Löhöilyä, sieniretkeilyä, iltakävelyitä ja squash-kaveri Tinderistä

Tajusin, etten ole pitkään aikaan päivitellyt tänne blogin puolelle ihan sellaisia tavallisia kuulumisia, joten tänään voisi pitkästä aikaa olla hyvä hetki sellaiselle.

♥ Olen ottanut nyt syksyn myötä tavaksi käydä vähintään 2-3 kertaa viikossa iltakävelyllä. Onneksi lähikortteleissa asuu muutama ystävä, joista saa aina seuraa pidemmällekin kävelylenkille – kilometrejä saattaa usein iltalenkeillämme kertyä helposti kahdeksan tai yhdeksänkin. Tästä on tullut ihana uusi rutiini ja huomaan, että unikin tulee paremmin, kun kävelyllä on saanut nollattua ajatukset ja uuvutettua kehoa. Eikä rasita niveliä tai piristä liiaksi, vaikka menisi myöhäänkin. Yksi lemppari kävelykavereista on Annika (sekä tietenkin Luka-koira), jonka kanssa meille on tullut tavaksi käydä kävelyllä joka maanantai – täydellinen aloitus viikolle. Edes sadesää ei hidasta tahtia ja pari viikkoa sitten kävimme kävelyllä aivan mielettömässä kaatosateessa. Sadetakit päälle vain ja kotona lenkin jälkeen lämpimään suihkuun. Oli jotakin mielettömän vapauttavaa antaa vain sateen piiskata naamaan, kun määränpäänä kävelyn jälkeen oli kuitenkin vain koti. Suosittelen!

♥ Joka syksy jännittää, että tuleeko sienisatoa ja pääseekö itse käsiksi jonnekin hyville sieniapajille. En tunne täällä Helsingin suunnalla hyviä sienipaikkoja, joten turvaudun aina näissä hommissa äitiin ja äidin sienivainuun. Niinpä kävin reilu viikko sitten kyläilemässä äidin ja isän luona ja samalla reissulla sienimetsällä. Kantarelleja löytyi jonkin verran ja herkkutatteja myös sekä muutama lampaankääpä ja koivunpunikkitatti. Kantarellit olivat kyllä niin piilossa sammalen alla, että jos äiti ei olisi tiennyt tismalleen, mistä etsiä, ei olisi löytynyt varmaan ainoatakaan. Onneksi äiti on hyvin kartalla lähimetsiensä parhaista kantarellipaikoista, niin pystymme tekemään täsmäiskuja. Mitään valtavaa satoa ei tällä kertaa koriin kahmittu, mutta minun tarpeisiini ihan mukava määrä sieniä pakkaseen talven varalle kuitenkin.

♥ Yksi parhaista ystävistäni sai vauvan viime keväänä ja olen iloinnut itse valtavasti hänen äitiysvapaistaan, sillä yleensä meidän on ollut molempien työkiireistä johtuen hyvin vaikea löytää yhteistä aikaa tapaamisille. Nyt kun ystävä on kotona vauvan kanssa, olemme treffanneet vähintään kerran viikossa ja se on ollut ihanaa! On myös hauskaa huomata, että kun tapaan vauvaa melkein kerran-pari viikossa, minut on selvästi hyväksytty jo osaksi porukkaa eikä pikkumies vierasta minua, vaikka muuten tällä hetkellä saattaa säikkyä vieraampia ihmisiä. Elämän pieniä ilon aiheita, haha.

♥ Kävin viime viikolla kutsuvierasnäytöksessä katsomassa uuden Downton Abbey -elokuvan. Huomasin, että sarjan katselusta oli omalta osaltani vierähtänyt ehkä hiukan liian kauan, että olisin muistanut ihan kaikkien hahmojen nimet ja tarkemman historian, mutta sarjaa palavasti rakastaneelle leffa oli kyllä ihanan nostalginen pläjäys siitä huolimatta. Mietin tosin, mahtaako leffasta saada mitään irti, jos ei ole katsellut sarjaa aikanaan – olisi kiinnostavaa kuulla, jos joku noviisi on käynyt katsomassa? Vaikka olinkin liikuttua jo alun tunnusmusiikissa, mitään suuria tunnekuohuja itse elokuva ei saanut aikaan. Elokuva tarjoili sellaista tuttua ja turvallista, hyväntuulista ja harmitonta Downton Abbey -meininkiä, johon tietenkin kuuluu aina myös pientä juonittelua ja draamaa, mutta juonikulku maltillisine käänteineen oli kyllä aika köykäinen. Siitä huolimatta sanoisin, että jos rakastit sarjaa, kyllä tästä leffasta hyvän fiiliksen ja kunnon nostalgiaryöpyn saa. Onko joku teistä jo ehtinyt käydä katsomassa? Ja mitä mietteitä herätti?

♥ Blogiani pidempään seuranneet varmaan tietävät, että rakastan käydä pelaamassa squashia. Se on oikeastaan ainoa urheilulaji, mitä olen koskaan tosissani todella rakastanut niin, että ei ole päivää, jolloin tekisi mieli jättää menemättä. Haasteita tällaisen kaksinpelin kanssa on kuitenkin aina se tasaväkisen pelikaverin löytäminen. Minulla on yleensä 3-4 tyyppiä, joiden kanssa käyn pelaamassa, jotta vähintään kerran-pari viikossa pääsisi läiskimään palloa, ja ilahdun aina, jos löytyy joku sopiva kumppani pelikentille. Yllättävän moni heistä on muuten entisiä heiloja. :D

Kössikavereita on löytynyt mitä yllättävimmillä tavoilla, mutta kaikkein paras on varmaankin se, kun bongasin itselleni viime keväänä Tinderistä pelikumppanin. :D En ollut tyypistä romanttisessa mielessä kiinnostunut, mutta huomasin, että hän oli profiilitekstissään listannut yhdeksi mielenkiintonsa kohteeksi squashin ja kuvienkin joukossa oli yksi otos squash-hallilta. Swaippasin oikealle siinä toivossa, että ehkä tyypistä voisi kysellä seuraa peleihin. Ja kun meille sitten tuli match, menin suoraan asiaan ja kysäisin, kiinnostaisiko häntä squash-pelikaveri. Kiinnosti. Keskustelu oli mahtavan ytimekäs ja muutaman tiukasti squashin ympärille keskittyvän viestin jälkeen olimme jo sopineet pelitreffit viikonlopulle. Hauskinta oli, että olimme molemmat todellakin vain menossa pelaamaan eikä kummallakaan tuntunut olevan asiassa minkäänlaisia taka-ajatuksia mistään romanttisemmasta kohtaamisesta. Pelit sujuivat mahtavasti ja sovimme heti, että mennään uudelleenkin.

Nyt olemme käyneet keväästä asti suht säännöllisesti pelaamassa, enkä vieläkään tiedä pelikaveristani juuri mitään, mutta kössi rullaa! Laitoin hänelle kesällä yhden erityisen hyvän matsin jälkeen viestin, että on pakko sanoa, että meidän squash-partneriutemme on ehkä parasta, mitä Tinderistä on koskaan löytynyt. :D Tyyppi vastasi, että melkeinpä pakko sanoa samat sanat takaisin. En tiedä, kertooko se enemmän squash-peliemme huikeudesta vai Tinder-menestyksestämme…

♥ Tuli mieleen, että jos olet missannut YLEn nettisivuilta uutisen sometyöläisten uupumisesta ja työhön liittyvistä haasteista, vinkkaanpa siitä tässä. Annoin pari viikkoa sitten YLElle haastattelun liittyen sometyön hyviin ja huonoihin puoliin, kun tutkimustulos somessa työtään tekevien uupumuksesta ja lopettamishaaveista julkaistiin. Itse en ole koskaan vielä tosissani ajatellut lopettavani, mutta uupumiseen ja työn varjopuoliin liittyvät mietteet ovat vahvasti olleet läsnä viime aikoina.

♥ Olen viime viikosta lähtien ollut ihan hajalla, sillä ryhdyin Merin suosituksesta katsomaan HBO Nordicilta Masters of Sex -nimistä sarjaa ja jäin siihen parin jakson jälkeen aivan koukkuun. Olin ehtinyt vauhdilla katsella noin 1,5 kautta, kun viime viikon lopulla sarja yhtäkkiä vain katosi palvelusta jäljettömiin. Edellisenä päivänä olin vielä tyytyväisenä katsellut sitä ja seuraavana päivänä sitä ei näkynyt missään. Olisiko jokin esitysoikeus sitten päättynyt? Mutta kylläpä vain ärsytti, kun oli juuri päässyt sisälle sarjaan ja oikein odotti innolla seuraavaa jaksoa, ja puff, ohjelma oli poissa. Sarjaa olisi ollut katsottavissa kokonaiset 4 kautta ja iloitsin, että pitkästä aikaa löytyi hyvä laatusarja, mutta pah, sinne meni. Tietääkö joku, onko tuo sarja saatavilla missään muualla? Pitäähän se nyt tietenkin päästä katsomaan loppuun!

♥ Olin oikein koko viikon odottanut eilistä, kun kalenteri ammotti tyhjyyttään. Olin alun perin suunnitellut, että siivoilisin kotona, mutta eipä sitten eilen huvittanutkaan. Oli jotenkin vain sellainen olo, että teki mieli vai olla ja löhöillä. Välillä sellaisesta tuntee helposti syyllisyyttä, etenkin kun katselee Instagram storyista muiden aktiivisia ja aikaansaavia viikonloppuja: moni on ehtinyt vapaapäivän aikana brunssille, taidenäyttelyyn, urheilemaan, metsäkävelylle ja ties minne. Minä makasin sängyssä ja tuijotin Netflixiä. No okei, kävin illalla pelaamassa squashia, mutta muuten en tehnyt koko päivänä yhtään mitään järkevää tai produktiivista. Ja tiedättekö mitä, se on ihan okei.

♥ Näissä kuvissa näkyy vaatekaapin luottolemppareista koostuva päivän asu viime viikoilta. Monkin pilkkumekko on yksi suosikkini, jota olen käyttänyt parin viime vuoden aikana aivan valtavasti. Samoin tuo Samsøe & Samsøen nahkatakki, joka on minun kirjoissani aikalailla täydellinen biker-rotsi – ja ilmeisesti monen muunkin, koska takista tulee jatkuvasti niin valtavan paljon kyselyitä sekä somessa että ihan livenä. Olalla roikkuu luottolaukku eli Marimekon Karla-laukku, joka minulla on parissa eri värissä. Ja nuo kengät ovat Terhi Pölkin kesän mallistoa. Olin niistä todella onnellinen, sillä sain pienimuotoisen pakkomielteen kyseisistä kengistä jo vuonna 2014, kun ne olivat Terhi Pölkin mallistossa mukana ensimmäistä kertaa ja näin ne ystäväni jalassa. Harmikseni malli oli tuolloin ehditty myydä loppuun, joten jäivät minulla saamatta. Mutta odotus palkittiin viimein tänä vuonna, kun malli palasi kokoelmaan.

mekko // dress – Monki (2017)

nahkatakki // leather jacket Samsøe & Samsøe (2017)

laukku // bag Marimekko (2017)

kengät // shoes Terhi Pölkki (2019)

Kaikki tuotteet saatu blogin kautta.

Photos: Annika Ollila

Tags: höpötyksiä, Mietteitä elämästä, muoti, Päivän asut

Categorised in: Elämä, Muoti