Blogiarkistojen aarre 10 vuoden takaa

Keskustelin hiljattain tuttavani kanssa muotiin liittyvistä vastuullisyyskysymyksistä ja mietimme asiaa erityisesti kuluttajan näkökulmasta. Olen puhunut täällä blogissakin paljon nimenomaan vaatteen elinkaaresta ja kestävän tyylifilosofian puolesta: vastuullisin valinta on ostaa harkiten ja vain sellaista, jota voi nähdä käyttävänsä vielä vuosienkin päästä. Vaikka vastuullisuudesta ei julkisessa keskustelussa vielä puhuttu juuri mitään blogini alkutaipaleella, oma tyylifilosofiani on kulkenut matkassa ihan alusta asti (ja toivottavasti myös välittynyt teille lukijoille, jotka olette jaksaneet seurata juttujani kaikki nämä vuodet).

Ryhdyin uteliaisuuttani kaivelemaan blogini arkistoja, sillä muistelin, että olen takuuvarmasti kirjoittanut näistä jutuista jotakin jo silloin kauan sitten ensimmäisinä blogivuosinani. Jo silloin fiilistelin second hand -löytöjä, harkitsin kriittisesti hankintojani ja mietin jokaista ostosta aina parhaani mukaan pitkän tähtäimen näkökulmasta. Välillä onnistuin siinä paremmin ja välillä huonommin, mutta jo silloin näitä jutut olivat läsnä ostopäätöksiä tehdessä. Kaikki tämä näkyy vaatekaapissa edelleen, sillä moni vaate on todella tullut jäädäkseen ja useilla lemppareilla alkaa olla ikää 5-10 vuotta.

Muistin, että olen joskus jutellut Maria Veitolan kanssa näistä asioista jo suunnilleen vuosikymmen sitten ja pengoin blogihistoriaa, josko löytäisin sen ikivanhan postauksen arkistojen kätköistä. Ja sehän löytyi! Ja hämmennyin täysin, kun tajusin, miten mielettömän ajankohtaisia jutussa jaetut ajatukset ovat vielä (ja oikeastaan varsinkin) tänä päivänä! Niinpä päätin julkaista tämän sympaattisen postauksen 10 vuoden takaa nyt uudelleen – tuoreemmalla kuvituksella vain.

Ja vinkkaanpa muuten samalla, että sain kunnian päästä mukaan Aalto-yliopiston Kauppakorkeakoulun podcastiin keskustelemaan vaateteollisuuden vastuullisuudesta ja siihen liittyvistä ongelmista rahoituksen professorin Vesa Puttosen ja vastuullisen liiketoiminnan professorin Minna Halmeen kanssa. Voiko tekstiiliyritys olla sekä vastuullinen että kannattava bisnes? Miksi kulutamme kertakäyttömuotia, vaikka vaateteollisuuden ongelmat ja pikamuodin ympäristövaikutukset ovat jatkuvasti esillä? Onko suomalaisen vaateteollisuuden vastuullisuus myytti? Muun muassa näitä aiheita sivutaan mielenkiintoisessa podcast-jaksossa, jonka voi kuunnella Spotifyn kautta esimerkiksi tästä alta.

Juttu on julkaistu alun perin syyskuussa 2009.

RAKKAUDESTA VAATTEISIIN

Kirjoittelin jokin aika sitten shoppailusta ja mainitsin myös tekstissä Maria Veitolan esittelemän aarre-ajatuksen. Ihastuin Marian shoppailufilosofiaan, jonka idea on, että vaate ostetaan vain, jos se on aarre. Olen sen jälkeen miettinyt vakavasti ostopäätöksiä tehdessäni, onko kyseinen asia aarre, ja kieltämättä olen ollut entistäkin kriittisempi sen suhteen, mitä kotiini kannan. Helsinki Design Weekin lehteä selaillessani törmäsin IvanaHelsingin suunnittelijana tunnetun Paola Suhosen kirjoittamaan juttuun, jossa heijastellaan samantyyppisiä ajatuksia kuin aarre-filosofiassakin. Paola ei puhu aarteista, mutta hän puhuu rakkaudesta.

Nykyajan kiireisessä kulutusyhteiskunnassa pitäisi muistaa pysähtyä silloin tällöin miettimään, mikä itselle on oikeasti tärkeää ja mikä oikeasti koskettaa. Maailmalla onkin noussut pinnalle rakkauden ideologia, jonka ydinajatus on, että ihmisen pitäisi tyytyä vain parhaaseen kaikessa mitä haluaa. Ja tämä sama ajatus sopii myös erinomaisesti kuluttamiseen. Koska Paola tiivistää tekstin keskeisimmän sanoman yhteen kappaleeseen, annetaan alkuperäisen katkelman puhua puolestaan:

”Tuotteessa pitää olla jotain, johon sen omistaja hullaantuu, kiintyy, rakastuu – haluaa vaalia, helliä, hullaantua uudestaan, kunnioittaa ja säilyttää. Se on taianomainen yhteys kahden välillä. Tämänkaltaiseen suhteeseen pitäisi pyrkiä jokaisen tavaran kohdalla. Muuten se on turhaa, merkityksetöntä, roskaa jo syntyessään.”

Liian usein tulee hankittua tavara tai vaate joka on ”ihan kiva”. Missä on rakkaus? Missä on intohimo? Missä on tunteen palo? Jokainen meistä tietää sisimmässään, että useimmiten ne ovat juuri ne ”ihan kivat”, jotka jäävät kaapin perälle pyörimään ja päätyvät ensimmäisenä (parhaimmillaan käyttämättöminä) sinne kirpputorikasaan. Minusta kannattaisi miettiä jo kaupan kassalla, onko se tunne rakkautta. Jos aidosti pystyy näkemään itsensä käyttämässä vaatetta vielä vuoden tai parinkin päästä ja on valmis rakastamaan sitä myötä- ja vastoinkäymisissä, voi kevein mielin sanoa: ”Tahdon.” Olen päättänyt, että yritän itse päästä vaatekaappini irtosuhteista ja pyrkiä löytämään kestävän rakkauden. Koska loppupeleissä vain rakkaudella on väliä. :)

nahkatakki // leather jacket Samsøe & Samsøe (2017)*

kashmirneule // cashmere sweater Samsøe & Samsøe (2016)*

housut // trousers Samuji (2012?)

kengät // shoes COS (2018)*

laukku // bag Marimekko (2017)*

pipo & huivi // beanie & scarf Pupulandia x A+more / Stockmann (2019)*

* saatu blogin kautta // gifted

Photos: Annika Ollila

Tags: blogi, höpötyksiä, Inspiraatioita, Mietteitä elämästä, muoti, Päivän asut, Vastuullinen muoti

Categorised in: Muoti