoihin, uusien lahjoittajien hankkimiseen ja työstä tiedottamiseen. Tarkemmin eriteltynä varainhankinnasta syntyy kuluja 15,7%, viestinnästä 2,6% ja hallinnosta 6,5%. Suomen World Vision on voittoa tavoittelematon yhdistys, joten kaikki kasvun myötä saadut varat ohjataan avustuskohteisiin tai investoidaan seuraavien vuosien avustusbudjetin kasvattamiseen. Järjestön kautta pystytään varmistamaan se, että lahjoitusvarat päätyvät myös ketjun loppupäässä oikeaan osoitteeseen ja paikallinen kenttähenkilökunta johtaa projekteja sekä valvoo varojen käyttöä, jotta ne eivät katoa esimerkiksi paikallisten poliitikkojen tai heimopäälliköiden taskuihin.

Joskus saattaa tuntua, että apu menisi paremmin perille ilman välikäsiä suoraan paikalliselle orpokodille tai lomareissulla kohdatulle lapselle lahjoittamalla. Näin voi ollakin ja yhden lapsen tai kohteen tukeminen köyhässä yhteisössä tuo tilanteeseen välitöntä apua, mutta ei välttämättä auta ratkaisemaan pitkän tähtäimen ongelmia. Yhden lapsen koulumaksujen maksaminen auttaa kyllä häntä pääsemään kouluun, mutta jos opetuksen taso on niin heikkoa, ettei hän pääse jatko-opintoihin tai vanhemmat päättävätkin, että lasta tarvitaan kotona vedenkantoapuna tai ansiotyössä, jää apu puolitiehen. Ongelmavyyhtiin yleensä parhaita ja tehokkaimpia ratkaisu on parantaa vanhempien toimeentuloa, jolloin koulumaksuihin on varaa, lisäkouluttaa opettajia ja kunnostaa kouluja, puhtaan veden järjestäminen yhteisöön sekä kertoa koulutuksen tärkeydestä. Nämä toimet tuovat pitkäaikaisia ja pysyviä tuloksia ja muutoksia kaikkien alueen lasten hyväksi, ja juuri tätä työtä kummina on mahdollista tukea.

Kummit saavat kerran vuodessa vuosiraportin, joka sisältää uuden kuvan ja tervehdyksen kummilapselta sekä tietoa viime aikoina tehdystä työstä kohteessa. Kummit voivat myös itse vierailla kummilapsensa luona omatoimimatkalla tai Suomen World Visionin järjestämällä opintomatkalla – sitä kautta on mahdollista todentaa omin silmin avun perillemeno.

Myös bloggaajat ja vaikuttajat saavat toisinaan kritiikkiä yhteistöistään hyväntekeväisyysjärjestöjen kanssa. Moni pohtii, onko eettisesti tai moraalisesti oikein tehdä kaupallista yhteistyötä hyväntekeväisyysjärjestön kanssa. Järjestöillä on harvoin suuria markkinointibudjetteja, koska tietenkin suurin osa varoista halutaan käyttää nimenomaan auttamistyöhön. Esimerkiksi vaikuttajayhteistöiden kautta järjestöt pystyvät kuitenkin kustannustehokkaalla tavalla tavoittamaan paljon ihmisiä, jotka kenties pohtivat, miten voisivat auttaa tai meneekö apu todella perille. Yhteistöiden avulla pystytään hyvin viestimään järjestön tekemästä työstä ja sen tuloksista. Olen itse tosiaan lähdössä parin viikon päästä tutustumaan Suomen World Visionin työhön ihan paikan päällä Keniassa, ja tarkoituksena on tietenkin kummipoikani tapaamisen lisäksi kertoa Suomen World Visionin työstä entistä konkreettisemmin myös eteenpäin.

Teen itse toisinaan hyväntekeväisyyteen liittyviä yhteistöitä myös pro bono -hengessä, mutta mikäli kyseessä on kaupallinen yhteistyö, hinnoittelen hyväntekeväisyyteen liittyvät kampanjat aina normaalia edullisemmin. On hyvä muistaa, että jokainen ansaitsee työstään korvauksen ja myös järjestöille työskentelevien kuuluu saada työstään palkkaa. Olen myös kaikkien niiden järjestöjen toiminnassa, joiden kanssa teen yhteistyötä, mukana kummina, lahjoittajana tai tukijana.

Kuka tahansa osaa tehdä kehitysyhteistyötä – mihin järjestöä tarvitaan?

Joskus näkee kritisoitavan sitä, että Suomesta käsin järjestetään apua toiselle puolen maapalloa. Mihin järjestöä edes tarvitaan tässä välissä? Kehitysyhteistyö saattaa vaikuttaa ulkopuolisen silmissä helpolta: kerätään vain iso potti rahaa, annetaan se eteenpäin esimerkiksi koulujen ja klinikoiden rakentamiseen, minkä jälkeen nautiskellaan hienoista tuloksista. Totuus on usein kuitenkin vähän toisenlainen. Hienosta koulurakennuksesta ei ole hyötyä, jos kylään ei saada opettajia esimerkiksi puhtaan juomaveden puutteen takia, jos vanhemmat arvostavat työntekoa koulunkäyntiä enemmän tai jos lapset joutuvat keskittymään nälän loitolla pitämiseen oppimisen sijaan. Usein suurin työ tehdään ihan muiden asioiden parissa kuin konkreettisia infrastruktuureja rakentamalla ja tärkeimmäksi työksi nousee vanhojen uskomusten ja pinttyneiden toimintamallien muuttaminen.

Yksi tärkeimmistä ja vaikeimmista tehtävistä on opettaa ihmisille heidän omista oikeuksistaan ja sitä kautta auttaa heitä vaatimaan näitä oikeuksia myös valtiolta. Haasteet autettavissa kohteissa ovat monimutkaisia ja vaativat yhteistyötä moneen eri suuntaan sekä paikallisen kielen, kulttuurin ja politiikan tuntemusta sekä osaamista projektijohtamisesta. Laaja-alaiset muutosohjelmat ovat yleensä pitkiä (10-15 vuotta) ja sinä aikana suomalainen hankkeen vetäjä saattaa joutua perehtymään esimerkiksi vedenpumppaamossa käytettävään teknologiaan tai yrittäjyyden rakenteellisiin esteisiin hyvinkin yksityiskohtaisella tasolla. Niinpä kehitysyhteistyötä tekevät siihen koulutuksen saaneet ammattilaiset.

Ketä pitäisi auttaa ensin ja kenellä on mahdollisuus auttaa?

Monesti kuulee sanottavan, että pitäisi auttaa täällä Suomessa vaikeassa asemassa olevia, ennen kuin lähdetään viemään apua muualle. Itse en näe, että nämä kaksi asiaa sulkevat toisiaan pois, vaan auttaa voi sekä lähellä että kaukana. Jokaisella on vapaus valita oma tapansa auttaa sekä se järjestö, toimija tai auttamisen tapa, joka tuntuu itsestä hyvältä, luontevalta ja mahdolliselta. Omaa apuaan voi rahallisen tuen lisäksi tarjota myös osaamisensa tai aikansa muodossa – kaikki apu on arvokasta.

Myös Suomessa tehtävä hyväntekeväisyystyö esimerkiksi köyhien ja syrjäytymisvaarassa olevien puolesta on erittäin tärkeää ja moni järjestö keskittyy nimenomaan kotimaassa tarjottavaan apuun. Suomen World Vision puolestaan pyrkii auttamaan globaalilla tasolla ja puuttumaan esimerkiksi urbanisoitumisen ja pakolaisaaltojen juurisyihin. Ongelmat ovat eri puolilla maailmaa hyvin erilaisia kuin täällä kotimaassa ja usein kehittyvien maiden ihmisillä on huutava pula sellaisistakin asioista, joita täällä meillä pidetään itsestäänselvyytenä. Varsin pienilläkin rahallisilla panostuksilla saadaan usein aikaiseksi todella merkittäviä tuloksia. Niiden myötä yhä useampi lapsi kasvaa koulutetuksi ja hyvinvoivaksi aikuiseksi, joka saa lapsia myöhemmin ja vähemmän, ja jonka lapset ovat terveempiä.

White savior -ilmiö

Olen myös omien hyväntekeväisyyteen liittyvien yhteistöideni yhteydessä törmännyt white savior -termiin. Sillä viitataan valkoiseen ihmiseen, joka työskentelee auttaakseen ei-valkoisia ihmisiä, mutta pyrkii lopulta hyötymään toiminnastaan lähinnä itse (joko hyvän auttamisesta saatavan hyvän olon ja/tai maineen kautta) ja saattaa samanaikaisesti tukea toisaalla rakenteita, joista ongelmat autettavassa maassa ovat alun alkujaankin lähtöisin (ja mahdollisesti juuri valkoisten aikaansaamia). Asia on hankala ja oman toimintansa motiiveja on hyvä pohtia samoin kuin sitä, miten esimerkiksi puhuu ihmisistä, joita toiminnalla pyritään tukemaan ja auttamaan. Mutta olisiko parempi sitten jättää kokonaan tekemättä, vaikka esimerkiksi juuri kummitoiminnan avulla todistetusti pystytään antamaan valtavan monille lapsille mahdollisuus koulunkäyntiin ja turvatumpaan tulevaisuuteen? Mielestäni ei. Tottakai useimmat saavat muiden auttamisesta  myös itse hyvän mielen ja parhaimmillaan tuo hyvän olon tunne kannustaa tekemään vieläkin enemmän hyviä tekoja.

Tiedostan itse, että olen monin tavoin etuoikeutettu ja valtavan onnekkaassa asemassa moneen muuhun nähden, ja koen tärkeäksi laittaa sitä hyvää kiertämään ja tehdä hyviä tekoja muille omien mahdollisuuksieni puitteissa. Joskus ne teot ovat vain arkista huomaavaisuutta kanssaihmisille ja joskus konkreettisempia tekoja, mutta minulle ne ovat myös tärkeää työtä tekevien järjestöjen tukemista.

Koen hyväntekeväisyydestä julkisesti puhumisen hieman hankalaksi, sillä siitä saattaa helposti syntyä mielikuva vain oman sädekehän tarkoitushakuisesta kiillottamisesta tai hyvän omatunnon ostamisesta. Toisaalta olen myös törmännyt oletuksiin, että hyväntekeväisyyttä ei todennäköisesti tehdä, jos siitä ei puhuta ääneen. Haluaisin itse kuitenkin normalisoida ajatusta auttamisesta: jokainen voi pienillä teoilla kantaa kortensa kekoon ja toivoisin, että tästä kaikesta voisi myös puhua avoimesti glorifioimatta ja vastaavasti myös syyllistämättä ketään. Itse toivon, että oma avoimuuteni mukanaolostani erilaisten järjestöjen toiminnassa innostaa ja kannustaa myös muita lähtemään mukaan. Uskon, että hyvät teot synnyttävät hyviä tekoja.

Mitä tulee Suomen World Visionin toimintaan, niin järjestön tavoitteena on nimenomaan voimauttaa ihmisiä ja auttaa heitä ottamaan oma elämä haltuunsa, jotta heillä olisi mahdollisuuksia puuttua oma-aloitteisesti köyhyyden syihin, vaatia omia oikeuksiaan ja huolehtia lasten hyvinvoinnista sekä jatkaa itsenäisesti oman kotiseutunsa kehittämistä avustustyön päättyessä alueella. Toisin sanoen toiminnalla pyritään aktivoimaan ja varustamaan paikallisia ihmisiä muuttamaan asioita itse.

Tarinat ja kuvat ovat Suomen World Visionin toiminnasta kertoessa tärkeässä roolissa, sillä suurin osa tukijoista ei voi seurata kenttätyötä paikan päällä, mutta tarinoiden kautta kehitystyön onnistumisista sekä avun tarpeesta pystytään kertomaan ulkopuolelle. Kaikki järjestön viestinnässä käytetyt tarinat ovat tosia, ja niiden kautta halutaan näyttää todellinen avuntarve todellisuutta kaunistelematta tai vastaavasti dramatisoimatta. Suomen World Vision kuitenkin näkee tärkeimpänä tavoitteenaan kuitenkin suojella avustuskohteittensa lapsia ja aikuisia, joten kaikkia heidän oikeuksiaan pyritään huomioimaan ja suojaamaan kaikissa toimissa ja päätöksissä. Se tarkoittaa käytännössä esimerkiksi sitä, että järjestön viestinnässä hyödynsaajina olevia lapsia ja aikuisia kuvataan arvokkaasti eikä esimerkiksi koskaan avuttomina uhreina. Heiltä myös pyydetään aina suostumus kuva- ja tekstimateriaalien käyttöön ja heille selitetään niiden käyttötarkoitus. Lasten ollessa kyseessä suostumus pyydetään lapsen lisäksi myös hänen vanhemmaltaan tai huoltajaltaan. Ihmisillä on täysi oikeus kieltäytyä omasta tai lasten valokuvauksesta, eikä heidän saamansa apu ole siitä riippuvaista.

*

Toivon, että tämä postaus vastasi moniin mietteisiin ja kysymyksiin, joita teillä saattoi kummi- ja järjestötoiminnasta sekä hyväntekeväisyystyöstä olla. Ja jos jokin vielä askarruttaa mieltä, niin kommenttiboksi on avoinna ajatuksille ja kysymyksille. Tietenkin toivon ensisijaisesti, että moni teistä innostui jutun myötä myös kummitoiminnasta. Se on hyvin pieni vaiva, jolla muutetaan monen lapsen elämää. Olisi kiinnostavaa myös kuulla, onko jollakulla jo entuudestaan kummilapsi tai oletteko harkinneet kummiksi ryhtymistä? Lue lisää kummitoiminnasta Suomen World Visionin nettisivuilta.

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Tags: Mietteitä elämästä, yhteistyö

Categorised in: Elämä