Synttäripäivä ja pieni aikamatka menneeseen

Sieltä se taas tupsahti, uusi vuosi nimittäin. Enkä nyt puhu vain uudesta vuodesta, vaan myös uudesta ikävuodesta, sillä täytän tänään 36 vuotta. Vuoden vaihtuessa moni mielellään kokoaa ja summaa mennyttä vuotta ja tässä tapauksessa myös mennyttä vuosikymmentä. Syntymäpäivät ovat usein myös niitä hetkiä, kun tulee peilattua taaksepäin elettyä elämää. Huh, sekä menneeseen vuoteen että vuosikymmeneen on mahtunut PALJON.

Viime vuosi tuntuu olleen monelle aikamoinen koettelemus – ja sitä se oli myös minulle, vaikka loppua kohden kääntyikin parempaan. Loppujen lopuksi tuo vuosi tulee kuitenkin jäämään muistoihini hyvänä ja eteenpäin vieneenä ajanjaksona: vuotena, jona haastoin itseäni, vietin valtavasti aikaa ystävien kanssa, tein vihdoin elämän- ja ennen kaikkea asennemuutoksen työnteon suhteen, keskityin olennaiseen, annoin aikaa itselleni ja löysin kainalooni maailman parhaan tyypin. Tammikuun lapsena ikävuodet kulkevat omalla kohdallani käsi kädessä kalenterivuosien kanssa, joten samoihin sanoihin voisi tiivistää myös vuoden 2019.

Moni teistä on kulkenut blogini matkassa ihan valtavan pitkään ja osa ehkä koko viime vuosikymmenenkin. Veikkaan, että joukossa on silti myös aika paljon porukkaa, joille olen tullut tutuksi vasta sittemmin. Niinpä mietin, että voisi olla hauskaa tehdä pieni yhteenveto menneestä vuosikymmenestä ja siitä, mitkä ovat olleet kunkin vuoden mieleenpainuvimpia juttuja.

2010

Olin edellisen vuoden lopulla aloittanut työt Indiedays-blogiportaalissa (nykyään Indieplace), joka oli Suomessa ensimmäinen laatuaan ja näki päivänvalon vuoden 2010 alkupuolella. Olin innoissani uudesta työstä, jossa pääsin hyödyntämään sekä viestinnän osaamistani että blogimaailman tuntemustani. Vuosi hujahti töitä tehden ja blogia kirjoittaen ja aloitin myös Fit-lehden sivuilla Treenikassialma-blogin, joka oli jatkumoa jo oman blogin puolella tehdyille liikuntajutuille. Vietin hauskan juhlientäyteisen kesän ja rusketuin, mikä oli meikäläisen kirjoissa historiallista. Loppusyksystä rakastuin ja aloin seurustella.

2011

Tein valtavasti töitä, päivitin blogia kuin viimeistä päivää, kirjoittelin satunnaisesti Fit-lehden blogiin, olin viikoittain Voice-radiokanavan päiväohjelmassa mukana vakiovieraana ja aloitin oman minipienen juttusarjan Elle-lehdessä. Muutin yhteen poikaystäväni kanssa ja yhteinen koti löytyi Eirasta ihanasta loft-henkisestä asunnosta. Kesään mennessä olin burnoutin partaalla ja elämäni ensimmäinen kunnon kesäloma meni lähinnä menneestä työkuormasta toipuessa. Syksyllä töihin palatessa burnoutin oireet pahenivat rajusti ja päätin irtisanoutua päivätyöstäni. Muutimme poikakaverin kanssa Töölöön ja mietin, mitä seuraavaksi keksisin. Lepäämisen sijaan pistimme kaverini Federico Cabreran kanssa pystyyn muotiin ja taiteeseen keskittyneen REVS-lehden, ja nappasimme mukaan tiimiin myös silloisen poikaystäväni. Ensimmäinen REVS julkaistiin hieman omaksikin yllätykseksemme jo marraskuussa.

2012

Vuosi 2012 oli todella tapahtumarikas ja kaikkien aikojen vuosi myös blogin saralla – yleisöä oli keväällä peräti 100 000 lukijaa/kk. Paiskin töitä REVS-lehden parissa ja taisimme yllättää kaikki sillä, että lehti ei jäänytkään vain yhteen numeroon. Alkuvuodesta osallistuin YLEn Blogistania-dokumenttisarjan tekoon. Yksi huippuhetki oli myös se, että pääsin mukaan kommentaattoriksi Oscar-gaalan livelähetykseen Neloselle Arman Alizadin, Anne Kukkohovin ja Jarkko Valteen rinnalle. Se oli todella jännää! Kävinpä vierailemassa myös Huippumalli haussa -ohjelman vieraana – melkoinen tv-vuosi! Trendi-lehti rekrytoi minut bloggaajakseen ja jätin Indiedaysin taakseni myös blogiportaalina. Trendin kanssa tehdyn sopimuksen myötä aloin saada blogista kunnollista kuukausipalkkaa ja tajusin, että ehkä blogista oli sittenkin tulossa minulle työ, vaikka en sitä koskaan suunnitellut. Kaiken pyörityksen ja työkuorman keskellä burnout-tilanteeni ei juurikaan helpottanut ja päätin jättää roolini REVS-lehdessä noin vuosi projektin perustamisen jälkeen. Lehti ilmestyy muuten yhä ja sitä myydään ympäri maailmaa. Innostuin racketballista ja löysin itselleni uuden harrastuksen. Aloitin myös aikuisbaletti-harrastuksen ja kävin innolla balettitunneilla. Loppuvuodesta keskityin panostamaan blogiini.

2013

Parisuhteeni tuli vuoden alussa päätökseensä ja muutin omilleni asumaan. Kevät meni sydänsuruista toipuessa, mutta iloa elämään toi ihana oma pikkukoti, jota sisustin innolla. Kirjoitin blogia ja tein siinä sivussa freelancerina jonkin verran copywriterin töitä ja sisällöntuotantoa muillekin. Sain myös Trendi-lehteen oman kuukausittaisen palstan. Kävin edelleen balettitunneilla ja liityin alkuvuodesta Wannabe Ballerinas -tanssiryhmään, jonka treeneissä vierähtikin suuri osa vapaa-ajasta. Keväällä löysin myös ystävästä seuraa racketball-kentille ja ryhdyin käymään säännöllisesti pelaamassa. Kesä-heinäkuun taitteessa reissasin kaverini kanssa Roskildeen festareille ja vietin varsin tapahtumarikkaan kesän. Syksy hujahti kevään tavoin blogia kirjoittaen, aikuisbalettia tanssien sekä palloa pelaten.

2014

2014 oli vähän sellainen ”väliinputoaja-vuosi”, josta en näin jälkikäteen muista paljoakaan. Vuoden alussa tapasin kivan tyypin ja aloimme seurustella. Vuosi meni töitä tehdessä ja arkea eläessä. Leikkasin kesällä hiukset vuosikausien miettimisen (ja kampaajani jarruttelun) jälkeen polkkamittaan ja rakastin uutta tukkaani heti palavasti.

2015

Jos edellinen vuosi oli sellaista aika tasaisen arkista eloa, niin vuonna 2015 taas sattui ja tapahtui. Marssin vuoden alkajaisiksi terapeutin pakeille pohtimaan muutamia elämän solmukohtia enkä tuolloin arvannut päätyväni kolmen vuoden psykoterapiaan, joka lopulta mullisti elämäni monella tapaa. Matkustin keväällä elämäni ensimmäistä kertaa Aasiaan, kun lähdin reissuun Japaniin. Unohtumaton matka jätti kiinnostuksen päästä käymään Japanissa vielä joskus uudelleenkin. Pähkäilin mielessäni blogini tulevaisuutta ja päätin heittäytyä omilleni: yhteistyöni Trendin kanssa päättyi, perustin oman itsenäisen nettisivustoni ja ryhdyin yhteistyöhön Asennemedian kanssa. Parisuhteeni tuli alkusyksystä päätökseensä ja syksy oli elämänmuutosten sekä terapiaprosessin keskellä melko raskasta aikaa, mutta koin, että muutokset veivät minua oikeaan suuntaan.

2016

Vuosi 2016 oli myös vähän sellainen ”välivuosi” oman elämän suhteen. Keskityin töihin, reissasin työn puolesta paljon ja elin vauhdikasta arkea. Lähdin loppukeväästä mukaan SPR:n ystävätoimintaan ja sain ystäväkseni 82-vuotiaan yksinäisen rouvan, joka tunnetaan nykyään blogissa nimellä mummokaveri. Syksyllä blogini palkittiin Blog Awardsissa vuoden parhaana muotiblogina ja olin tunnustuksesta liki 10 blogivuoden jälkeen valtavan otettu. Pääsin työn puolesta tapaamaan ja haastattelemaan popdiiva Kylie Minoguea – se oli aika jännä kokemus! Päädyin myös televisioon juttelemaan yksinäisyydestä YLEn A2-iltaan. Hukkasin passini ja onnistuin pikavauhdilla hankkimaan uuden, joten suuremmitta ongelmitta selvittiin. Aikamoista hulinaa koko vuosi!

2017

Tämän vuoden isoin juttu oli se, että ostin oman asunnon. Päätin alkuvuodesta, että ehkä olisi aika muuttaa ihan omaan kämppään ja unelmien koti löytyi lopulta aika nopeasti. Elin ehkä elämäni stressaavinta aikaa muuton edellä, mutta sain kuin sainkin projektin kunnialla maaliin – kiitos vanhempieni, ystävieni ja muuttomiesten. Kaikesta stressistä huolimatta tämä oli monella tapaa onnellinen vuosi. Pidin ensimmäistä kertaa lomaa sitten yrittäjäksi ryhdyttyäni ja lähdin kahden viikon roadtrip-seikkailulle Marokkoon. Syksyllä puolestaan reissasin kolme viikkoa Yhdysvalloissa. Aloitin oman podcastin Rinan ja Petran kanssa ja Afterwork näki lopulta päivänvalon alkusyksystä. Sisustin onnellisena ikiomaa kotiani, vietin aikaa ystävien kanssa ja nautin elämästä.

2018

Aloitin vuoden 2018 toiveikkain mielin ja lähdin heti tammikuussa ystäväni kanssa reissuun hänen isänsä kotimaahan Gambiaan. Matkasta tuli yksi elämäni ikimuistoisimmista. Rakastuin ja ryhdyin etäsuhteeseen ranskalaisen miehen kanssa. Kevät ja kesä 2018 oli erityisen onnellista aikaa – tein paljon töitä, psykoterapiaprosessini tuli päätökseensä ja kaikki oli elämässä todella hyvin. Olin mukana juontajana Radio Helsingin Kuosissa-ohjelmassa, jossa käsiteltiin muotia. Lanseerasin ihanan yhteistyömalliston Stockmannin A+more-asustemerkin kanssa alkusyksystä ja iloitsin sen menestyksestä. Myöhemmin syksyllä olin stressaantunut ja tein varmaan töitä vähän liikaakin. Marraskuussa lähdin vapaaehtoistyöhön Sansibarille Tansaniaan ja tein muutenkin paljon yhteistyötä erilaisten järjestöjen kanssa. Värjäsin hiukseni juuri ennen joulua hetken mielijohteesta kuparinpunaisiksi ja tykkäsin uudesta hiusväristä valtavasti. Vietin kunnollista joululomaa ensimmäistä kertaa sitten kouluvuosien, matkustin Malesiaan ansaitulle lomalle ja loikkasin vuoteen 2019 varpaat rantahiekassa.

2019

Kuten jutun alussa jo totesinkin, vuosi 2019 oli monella tapaa aika rankka ja sen varrelle mahtui paljon elämänmuutoksia. Vuosi alkoi Malesiassa, mistä matkustin Stockmannin A+more-tiimin kanssa tuotantomatkalle Intiaan tehtaalle ja vietin synttäreitänikin Delhissä. Alkuvuodesta erosin vähän yllättäen ja useampi kuukausi meni asiaa käsitellessä ja erosta toipuessa. Hukutin itseni työhön ja keskityin parhaani mukaan muihin asioihin. Afterwork-podcastin kokoonpano muuttui hiukan, kun Rina jäi porukasta pois ja Meri hyppäsi tilalle. Kesään mennessä olin todella uupunut rankan vuoden jälkeen ja päätin jäädä muutaman viikon lomalle. Kolmen viikon vapaa ei tuntunut helpottavan uupumusta, joten sain viimein tehtyä isompia muutoksia elämässäni ja asenteessani työntekoon. Voin monella tapaa paremmin kuin koskaan, mutta alkusyksyyn liittyi paljon murhetta, kun muun muassa menetin ystävän. Vähitellen raskas vuosi kääntyi iloksi, kun tapasin ihanan tyypin, josta tulikin nopeasti se kaikkein tärkein tyyppi ja poikaystävä. Vuosi päättyi lopulta hyvinvoivana, onnellisena ja rakastettuna – samoissa tunnelmissa kuin tämä uusikin vuosi 2020 nyt alkaa.

*

Aika valtavan paljon on 10 vuoteen mahtunut ja tällaisen yhteenvedon äärellä aina konkretisoituu, miten monessa on ehtinyt olla mukana. Seuraavilta 10 vuodelta toivon yhtä onnellista ja kiinnostavien mahdollisuuksien täyteistä, mutta ehkä hivenen rauhallisempaa menoa ja meininkiä. Tulevalta vuodelta toivon ensisijaisesti rauhaa ja rakkautta – myös kaikille teille.

Photos: Camilla Bloom

Tags: Mietteitä elämästä, muoti, Päivän asut

Categorised in: Elämä, Muoti