Laimean viikon kuulumisia

Tämä viikko oli monella tapaa vähän sellainen laimea ja alavireinen, joten eipä harmita, että on sunnuntai ja huomenna loikataan uuteen viikkoon. On jotenkin hassua, miten mieli toimii: sitä ikään kuin psyykkaa itsensä aina uskomaan tällaisiin uusiin alkuihin kuten uuteen viikkoon tai uuteen päivään, jotka todellisuudessa ovat ihan itse keksimiämme keinotekoisia määreitä, mutta silti se kummasti toimii. Voisihan sitä ajatella vaikka niinkin pienellä syklillä, että kohta alkaa uusi tunti ja siihen lähdetään ihan uudella asenteella. :D Noniin, eiköhän tämä koululaisen esseetä muistuttava tajunnanvirta saa riittää nyt tältä erää ja jaetaan vähän viikon kuulumisia (joskin aika laimeita nekin, kuten tulette huomaamaan, haha).

♥ Olin eilen tooodella pitkästä aikaa ylioppilasjuhlissa, kun serkkuni tytär sai kutreilleen valkolakin. Muistan edelleen oman juhlapäiväni hyvin, vaikka siitä on jo 16 (!!!) vuotta. Nykyään saan paljon riemua siitä, kun mietin, miten kauan sitten asiat ovat tapahtuneet ja pystyn helposti muistelemaan menneitä jopa 30 vuotta taaksepäin. Siinä tuntee mukavasti jo eläneensä! Mieltä tosin lämmitti suuresti, kun ylioppilaan muutamaa vuotta nuorempi sisko tokaisi, että menisin heidän ikäisestään. Ei ehkä pidä ihan paikkaansa, mutta kiitos tytöt, kyllä sukulaistäti nyt taas elää tämän voimalla hetken! :D Onnea vielä kaikille ylioppilaille ja koulunsa päättäneille!

♥ En oikein meinaa uskoa, että ollaan jo kesäkuussa. Mihin tämä koko kevät oikein hurahti? Välillä suorastaan kauhistuttaa, miten nopeasti aika kuluu nykyään. Mietin välillä elämää esimerkiksi 10 vuotta sitten, kun tuntui, että aikaa oli käsissä loputtomasti ja tylsistymiseen asti. Voiko joku selittää minulle, mistä se johtuu, että vuodet tuntuvat jatkuvasti vierivän ohi vain vikkelämmin? Varmasti elämä oli nuorempana jotenkin huolettomampaa ja nykyään on enemmän töitä ja vastuuta, mutta samalla tavalla sitä piti huolehtia omasta toimeentulosta ja arjesta silloin aikanaankin. Vai onko aika vain kullannut muistot?

♥ Tämä viikko on mennyt jotenkin vähän ohi. Olin alkuviikosta kipeänä muutaman päivän ja se vei voimat hetkeksi. En tiedä, mikä mahtoi olla tuo mystinen tauti, jonka epämääräiset oireet viittasivat flunssaan, mutta varsinaisesta flunssasta ei näkynyt jälkeäkään: päänsärkyä, lämpöilyä ja lihassärkyä, mutta ei nuhaa, kurkkukipua, yskää tai mitään muutakaan. No, oireet menivät kolmessa päivässä ohi, joten nyt olen taas tolpillani ja hyvässä voinnissa. Ehkä pieni paussi teki ihan terää.

Liekö syynä ollut sitten tuo pieni sairastelu, mutta tällä viikolla on myös henkisesti ollut sellainen vetämätön olo. Tuntuu, ettei ole oikein motivaatiota mihinkään ja mieliala on muutenkin ollut vähän normaalia matalammalla. Voisinko olla vain loman tarpeessa? Toivotaan, että uusi viikko alkaa paremmissa tunnelmissa.

♥ Olen jotenkin huono suunnittelemaan vapaa-aikaani etukäteen ja nyt kun olen viimeinkin ajatellut pitää tänä kesänä kunnolla lomaa (saa nähdä miten käy), en jotenkin osaa tehdä mitään suunnitelmia enkä oikein tiedä, mitä sitä lomalla edes kuuluisi tehdä. Toisaalta olisi varmaan ihana lomailla sillä tavalla, että on aikaa kaikenlaisille spontaaneille seikkailuille ja ihan vain olemiselle. Olisi minulle painajainen, jos koko loma olisi aikataulutettu alusta loppuun. Mutta toisaalta pelkään, että koko loma valuu huomaamatta ohi, jos en tee mitään suunnitelmia. Pelkään, ettei loma edes tunnu lomalta, jos ei ole tehnyt jotain erityistä ja ikimuistoista. Kotoa työskennellessä työ ja vapaa-aika myös sekoittuvat niin, että tekisi varmaan hyvää päästä hetkeksi muihin maisemiin. Jos tulee mieleen hyviä ideoita turhan etukäteislomastressin välttämiseksi, niin huikatkaa! Ja saa ilman muuta jakaa myös ajatuksia, mitä kivaa lomatekemistä voisi keksiä.

♥ Kaikessa viikon epäsosiaalisessa saamattomuudessanikin olen silti saanut aikaan jotakin… Huomaan, että kaikki sellaiset kodin ikuisuusprojektit vaativat ympärilleen aikaa, tilaa ja riittävän tylsistymisen asteen inspiroidakseen tarttumaan tuumasta toimeen. Tällä viikolla innostuin kuuraamaan kylppärin lattiat ja saumaukset – projekti, joka on muhinut mielessä varmaan puolesta vuodesta vuoteen. Kyllä muuten nyt on mukava fiilis käydä suihkussa, kun kaikki hohtaa puhtaana ja pölyttömänä! (Mietin juuri, että kuulostaakohan elämäni ihan tosi säälittävältä ja surulliselta, kun viikon kohokohtia ovat olleet kylppärin lattian jynssääminen ja 15-vuotiaalta sukulaistytöltä saatu kohteliaisuus, hahaha.)

♥ Juhlistimme tällä viikolla mummokaverin kanssa ystävyytemme 3-vuotispäivää. Kävimme astetta fiinimmin syömässä ulkona ja joimme vähän viiniä – tämä tuntui olevan ystävälleni tärkeää. En ehkä tajunnutkaan, miten tärkeitä tällaiset pienet juhlahetket hänelle ovat ja ystäväni oli jo hermostua aiemmin tällä viikolla, kun otin ilmeisesti tämän juhlalounaamme vähän liian rennoin rantein. En stressaillut asiaa sen kummemmin ja ajattelin, että voimme päättää ruokapaikan vaikkapa sitten lennosta. Ihmettelin, kun ystäväni sanoi muutamaan otteeseen, että ehkä meidän pitää siirtää sitä juhlalounasta, kun eihän meillä ole edes paikkaa vielä mietittynä. Tuumin siinä ääneen, että onhan tuossa ravintoloita, mistä valita, että varmasti löydämme jonkun kivan paikan.

Tajusin vasta myöhemmin, että tämä olikin hänelle tosi tärkeä juttu ja merkkihetki, jota hän halusi suunnitella ja tunnelmoida jo etukäteen ja tästä syystä sen paikankin valinta oli niin tärkeää. No, hänen kriteereihinsä mieluisa paikka löytyi ja pääsimme kilistelemään merkkipäivän kunniaksi vähän pidemmän kaavan kautta. Ja mummokaverille löytyi uusi lempidrinkkikin, kun joimme vielä aterian päätteeksi Aperol Spritzit ja hän tykästyi kovasti.

♥ Ensi viikolla starttaa meikäläisen festarikesä, kun Helsingissä juhlitaan Sideways-festivaalia. Tykkäsin kovasti Sidewaysin tunnelmasta viime kesänä, joten on kiva mennä piipahtamaan myös tänä vuonna. Ihmettelen kyllä vähän, että festarit alkavat jo torstaina ja voi olla, että itse liityn joukkoon vasta perjantaina, kun viikon työt on hoidettu. Olen kyllä muutenkin festareiden suhteen sellainen hetkessä eläjä, että en ota paineita siitä, keitä artisteja ehdin nähdä ja menen hyvin pitkälti sen hetkisen fiiliksen mukana. Tänä vuonna Sidewaysissa oikeastaan ainoa sellainen artisti, jonka ehdottomasti haluan nähdä, on Rival Consoles. Muuten ei ole niin väliä! Onko joku teistä tulossa ensi viikolla Sidewaysiin?

♥ Tämä ei ehkä ollut mikää elämäni paras ja hehkein viikko, mutta sellaista se elämä on. Joka päivä ei voi olla huippuhetkiä täynnä, mutta toisaalta yritän asennoitua arkeen niin, että jokaisesta päivästä voi löytää edes jotain hyvää, jos vain haluaa. Usein ne ankeat fiilikset ovat enemmän omien korvien välissä, vaikka toki joihinkin elämän hetkiin sattuu enemmän päivänpaistetta, kivoja sattumuksia ja hyviä fiiliksiä kuin toisiin. Myös ne epäonnistumiset, pettymykset tai muuten vain huonot päivät ovat osa tätä ihmiseloa. Ja sekin on ihan inhimillistä, että väliin osuu toisinaan tällaisia hetkiä, kun tekisi mieli jäädä koko viikoksi kotiin peiton alle ja piiloutua maailmalta. Se on elämää ja se on ihan ok.

Mitäs teille muille kuuluu juuri nyt? Olisi kiva kuulla pitkästä aikaa myös teidän muiden kuulumisia. <3

Photos: Vesa Silver

Tags: höpötyksiä, Mietteitä elämästä, Päivän asut

Categorised in: Elämä