Atooppinen ihottuma – paljon enemmän kuin pinnallinen ihovaiva
Biologisen kellon tikitystä: tiukkaa faktaa hedelmällisyydestä
35 149KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: MEHILÄINEN FELICITAS & ASENNEMEDIA
Reilu kuukausi sitten avauduin poikkeuksellisen henkilökohtaisesta aiheesta ja poikkeuksellisen avoimesti. 35 vuotta täyttäessäni (ja jo hiukan sitä ennen) iski yhtäkkiä tajuntaan voimalla ajan rajallisuus. En ole koskaan tuntenut biologisen kellon tikitystä vauvakuumeen muodossa, mutta yhtäkkiä se maagiselta tuntuva 35 vuoden rajapyykki olikin todellisuutta, enkä käytännössä ollut vielä juuri sen lähempänä perheen perustamista kuin aiemminkaan elämässä. Kun olen vierestä seurannut minua hieman vanhempien ystävieni tilanteita sekä myös vaikeuksia raskaaksi tulemisessa, tajusin ehkä ensimmäistä kertaa jotenkin kouriintuntuvammin, ettei lapsen saaminen todellakaan ole mikään itsestäänselvyys. Enää asiaan ei voi suhtautua ihan niin huolettomasti ja tietoisuus oman iän vaikutuksesta hedelmällisyyteen on läsnä hyvin monissa mietteissä tulevaisuuteen liittyen.
Uskon, että valtavan moni kolmekymppinen nainen voi samaistua takaraivossa tykyttävään ahdistukseeni hedelmällisyyden romahduksesta. Tuntuu suorastaan absurdilta, että luonto on järjestänyt asian näin. Päällisin puolin sitä tuntee elävänsä elämänsä parasta aikaa ja olevansa kukkeimmillaan, ja samanaikaisesti munasarjat rapistuvat kovaa vauhtia. Jokainen elämäntilanne on omanlaisensa ja oli todella kiinnostavaa lukea myös muiden kokemuksia ja tarinoita tästä aiheesta omien pohdintojeni jälkeen.
*
Postauksen ja sen kommenttiboksissa virinneen keskustelun myötä minulle heräsi ajatus, että ehkä voisin ihan oikeasti tutkituttaa oman hedelmällisyyteni, jotta tietäisin missä mennään ja paljonko tässä mahdollisesti on vielä pelivaraa. Olen myös ollut kiinnostunut tietämään lisää munasolujen pakastamisesta, sillä sekä lääkäriystäväni että hedelmöityshoitojen kautta lopulta 40-vuotiaana raskaaksi tullut ystäväni ovat vakavasti suositelleet harkitsemaan sitä vaihtoehtona.
Tiedän, että nämä asiat kiinnostavat minun lisäkseni monia muitakin, joten päätin kysyä asiaan ihan ammattilaisnäkökulmaa. Olen tehnyt jo pitkään yhteistyötä Mehiläisen kanssa ja sen alaisuudessa toimii myös nimenomaan lapsettomuus- ja hedelmällisyyshoitoihin erikoistunut Felicitas. Niinpä sovin tapaamisen lääkärin kanssa, jotta voisin kysellä sekä omaa että mahdollisesti teidänkin mieltänne askarruttavia kysymyksiä asiantuntijalta. Jutussa asiantuntijana on toiminut Felicitaksessa työskentelevä gynekologi Tiina Hakala-Ala-Pietilä, joka on erikoistunut nimenomaan hedelmällisyysasioihin ja lapsettomuushoitoihin.
*
Juttelimme lääkärin vastaanotolla siitä, että on oikeasti hiukan huolestuttavaa, kuinka moni ei tajua, miten radikaalisti ikä todella vaikuttaa hedelmällisyyteen. Moni viivyttelee lapsihaaveiden kanssa puhtaasti tietämättömyyttään, vaikka tulevaisuuden toiveissa on oma perhe ja elämäntilanne sallisi helpostikin jo konkreettiset askeleet prosessissa eteenpäin. Gynekologi Tiina Hakala-Ala-Pietilän mukaan monella on hedelmällisyydestä myös paljon ihan väärää tietoa. Tutkimuksen mukaan jopa yli puolet 35-vuotiaista miehistä luulee, että naisen hedelmällisyys alkaa heiketä vasta 40 ikävuoden jälkeen. Myös osa naisista erehtyy luulemaan näin. Ei siis ole ihme, että osa herää perheenperustamissuunnitelmiin vasta varsin myöhään. Tietenkin monella syynä on esimerkiksi sopivan kumppanin puute, mutta paljon on myös vakaassa parisuhteessa olevia pariskuntia, jotka odottelevat asian kanssa suotta, kunnes tuleekin jo kiire.
Todellisuudessa naisen hedelmällisyyden lasku alkaa näkyä jo 30 ikävuoden tuntumassa ja 35 ikävuoden jälkeen se on jo erittäin huomattavaa. Viihdeuutisten Hollywood-tarinat reilusti päälle nelikymppisten naisten ensiraskauksista tukevat harhakäsityksiä, sillä useimmiten siinä iässä raskaus on mahdollinen vain luovutetun munasolun avulla. Kuitenkin tästä puhutaan vain äärimmäisen harvoin, joten moni elää uskossa, että raskaaksi tuleminen ja lapsen saaminen omilla munasoluilla on vielä täysin realistinen haave reilusti yli nelikymppiselle (43+). Hakala-Ala-Pietilän mukaan harhakäsitykset näkyvät myös klinikalla: moni ei todella tiedä, että on vaikeaa tulla omilla munasoluilla raskaaksi, jos ikä alkaa olla muutamankin vuoden päälle neljänkymmenen. Poikkeuksia toki on, mutta ne ovat tilastojen valossa harvinaisia.
Jäin lääkärin kanssa juteltuani miettimään, mistä johtuu, että tieto ei tavoita ihmisiä. Tulin siihen tulokseen, että ihmiset, jotka eivät koe lasten hankkimista ajankohtaiseksi juuri nyt, eivät yksinkertaisesti hakeudu tiedon äärelle. Biologian tunneista koulussa on jo pieni ikuisuus ja toisaalta lasten hankkimiseen tai vaihdevuosiin liittyvät asiat tuntuvat vielä niin kaukaisilta teini-iässä, ettei ole ihme, jos osa faktoista unohtuu matkan varrella. Enkä ole ihan varma, miten perusteellisesti näitä asioita edes käydään läpi siellä koulun biologian tunneilla muutenkaan. Oli miten oli, moni havahtuu ymmärtämään hedelmällisyyttä koskevat realiteetit vasta siinä vaiheessa, kun perheen perustaminen alkaa tuntua ajankohtaiselta – usein vasta kolme- tai nelikymppisenä. Ja valitettavasti se voi tietyissä tilanteissa olla silloin jo aika myöhäistä. Juuri siksi on minusta erityisen tärkeää, että tämä tieto tuodaan tällaisiin kanaviin, jotka eivät ole ensisijaisesti suunnattu nimenomaan lapsen hankkimista suunnitteleville. Ehkä tätä kautta se tavoittaa sellaistakin yleisöä, joka ei muuten tulisi varta vasten hakeutuneeksi tiedon äärelle. Yleisestikin hedelmällisyydestä tulisi nykyisenlaisen elämäntyylin ja -rytmin puitteissa puhua enemmän, niin naisille kuin miehillekin.
Kaikkihan eivät toki lapsia edes halua, mutta lapsettomuuslääkäri toteaa, että on silti tärkeää olla tietoinen hedelmällisyyden kehityksestä. Toisinaan mieli saattaa myös matkan varrella muuttua: jotkut tietävät vakaasti jo nuoresta lähtien, etteivät halua lapsia, mutta osalla mielipide muuttuu, kun kriittinen 40 vuoden merkkipaalu alkaa lähestyä. ”Jos on epävarma siitä, haluaako tulevaisuudessa lapsia, mutta haluaisi pitää tämän mahdollisuuden avoimena, kannattaa miettiä asia itsekseen läpi, olisiko ennakoiva munasolujen pakastus vaihtoehto, jota haluaisi harkita”, Hakala-Ala-Pietilä toteaa.
*
Lääkäri kertoo kohtaavansa hedelmällisyyskeskustelun ympärillä samanlaisia huolia ja murheita, jotka nousivat esille monien kommenteissa myös oman kirjoitukseni yhteydessä pari kuukautta sitten: ”Moni herää näihin asioihin aika myöhään. Käytännön kysymykset ja työhön sekä rahatilanteeseen liittyvät asiat huolettavat kovasti, mutta toisaalta samanlaisten huolten kanssa on kamppailtu kautta aikojen, ja jotenkin ne asiat aina ovat järjestyneet. Moni pelkää vähän turhaankin ja rakentaa elämää hurjan pitkään valmiiksi lapsen tuloa ajatellen, ja huomaa vasta sitten, ettei raskaaksi tuleminen onnistukaan enää niin helposti.”
Oman postaukseni kommenteissa olikin ihanan kannustavia ja rohkaisevia tarinoita, joissa raskaus on yllättänyt ei-niin-otollisessa elämäntilanteessa ja kaikki on lopulta mennyt tosi hyvin, vaikkei ehkä juuri niin kuin elämäänsä oli alun perin suunnitellut. Toisaalta, harvoinpa tätä elämää niin kamalan tarkkaan voikaan (tai edes kannattaa) suunnitella: yllätykset ja odottamattomat käänteet kuuluvat asiaan. Olenkin joskus miettinyt, että yllätysraskaus saattaa jopa olla monelle lopulta se ”helpoin” vaihtoehto, koska se tavallaan vain pakottaa järjestelmään elämän tilanteen ympärille sen sijaan, että jäisi loputtomiin odottelemaan sitä ”oikeaa hetkeä”, jota ei koskaan tunnu tulevan.
*
Näin henkilökohtaisista aiheista julkisesti puhuminen on aina vähän pelottavaa. Perheasioihin ja lapsen saamiseen liittyy voimakkaita tunteita, ja toisinaan ihmiset ovat aika herkkiä neuvomaan muita omien kokemustensa pohjalta. On kuitenkin tärkeää muistaa, että kukaan meistä ei tunne toisen (varsinkaan ihan vieraan) tilannetta niin hyvin, että muita kannattaisi kovin hanakasti lähteä opastamaan. Onkin ollut hienoa huomata, kuinka hienotunteisesti ja muita kunnioittavasti tätä keskustelua on aiheen ympärillä käyty juuri täällä blogin puolella. Lämmin kiitos siitä.
Mutta siis, jos hedelmällisyysasiat mietityttävät, niin niistä voi käydä juttelemassa myös lääkärin kanssa. Oman hedelmällisyyden tilaa on myös mahdollista tutkia. Kävin itse tosiaan jututtamassa lääkäriä näistä asioista ja samalla tehtiin myös minulle tämä hedelmällisyystutkimus, jonka tuloksia vielä odottelen. Sen pohjalta mietin sitten, annanko asioiden vain edetä omalla painollaan vai harkitsenko mahdollisesti ennakoivaa munasolujen pakastusta vaihtoehtona. Prosessi on todella kallis, joten sekin hiukan mietityttää, mutta tulosten saaminen varmasti selkiyttää omia ajatuksia. Voi olla, että lopulliset päätökset asiasta pidän omana tietonani, mutta kokosin tähän juttuun tietopaketin hedelmällisyyden testaamisesta ja ennakoivasta munasolujen pakastuksesta, joten voitte tältä pohjalta sitten miettiä, voisivatko ne olla konkreettisia keinoja tuoda mielenrauhaa tai selvitellä tilannetta myös omalla kohdalla.
Hedelmällisyyden testaaminen
Naisen hedelmällisyyttä on mahdollista mitata muun muassa munasarjoja ja tiettyjä veriarvoja tutkimalla. On olemassa myös uusi geenitesti, jonka perusteella löydetään 65% niistä naisista, joilla vaihdevuodet uhkaavat alkaa ennenaikaisesti ja joiden hedelmällisyys heikkenee jo paljon aiemmin kuin normaalisti. Koska testitulos saadaan geeniperimää tutkimalla, se voidaan tehdä jopa vastasyntyneelle tytölle. Vaihdevuosien alkamiselle etuajassa voi olla muitakin syitä kuin puhtaasti geneettinen alttius: esimerkiksi tupakointi ja jotkut autoimmuunisairaudet (kuten diabetes ja reuma) saattavat altistaa ennenaikaisille vaihdevuosille, heikentää munasarjojen toimintaa tai tuhota munasoluja. Myös oman äidin ja isoäitien ikä vaihdevuosien alkaessa antaa usein osviittaa siitä, milloin omia vaihdevuosia voi odottaa alkaviksi, vaikka tietysti tilanne on jokaisella yksilöllinen. Joka tapauksessa kaikki nämä tekijät yhdistämällä, saadaan yleensä aika hyvin tietoa naisen hedelmällisyyden tilasta sekä siitä, ovatko vaihdevuodet vaarassa alkaa piankin. Myös monenlaiset muut syyt voivat vaikeuttaa raskaaksi tulemista kuten endometrioosi tai kilpirauhasongelmat.
MUNASARJAT
Ultraäänitutkimuksen avulla tutkitaan, kuinka paljon munasarjoissa on lähteviä pieniä munarakkuloita. 35-vuotiaalla hyvä tulos on vähintään 5 rakkulaa munasarjaa kohden eli yhteensä MINIMISSÄ 10 rakkulaa. Se kertoo, että munasarjat eivät ole lähteneet vanhenemaan ennenaikaisesti.
S-FOLLIKKELIA STIMULOIVA HORMONI
Vaihdevuosihormoniksi kutsuttu hormoni indikoi sitä, miten lähellä vaihdevuosien alkaminen on. Normaaliarvo on alle 9, mikä tarkoittaa, että vaihdevuodet eivät todennäköisesti ole vielä lähitulevaisuudessa alkamassa. Jos arvo puolestaan on 9-14 välillä, se tarkoittaa, että toiminta alkaa jo heiketä, mutta voidaan vielä hyvin saada raskaus onnistumaan. Kun luku alkaa olla 14 tuntumassa tai sen yli, niin raskaustulokset huononevat merkittävästi.
S-ANTI-MULLERIAN-HORMONI
Tämä veriarvo kertoo samaa kuin ultraäänitutkimus eli kuinka paljon munasarjoissa on lähteviä munarakkuloita eli sen avulla voidaan arvioida, kuinka monta munasolua voitaisiin saada talteen yhdellä keräyskerralla ennakoivaa munasolun pakastusta ajatellen. Normaaliarvo on yli 2, jolloin munarakkuloita on saatavilla vielä hyvin. Lukeman ollessa 0,7-2 välillä kannattaa jo miettiä raskautta. Jos tulos on alle 0,7, niin alkaa jo olla kiire, sillä munasoluja on enää vähän jäljellä.
Ennakoiva munasolujen pakastus
Ennakoiva munasolujen pakastaminen tarkoittaa käytännössä sitä, että naiselta kerätään punktion avulla talteen hyväkuntoisia munasoluja mahdollista myöhempää käyttöä varten, sillä sekä niiden määrä vähenee että laatu huononee iän myötä. Yleensä 35 on järkevä yläikäraja munasolujen pakastamiseen, sillä sen jälkeen niiden laatu alkaa olla sen verran huono, ettei onnistunutta raskautta voida kovin suurella varmuudella taata. Hedelmöityshoitoja ilman muuta tehdään vielä yli 35-vuotiaillekin, mutta ennakoivaa pakastusta ei siinä vaiheessa yleensä enää suositella.
Ennakoivasta munasolujen pakastuksesta on käyty paljon keskustelua ja Suomen Fertiliteettiyhdistys (SFY) on laatinut hyvän toimintatavan periaatteet, joita hoitoja tehdessä noudatetaan. Ennakoivalla munasolun pakastamisella voidaan siis käytännössä siirtää lapsen hankkimista muutamalla vuodella eteenpäin, mutta on tärkeää muistaa, että tietenkään hoito ei automaattisesti takaa raskaaksi tulemista tai lapsen saamista. On kuitenkin melko todennäköistä, että jos munasoluja on ja veriarvot ovat kohdallaan, saadaan talteen hyviä munasoluja, joilla raskaaksi tuleminen on mahdollista. Yleensä pakastamista varten otetaan talteen noin 20-25 munasolua, jotta varmistetaan yksi onnistunut raskaus. Nykyinen uusi pakastusmenetelmä vitrifikaatio on todettu varsin menestyksekkääksi ja se säilyttää munasolut paljon parempikuntoisina kuin aiemmat menetelmät, jolloin myös raskaaksi tuleminen pakastetuilla munasoluilla on nykyisin hyvin paljon todennäköisempää.
On hyvin yksilöllistä, mikä määrä munasoluja saadaan kultakin asiakkaalta talteen yhdellä hoitokerralla. Jos kuitenkin kaikki on kunnossa, keskimäärin munasoluja saadaan yleensä kerättyä yhdellä kertaa noin 10. Yleensä tarvitaan kuitenkin kolme hoitokertaa, jotta saadaan talteen 20-25 munasolua, joiden avulla yksi raskaus voi olla mahdollinen. Toisinaan vielä 40-vuotiaaltakin voidaan saada kerättyä paljon munasoluja, mutta niiden laatu on yleensä jo sen verran heikentynyt, että suurin osa on käyttökelvottomia. Osa iäkkäämmistä asiakkaista voi joutua käymää läpi useampiakin keräyskierroksia, jos munasolujen laatu on kovin heikko. Iäkkäämmän naisen munasolut eivät myöskään kestä yhtä hyvin pakastusta.
Naisen hedelmällisyys alkaa jyrkemmin laskea 30 ikävuoden jälkeen ja erittäin jyrkästi 35 ikävuoden jälkeen. ”Jos katsotaan ikäryhmää 35-39 ja lasta aletaan yrittää siinä iässä, niin noin 30% ei tule saamaan biologista lasta. Jos alkaa yrittää raskautta vasta 40-44 vuoden iässä, niin riski jäädä lapsettomaksi on 64%. Toki raskaaksi voi tulla myös lahjoitetulla munasolulla, jos se tuntuu sopivalta vaihtoehdolta”, hedelmällisyyshoitoihin erikoistunut gynekologi Tiina Hakala-Ala-Pietilä kertoo. ”Tänä päivänä monet alkavat yrittää lasta vasta nelikymppisenä ja haluaisivat useampia lapsia. Joissakin paikoin se on mahdollistakin. Esimerkiksi USA:ssa on klinikoita, jotka toimivat niin, että nelikymppiseltä kysytään heti alkuun, montako lasta tämä haluaisi saada ja kerätään ensin talteen riittävästi alkioita, jotta on mahdollista yrittää raskautta useampi kerta. Vasta sen jälkeen aletaan siirtää alkio yksi kerrallaan kohtuun. Toisin sanoen alkiota ei siis siirretä heti, vaan kerätään suurempi määrä viidennen päivän alkioita pakkaseen, jolloin on hyvin todennäköistä, että sieltä saa myös toisen lapsen. Kaikki tämä kertoo maailman muutoksesta.
Muutoksesta kielivät myös tilastot, sillä vielä 4 vuotta sitten yli 40-vuotiaiden asiakkaiden osuus Felicitas-klinikan koeputkihoidossa olevista potilaista oli 19% luokkaa, mutta tänä päivänä lähes 50 % on yli nelikymppisiä. Neljässä vuodessa on siis tapahtunut suuri muutos, joka heijastelee niin epävarmuutta työmarkkinoilla kuin suurempiakin muutoksia asenteissa ja elämäntyylissä. Väestöliiton toteuttamaa Perhebarometriä varten tehdyn kyselyn mukaan varsin suuri osa ihmisistä lykkää lapsihaaveita nykyään siksi, että haluaa nauttia elämästä ja matkustella.
*
Joskus käy niin, että hoitoja läpikäynyt kohtaa sopivan kumppanin yllättäen melko piankin ja Hakala-Ala-Pietilä neuvoo tällöin pohtimaan huolellisesti omia vaihtoehtoja. ”Jos munasoluja on pakastanut jo aiemmin ja tapaakin potentiaalisen kumppanin, riippuen hieman iästä ja tilanteesta kannattaa miettiä, kannattaisiko raskautta ensin yrittää luonnollisin keinoin. Pakastettuja munasoluja voi hyödyntää mahdollisesti sitten myöhemmin, jos näyttää siltä, että on tarvetta tai haluaisi vielä useammankin lapsen”, hän neuvoo. ”On kuitenkin tärkeää muistaa, että myöhemmällä iällä myös raskauteen liittyy erilaisia riskejä. Kannattaa keskustella oman hoitavan lääkärin kanssa, mikä on järkevin ratkaisu omassa tilanteessa.”
On myös hyvä tiedostaa, että Kela ei korvaa näitä hoitoja, joten asiakas maksaa kaikki lääkkeet ja hoidot täysimääräisesti itse. Ja se ei ole ihan halpaa lystiä, sillä prosessiin hoitoineen, lääkkeineen ja tapaamisineen saattaa helposti mennä keskimäärin jopa 10 000 euroa kaiken kaikkiaan, ja tämä summa kattaa siis vain munasolujen pakastuksen. Itse hedelmöitys on sitten ihan oma erillinen prosessinsa. On tärkeää myös muistaa, että munasolujen pakastaminen ei itsessään ole vielä lupaus, että niitä voidaan välttämättä käyttää. Jos hedelmällisyyshoitolain mukaan ilmenee jokin este, voi hedelmöityshoito olla mahdoton tästä näkökulmasta. Tällaisia esteitä voivat olla esimerkiksi se, että raskaus olisi äidille vaarallinen, mikä voi olla seurausta esimerkiksi liian korkeasta iästä tai esimerkiksi jostakin kroonisesta sairaudesta. Myös ongelmat huumeiden tai alkoholinkäytön kanssa ovat painavia esteitä hedelmöityshoidoille. Jokaisen tilanne tutkitaan aina henkilökohtaisesti ja samalla arvioidaan myös lapsen kasvuolosuhteita. Lapselle pitää pystyä takaamaan kohtalaisen normaali kasvuympäristö, joten esteitä hedelmöityshoidoille voi olla esimerkiksi perheväkivalta tai toisen vanhemman vakava psyykkinen sairaus, joka ei pysy hallinnassa. Lapsen oikeudet menevät aina vanhempien oikeuksien edelle. ”Useimmiten kaikki on kunnossa, mutta toisinaan tällaisia tilanteita tulee vastaan”, lääkäri kertoo.
*
Hedelmällisyystestien tulosten saamisessa vierähtää pari viikkoa, minkä jälkeen on mahdollista katsoa, haluaako asiakas edetä hoitoon asti ja mikä ajankohta voisi olla hoidolle sopiva. Ennakoiva munasolujen pakastusprosessi suunnitellaan yhdessä lääkärin kanssa ja siihen kuuluvat samat säännöllisesti otettavat pistokset kuin hedelmöityshoitoihinkin. Pistosten avulla pidetään huoli siitä, että kypsiä munarakkuloita on keräysvaiheessa riittävästi saatavilla. Hoito suoritetaan kierron kahden ensimmäisen viikon aikana ja yleensä toisena vuotopäivänä aloitetaan pistokset. Keskimääräinen stimulaatioaika on 11 päivää, mikä tarkoittaa, että sen jälkeen munarakkulanesteet kerätään talteen punktion avulla. Munarakkulanesteiden joukosta etsitään laboratoriossa mikroskoopin alla munasolut, jotka voidaan pakastaa. Itse punktio kestää vain noin 5-15 minuuttia ja se on yleensä erittäin tehokkaan kivunlievityksen ansiosta melko kivuton. Punktio voidaan tehdä tarvittaessa myös nukutuksessa, mutta sitä ei yleensä tarvita.
Yleensä munasolujen keräysprosessi kestää 4-6 kuukautta, sillä kunkin hoitokerran välissä pidetään 1-2 välikiertoa ja keräyskertoja joudutaan yleensä tekemään kaksi tai kolme. Harva saa pistoksista minkäänlaisia mainittavia oireita, sillä ne sisältävät vain kehon omaa aivolisäkehormonia. ”Et tunnista lääkettä, mutta tunnistat sen vaikutukset. Toisin sanoen vatsa voi olla hiukan kipeä tai turvonnut, mutta fyysisesti kaikki menee tavallisesti todella hyvin. Enemmän ihmiset taitavat jännittää operaatiota siksi, että toivotaan esimerkiksi kovasti raskautta. Pari päivää punktion jälkeen vatsa voi tuntua aralta, mutta muutamassa päivässä pitäisi jo olla normaali olo”, Hakala-Ala-Pietilä rauhoittelee.
Munasoluja voi siis pakastaa nuorempanakin, mutta jos arvot ovat hyvät, niin vielä 35-vuotiaana pakastus voi onnistua. Neljänkympin tuntumassa pakastamista kannattaa kuitenkin harkita tarkoin, sillä munasolujen laatu ja määrä on yleensä siihen mennessä jo alkanut heikentyä, jolloin kallis prosessi voi olla turha.
*
Onko kukaan teistä pakastanut munasoluja tai käynyt tutkituttamassa hedelmällisyyttään? Tai kiinnostaisiko tämä vaihtoehto? Olisi kiinnostavaa kuulla mietteitänne!
Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia
Tags: hyvinvointi, Mietteitä elämästä, yhteistyö
Categorised in: Elämä
Viikon ajatus: viikonlopuista
35 149
