Yllättäviä kohtaamisia, kauniita poikia ja unettomia öitä

En ole pitkään aikaan jutustellut ihan tavallisia kuulumisia, joten nyt voisi olla hyvä hetki päivittää niitä taas. Mitään kamalan kummallista ei minulle kuulu, mutta ehkä juuri ne ihan tavalliset arkiset jutut ovat hyvää vastapainoa kaikenlaiselle harkitummalle sisällölle. Ja veikkaanpa, että kuvittelette otsikon perusteella jotakin paljon villimpää kuin mitä on todella luvassa, haha.

♥ Viime viikolla vietettiin ystävänpäivää ja ystävänpäiväviikko ei olisi voinut huipentua paremmalla tavalla. Sain nimittäin perjantaina kylään rakkaan vanhan ystävän Elinan, jonka kanssa emme olleet nähneet neljään vuoteen! Oma elämäni on hujahtanut viime vuosina vauhdilla töiden parissa täällä Helsingissä ja välillä reissun päälläkin. Ystävän arki toisella puolella Suomea taas on vierähtänyt pienten lasten kanssa perhe-elämän ja töiden välillä tasapainoillen. Ja jotenkin väliin ehti sujahtaa 4 vuoden mittainen paussi. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Olen tuntenut Elinan liki 15 vuotta ja on aina ilo huomata, että joidenkin ihmisten kanssa ei ole väliä, onko välissä ollut aikaa 4 päivää vai 4 vuotta, kun juttua voidaan jatkaa tismalleen siitä, mihin jäätiin eikä henkinen yhteys ole elämäntilanteista kiinni.

♥ Löysin yhtenä päivänä lähikaupasta monivitamiinivalmisteen, jossa vitamiinit on imeytetty ihan tavallisiin, sokerittomiin nallekarkkeihin. Olen yleensä tosi huono muistamaan ottaa mitään tällaisia, mutta voin kertoa, että sen jälkeen, kun päivän vitamiiniannoksen on saanut nauttia kahden nallekarkin muodossa, en ole unohtanut ottaa vitamiinejani kertaakaan! Nallekarkkivitamiinit ovat aika paljon kalliimpia kuin ne perustabletit, mutta eipä ole koskaan tulut syötyä vitamiineja yhtä suurella ilolla.

♥ Olen nukkunut viime aikoina ihan uskomattoman huonosti. Univaikeudet ovat tuttu riesa aiemmasta elämästä ja välissä on jo nukuttu vuosia ihan hyvin, mutta nyt jostain syystä tässä alkuvuodesta uniongelmat ovat palanneet riesakseni. Mystistä kuitenkin on, että väsymystilasta ja aivan liian vähästä unimäärästä huolimatta väsymys ei juuri ole näkynyt naamassa ja silmien alla. Olen huomannut tämän joskus ennenkin, että kun väsymyksestä tulee pysyvä olotila, keho vähän kuin sopeutuu (?) siihen hetkelliseen kriisiin ja jotenkin sitä pystyy operoimaan elämässä eteenpäin yllättävänkin sujuvasti. Kunnes yhtäkkiä tulee se yö, kun unta saa kuin saakin vähän enemmän. Ja mitä ihmettä?? Miksi juuri sen yön jäljiltä peilistä tuijottaa vastaan joku ennennäkemätön zombie? Olen tullut siihen tulokseen, että keho on pidemmän unettomuuskauden jälkeen jossain survival-tilassa ja sitten, kun uni viimein tulee, se kokee voivansa ”romahtaa”. Tai ainakin naama… Onko kukaan muu havainnut vastaavaa?

♥ Olen viime viikkoina täysin hurahtanut persoonallisuustesteihin. Bongasin Nonsense-podcastista 16 personalities -testin, joka paljastuikin siksi tutuksi Myers Briggsin testiksi ja nyt olen perehtynyt suurella palolla omiin tuloksiini ja pakottanut kaikki kaveritkin tekemään testin. Nämähän nyt eivät todellakaan ole sellaisia juttuja, mitä pitäisi ottaa kovin vakavasti, mutta on ollut todella hauska tutkailla näitä, tunnistaa omia piirteitä ja selvitellä, mitkä persoonallisuustyypit sopisivat parhaiten yhteen. Näiden parissa saa helposti hurahtamaan yllättävän paljon aikaa, kun oikein uppoutuu…

♥ Kävin viime viikolla leffassa katsomassa ihanan Timothée Chalamet’n tähdittämän Beautiful Boy -elokuvan Kallion sympaattisessa Riviera-elokuvateatterissa, joka tarjosi minulle ja kaverilleni leffaelämyksen. Rivierassa ilmeisesti katsellaan aktiivisesti Instagram Storyjani, kun olin jossain vaiheessa ohimennen maininnut olevani kiinnostunut tästä elokuvasta, sillä nyt elokuvan tullessa ensi-iltaan sieltä huikattiin, että kutsuvat minut ystävänpäiväviikolla näytökseen heidän piikkiinsä. Kiitos siis Rivieralle! Olen käynyt pikku-leffateatterissa vierailulla ennenkin ja tykkään paljon paikan rennosta konseptista. Tällä kertaa ostimme ystäväni kanssa leffahetken ratoksi viinipullon, juustolautasen sekä kaikkea muutakin herkkua – parasta!

Itse elokuva oli aika surullinen ja rankka, ja Chalamet jälleen roolissaan fantastinen. Tositapahtumiin perustuva Beautiful Boy kertoo huumeongelmien kanssa räpiköivän nuorukaisen ja hänen isänsä tarinaa addiktion, toivon, epätoivon, repsahdusten ja rakkauden ristitulessa. Sydäntäsärkevää tarinaa katsellessa tuntuu tuskalliselta seurata läheisten huolta ja alati hiipuvaa uskoa siihen, että huumehelvetti ikinä päättyisi muuten kuin hautaan. Väkevä leffa ja todella hienot roolisuoritukset kaikilta päärooleissa loistaneilta!

♥ Päädyin viime viikonloppuna yöpymään yhden yön hotellissa täällä kotoisassa Helsingissä ystäväni kanssa. Omassa kotikaupungissa tulee majoituttua hotellissa hyvin harvoin, mutta etenkin tänä viikonloppuna, kun seurana oli ystävä, jota ei ollut nähnyt pieneen ikuisuuteen, tuntui hotelliyö melkein kuin matkalta jonnekin kauemmas. Tästä todisteena voitaneen pitää sitä, että vessassa huomasin miettiväni hetken aikaa, voikohan hanavettä juoda. Kunnes tajusin olevani Suomessa, haha. Pääsin siis ainakin hetkeksi irti arjesta ihan kunnolla, kun erehdyin luulemaan olevani jossain ulkomaanlomalla.

♥ Usein sellaiset spontaanit ja yllättävät illanvietot osoittautuvat niiksi kaikkein parhaiksi, etenkin jos seurakin on jotakin odottamatonta. Päädyimme ystäväni kanssa viikonloppuna muutaman mutkan kautta viettämään iltaa hyvin hämmentävällä kokoonpanolla, mutta en olisi voinut kuvitella hauskempaa illanviettoa kuin millaiseksi se iltamme lopulta kääntyi. Koko ilta oli täynnä toinen toistaan kiinnostavampia ja omituisempia keskusteluita ja valtavasti naurua. Ja kaikki vain siksi, että lyöttäydyimme yksiin puolituttujen kanssa sen sijaan, että olisimme jatkaneet iltaa sinne, minne yleensä aina muutenkin tulee mentyä. Tätä lisää! Pitäisi varmaan vähän useammin rikkoa kaavoja.

Mitä teille muille kuuluu pitkästä aikaa?

Photos: Annika Ollila

Tags: höpötyksiä, Mietteitä elämästä, Päivän asut, ystävät

Categorised in: Elämä, Muoti