Torstaituumailuja eli mietteitä viikon varrelta

Kukkuu! Tänään olisi taas luvassa sekalaista horinaa päänuppini perukoilta sekä asuinspiraatiota päivältä, jolloin kevätaurinko paistoi ihanasti.

♥ Haluan tähän heti alkuun kiittää kaikista niistä ihanista, koskettavista ja myötäelävistä viesteistä, joita kommenttiboksini tulvi muutama viikko sitten, kun kerroin erostani. Vaikka olin tässä vaiheessa jo ehtinyt sulatella asiaa jokusen tovin itsekseni ja koin olevani kohtalaisen vakaalla mielellä, en pystynyt lukemaan varmaan yhtäkään kommenttia ilman, että kyyneleet kihosivat silmiin.

Minulla oli tuona samana päivänä juuri aamupäivästä yhdet meikkikuvaukset ja tajusin nopeasti, etten yksinkertaisesti voisi lukea kommentteja ennen kuin kuvaukset olisivat ohi, koska homma meni aivan vetistelyksi. Illalla sitten asetuin läppärin ääreen, luin kaikki kerralla ja vollotin kuin viimeistä päivää. Mutta se oli sellaista puhdistavaa itkua – olennainen osa prosessia. Lämmin kiitos kaikista kauniista sanoista ja lämmöstä. Se kaikki oikeasti toi paljon lohtua ja voimaa hetkellä, jolloin sitä todella kaipasin. Hurjasti halauksia myös kaikille muille, jotka kamppailevat sydänsurujen kanssa sekä erityisesti teille, joiden parisuhdetta koettelevat erilaiset mielenterveyteen liittyvät haasteet.

♥  Kerroin jokin aika sitten, kuinka tuomiopäivän tarhuri ryhtyi yrttien kasvatuspuuhiin ja olin iloinen ja ylpeä huomatessani, että yrttiruukuistani alkoi yllättävän nopeasti puskea jotakin vihreää esiin. Homma eteni mukavasti, kunnes viime viikolla olin useamman päivän poissa kotoa putkeen. Kastelin yrttini huolellisesti ennen lähtöä, mutta kun muutama päivä myöhemmin palasin kotiin, ne olivat kaikki ehtineet siinä välissä kupsahtaa. Goddamnit! No ei auta kuin aloittaa kasvatus alusta, mutta tuloksia saadaan nyt sitten odotella tovin verran pidempään…

Minulla on myös toinen, todellinen suru-uutinen täältä kodin viherkasvirintamalta. Nimittäin se ihana valtava kastanjasutipuuni on mennyttä! Puu on vain kasvanut ja kukoistanut kuin viimeistä päivää reilun 1,5 vuoden ajan, mutta tänä talvena sille kävi köpelösti. Sen sijaan, että olisin kastellut sitä liian vähän, taisin vahingossa kastella liikaa… Puu alkoi jossain vaiheessa pudottaa paljon lehtiä, joten tulkitsin, että pudonneet ruskeat lehdet tarkoittivat, että kasvi ei saa tarpeeksi vettä. Samaan aikaan uutta vihreää alkoi innokkaasti puskea matalammalta puun varresta, sieltä ihan sen tyvestä, joten tietysti halusin huolehtia, että riittävä vedensaanti oli turvattu.

Plantagen-visiitilläni jokin aika sitten kuitenkin kyselin asiantuntijoilta neuvoja ja sain sieltä vastaukseksi, että todennäköisesti ongelma olikin juuri liikakastelu, koska vaikka lehdet olivat ruskeita, ne eivät varsinaisesti tuntuneet kuivilta. Että pieleen meni! No sitten lopetin kaiken kastelun ja päätin antaa mullan kuivahtaa, mutta ennen sitä puu ehti pudottaa toisesta varrestaan KAIKKI vihreät ja toisessakin on jäljellä enää tuollainen surullinen, melkein kalju oksanraato. Apua. :D No, sentään sieltä tyvestä puskee uutta lehteä hyvällä tahdilla. Mutta kasvaakohan noihin puuvarsiin enää uusia oksia lainkaan? On kyllä niin säälittävän näköinen ilmestys! Anteeksi, puu-parka, parhaani yritin, mutta pieleen meni! No, nyt taas vähän viisaampana sitten jatketaan. Mutta minulle ei kyllä tosiaan ole mitään viherpeukaloiden geeniä suotu…

♥  Aikakauslehtien ahdingosta on kirjoiteltu jo iät ja ajat, ja vähän se myös näkyy hupenevien lehtihyllyjen valikoimassa, kun yhä useampi lehti on joutunut pistämään pillit pussiin. Olen itsekin huomannut, että digisisällöt vievät ajan aikakauslehtiä useammin nykyään. Nautin edelleen perinteisistä lehdistä ja kirjat luen mieluummin fyysisinä versioina kuin digimuodossa (tosin äänikirjoista tykkään myös), mutta huomaan että kiireisessä arjessa aikakauslehdille tuntuu olevan vaikea löytää aikaa. Se hetki, kun ehdin syventyä lukemaan aikakauslehteä, on jotenkin sellaista todellista arjen luksusta.

Useimmiten luen itse lehtiä matkatessani paikasta toiseen (esimerkiksi lentokone tai juna) tai odotellessani tapaamista jossakin, missä lehtiä on tarjolla. Siitä huolimatta tilaan yhä kotiin paria lehteä. Kuukausittain postiluukusta tupsahtavat Image sekä Trendi, mutta olen viime aikoina havahtunut siihen, että tosi monta numeroa on jäänyt kokonaan lukematta. Aion aktivoitua, mutta olisi kiinnostavaa kuulla, että tilaatteko te yhä kotiin aikakauslehtiä tai osteletteko niitä irtonumeroina? Missä tilanteissa luette niitä? Ja onko kellään samaa ongelmaa, että aikakauslehdille ei vain tunnu löytyvän enää arjesta sitä sopivaa rakoa, kun ehtisi paneutua?

♥  Uskon, että kaikki yksinasuvat pystyvät samaistumaan, mutta hitto vie lakanoiden pyykkääminen yksinään on ärsyttävää. Niitä on niin vaikea saada järkevästi ripustettua kuivumaan, että olen ovelana tyttönä alkanut tehdä niin, että pesen lakanapyykin aina, kun tiedän, että joku kaveri on tulossa kyläilemään. Tällöin voin sitten hyödyntää apukädet viikkaamisessa ja ripustuksessa. Suosittelen!

♥ Vinkkasin pari viikkoa sitten, että olen mukana Iltalehden järjestämässä mentorointiprojektissa, johon voi hakea mukaan vielä tämän viikon ajan! Luvassa on siis rento lounashetki toukokuussa allekirjoittaneen seurassa ja mukaan voi hakea yksin tai kaverin kanssa, jos tuntuu, että tekisi mieli sparrailla jonkun kanssa esimerkiksi oman uran tai työelämän käännekohdassa omia mietteitä ja tulevaisuuden suunnitelmia. Ja päivän aikana IL on järjestänyt muutakin ura-asioihin liittyvää ohjelmaa, joten uskon, että tulossa on tosi antoisa ja mielenkiintoinen juttu!

On itse asiassa aika hauskaa, että olen joskus muutama vuosi sitten käynyt viettämässä tällaisen kahvitteluhetken erään blogin nuoren lukijan kanssa ihan muuten vain, kun hän kaipasi sisarellista tukea ja kokeneemman neuvoa opiskelumietteissään lukion loppusuoralla. En tosiaan ole mikään uravalmentaja, mutta aika hyvällä draivilla tämä oma elämä on ainakin työasioissa rullannut tähän pisteeseen, joten ainakin minulta voi tulla hakemaan rohkaisua, jos isot päätökset mietityttävät. :) Eli nyt on vielä loppuviikko aikaa laittaa hakemus eteenpäin! Odotan jo innolla, kenet tai ketkä teistä pääsen kohtaamaan!

♥ Kohta pitäisi taas mennä kampaajalle ja pohdiskelen tällä hetkellä, että mitä tehdä hiuksille seuraavaksi. Onko ideoita? Erityisesti väriä mietin! Tykkään valtavasti tästä ginger-tukasta, mutta kesää kohden houkuttaisi hiukan palata taas blondiin…

♥ Nyt sinkkuunnuttuani olen huomannut, etten taida olla kovinkaan hyvä flirttailemaan. Vaikka en ole persoonana kovin ujo, ujostelen toisinaan tuntemattoman suoraa katsetta ihan naurettavan paljon. Olin jokin aika sitten menossa äitini kanssa leffateatteriin, kun satuin vilkaisemaan sivulle ja kivannäköinen mies katsoi rohkeasti silmiin ja hymyili. Mitä teen minä? Sillä samalla sekunnilla käänsin kuin salamana katseeni toisaalle, enkä vahingossakaan suonut hepulle hymynhäivähdystä. Mitä hittoa? Miksi tuntemattomalle ihmiselle hymyileminen noin niin kuin flirttimielessä tai suoran katseen kohtaaminen tuntuu niin hitsin vaikealta, vaikka toinen olisi kaikin puolin miellyttävän oloinen. Ehkä tässä tapauksessa syynä oli tilanteen yllättävyys ja se, etten oikein ehtinyt ajatella asiaa, joten paniikkireaktiona oli sitten työntää pää pensaaseen. Tunnistaako joku muu tällaista urpoilua itsessään?

♥ Nämä postauksen kuvat napattiin tuossa jokin aika sitten aurinkoisena päivänä, kun en yhtään suunnitellut tulevani kuvatuksi. Aurinko osui kuitenkin tuohon nurkkaan niin ihanasti, että päätimme spontaanisti napata muutaman kuvan arkisesta asusta. Tämä look on kyllä todella normcoren ytimessä, pienin metallinhohtoisin yksityiskohdin vain. Mutta perusmimminä on helppo painella menemään, kun ei tarvitse kiireessä liiemmin murehtia vaatejuttuja. Ja tämä Nanson villakangastakki on kyllä ollut yksi sesongin lemppareista.

Joku muuten toivoi, että tuosta parin päivän takaisesta asut vuosien varrelta -postausideasta tulisi ihan kuukausittainen tapa seuraavan vuoden varrelle. Se voisi itse asiassa olla aika hauskaa! Mitäs tuumitte?

takki // coat Nanso (2019)*

pooloneule // turtleneck sweater J. Crew – second hand (2015)

farkut // jeans Levi’s – second hand (2018)

kengät // shoes Terhi Pölkki (2017)*

pipo // beanie A+more Stockmann (2018)*

laukku // bag Marimekko (2018)*

hansikkaat // gloves Sauso (2018)*

aurinkolasit // sunglasses Lacoste – Specsavers (2019)*

* saatu blogin kautta / gifted

Photos: Vesa Silver

Tags: höpötyksiä, Ihmissuhteet, Inspiraatioita, kukat, Mietteitä elämästä, muoti, Päivän asut

Categorised in: Elämä, Muoti