Tikanheittoa, jännittäviä leffahetkiä, uusi sipsilöytö ja yllättävä ruokatilaus

Tänään on taas luvassa turhapäiväisiä kuulumisia, olkaapa hyvät! :D On hauskaa, että itsestä nämä arkikuulumiset ovat tylsintä blogisisältöä, koska tuntuu vaikealta uskoa, että ketään siellä ruudun toisella puolen kiinnostaisi, mutta silti näistä jutuista tulee usein kaikkein eniten palautetta ja innostuneita kommentteja. Onko se sitten kuitenkin lopulta niin, että näistä yleisluontoisista höpinöistä tulevat mieleen ne vanhat blogiajat vai mistä mahtanee johtua?

♥ Myönnän, että tässä keskellä pimeintä talvea on herääminen aamuisin toisinaan todella vaikeaa. Niinpä olen yrittänyt luoda sellaisia lempeitä aamurutiineja, jotka tekevät uneliaista aamutoimista vähän helpompia ja mukavampia. Laitan jotakin ihanaa musiikkia soimaan, napsautan joulutähteen valot, sytytän kynttilöitä, keitän teetä, kääriydyn aamutakkiin ja sujautan jalkaan lämpöiset tohvelit. Heräämistä se ei varsinaisesti helpota, mutta ainakaan sängystä nouseminen ei harmita ihan yhtä paljon kynttilänvalossa.

♥ Olenko koskaan kertonut, että rakastan tikanheittoa? No, rakastan. Ja rakastan muuten monia muitakin tuollaisia ”pubilajeja” kuten keilaamista, kortinpeluuta ja yatzya – siis juuri sellaisia kisailuja, joita voi harjoittaa kaljatuoppi kädessä farkut jalassa. Oikeasti en juo kaljaa, mutta you get the point. Viikonloppuna innostuin ottamaan parit tikkakisat (tai siis tarkalleen ottaen kuudet) ja enpä olisi uskonut, että tästä lajista voisivat lihakset tulla kipeiksi, mutta oikean kyynärtaipeen lihakset ovat vielä kolme päivää heittelyn jälkeenkin aivan kipeät ja jumissa. :D Ja muuten… Haluan myös kehaista tässä kohtaa, että en pelkästään rakasta tikanheittoa, vaan olen siinä myös aika hyvä. Kuudesta darts-matsista voitin nimittäin viisi.

♥ Olen muutaman kerran maininnut, etten ole vieläkään katsonut Twin Peaksia, koska minulla on ollut mielikuva, että se on jotenkin tosi pelottava. Moni on kommentoinut asiaa, rohkaissut katsomaan ja vakuutellut, ettei se oikeastaan ole pelottava, vaan enemmänkin vain todella outo. Kulttisarja on kyllä kiinnostanut minua, joten päätin tässä nyt jokin aika sitten kokeilla. Nukahdin kesken pitkän pilottijakson, mutta sitten pääsin vähitellen sarjaan todella hyvin sisälle ja nyt katson sitä aivan innoissani. Hemmetin outo se kyllä on, siitä ei pääse mihinkään! Mutta pidän sarjan visuaalisesta ilmeestä, näyttelijäkaartista, äänimaailmasta ja omintakeisesta komiikasta. Kannatti ryhtyä!

♥ Sitten on luvassa vähän huvittava tunnustus… Twin Peaksissa poliisit syövät todella paljon donitseja. Ja kun poikakaverin kanssa taas kerran sunnuntaiaamuna tuijotimme sitä donitsien rivistöä tietokoneen ruudulla, alkoi kummankin tehdä mieli herkutella. Niinpä päädyimme tekemään Arnold’sille Woltilla donitsitilauksen. Tilasimme siis Woltilla DONITSEJA! Nyt on sekin päivä nähty.

♥ Pelottavasta viihteestä puheen ollen… Olen ollut todella kiinnostunut tuosta hehkutetusta Joker-elokuvasta, mutta koska olen pelkuri, on ajatus elokuvasta jännittänyt aika paljon. Moni on kuitenkin kuvaillut leffaa enemmänkin surulliseksi ja ahdistavaksi kuin varsinaisesti pelottavaksi. Niinpä päätin rohkaistua ja ostin liput Riviera Kallion näytökseen. Kuitenkin ennen elokuvaa sain muutamalta tutulta ihan toisenlaisia kommentteja leffasta ja minut tuntien he olivat hieman huolissaan, miten mahtaisin selviytyä. Sovimme ystäväni Jennyn kanssa, että pidetään sitten vaikka toisiamme kädestä kiinni, jos tuntuu liian hurjalta. Rivierassa on viinitarjoilu, joten ostimme pullon viiniä kauhuja lievittämään (sekä popcornia, nacho-lautasen JA tapas-lautasen, haha).

No, oliko se sitten niin pelottava kuin pelkäsimme? En tiedä, sainko psyykattua itseni johonkin selviytyjä-moodiin ja etäännytettyä itseni tarinasta kaikkien ennakkovaroitusten seurauksena, mutta en kokenut leffaa ollenkaan niin ahdistavaksi tai pelottavaksi kuin moni tuttuni (leffaseuralaiseni mukaan lukien: hän kertoi elokuvan jälkeen leukaperiensä olevan aivan jumissa, koska oli peloissaan purrut hampaitaan koko ajan huomaamattaan yhteen). Eläydyn yleensä elokuviin todella voimallisesti ja tässä tapauksessa tunsin lähinnä surua ja myötätuntoa traagista päähenkilöä kohtaan kaikista hänen tekemistään kauheuksista huolimatta. Tekoja ei tietenkään tule hyväksyä eikä niitä tarvitse ymmärtää, mutta kaiken sen surkeuden keskellä piilee tärkeä viesti. Joker on mielestäni visuaalisesti hieno, surullinen ja yhteiskunnallisesti tärkeä muistutus siitä, että mielenterveyspalvelut ovat todella väärä paikka säästää rahaa.

♥ Minua huvittaa, että tämä on nyt neljäs joulu, kun olemme mummokaverin kanssa toistemme elämässä ja joka vuosi olemme tehneet sopimuksen: emme osta toisillemme lahjoja. Arvatkaapa vain, onko mummokaveri noudattanut sopimusta kertaakaan. Viime viikolla käytiin taas läpi nämä vannotukset ja olen aivan varma, että tällä viikolla hän ojentaa jonkinnäköisen paketin. :D

♥ Meillä on mummokaverin kanssa usein ollut tapana pelata aivojumppana Älypää-visailua kännykällä ja viime aikoina olemme tulleet kokeilleeksi erilaisia teemavisoja. Viime viikolla kokeilimme kisata tietämystämme teemalla ”julkkikset”. En tiedä, pitäisikö olla sivistyksensä tasosta huolissaan, mutta se on toistaiseksi ollut ainoa visailuteema, josta olemmme helposti saaneet täydet pisteet – kiitos minun. Ai että, muistaisipa yhtä hyvin maantiedettä ja biologiaa kuin julkimoiden suhdekuvioita ja skandaaleja…

♥ Nyt seuraa vinkki muille kaltaisilleni sipsien rakastajille! Bongasin pari viikkoa sitten lähikaupasta uusia Taffelin kikhernesipsejä ja tietenkin piti heti testata. Kikx Ranch -sipsit kiilasivat heti lempparikseni ohi kaikkien muiden linssi- ja kikhernelastujen. Loistava koostumus ja maku – tykkään! Ja erinomaisen hyviä myös lempidippini Sweet Chilin kanssa. Jos muuten et tiennyt, niin kermaviilidipeistä saa tehtyä helposti todella herkullisen vegaaniversion korvaamalla kermaviilin Oatlyn Creme Fraichella – teen itse niin nykyään aina ja se on minusta koostumukseltaan ja maultaan perinteistä kermaviiliä paljon parempi.

♥ No nyt kun sipsit tulivat puheeksi, niin muistuttelenpa samalla kätevästä kierrätysniksistä. Jos sipsejä kuluu yhtä paljon kuin minulla, myös niitä pusseja päätyy roskiin aika paljon. Itse olen alkanut kierrättää sipsipussit roskapusseina ja itse asiassa ne ovat siihen tarkoitukseen todella näppäriä. Sekajätettä kertyy nykyään muutenkin todella vähän, kun kierrättää kaiken ja kotitalosta löytyy myös muovinkierrätyspiste. Niinpä uusiokäytän sipsipussit sekajätteen keräyksessä sekä biojätepusseina (jotka sitten tyhjennän suoraan biojäteastiaan ja heitän tyhjän pussin sekajätteeseen). Eritysen näppärää biojätepusseina noissa sipsipusseissa on se, että ne ovat niin tiiviitä ja materiaaliltaan kestäviä, että kosteuskaan ei tule niistä läpi. Yhden hengen taloudessa biojäte nimittäin usein ehtii vuotaa tavallisestakin muovipussista läpi, ennen kuin ehdin kiikuttaa sen kompostiin. Ja toinen vinkki: myös esimerkiksi vessapaperirullien muovikääreet ja muut isot muovipakkaukset voi varovasti avaamalla käyttää erinomaisesti roskapusseina. Jos erilaiset lajitteluvinkit ja kierrätysniksit kiinnostavat, niin kannattaa kurkata tämä aiemmin tekemäni postaus.

♥ Tässä jutussa kuvituksena näkyy asu muutaman viikon takaa. Päällä on tässä monia vaatekaapin lemppareita: pörröinen tekoturkistakki, stretchittömät mustat farkut ja glitternilkkurit, joista muuten harmillisesti juuri viime viikolla hajosi vetoketju – pitää viedä korjattavaksi.

tekoturkistakki // faux fur coat Gina Tricot (2016)*

farkut // jeans Monki (2016)

nilkkurit // boots Flattered (2018)

* saatu blogin kautta / gifted

Photos: Meri Milash

Tags: höpötyksiä, Inspiraatioita, leffat, Mietteitä elämästä, muoti, Päivän asut

Categorised in: Elämä, Kulttuuri, Muoti