Aikaa ajatella

Muistan ajatelleeni vuosia sitten erittäin hektisessä työssä ollessani, että loppumaton to do -lista söi kaiken luovuuden. Harmitti, että koneen lailla tykitettävän työkuorman keskellä ei yksinkertaisesti ollut aikaa ajatella mitään ylimääräistä sen suoritettavan työlistan ulkopuolelta. Harmitti myös se, etten todellakaan päässyt antamaan työnantajalle parastani, kun jokainen työpäivä oli yhtä kilpajuoksua kelloa vastaan. Uskon, että minulla olisi takuuvarmasti ollut niin paljon enemmän annettavaa sillekin työpaikalle, jos vain olisin joskus ehtinyt henkäistä hetken verran ja suunnitella työprojekteja vähän pidemmällä tähtäimellä.

Myöhemmin olen huomannut, että sama pätee myös blogin suhteen ja yrittäjyydessäkin: jos kaikki aika menee vain niiden välttämättömyyksien hoitoon ja jatkuvasti on kiire, hommasta katoaa nopeasti perspektiivi ja kokonaiskuva. Ja siinä sivussa katoaa kyky luovaan ajatteluun: luovuus tarvitsee ympärilleen aikaa ja tilaa. Väitän, että tekisi hyvää meille kaikille joskus tylsistyä, mutta sitä ei taida kovin usein enää älypuhelinten ja jatkuvan ärsyketulvan keskellä tapahtua. Enpä olisi vielä joitakin vuosia sitten uskonut sanovani, että pitkästyminen ja joutilaisuus ovat monelle aktiiviselle ihmiselle tämän päivän luksusta.

Paitsi jo ihan levon takia, myös luovuuden näkökulmasta tekee hyvää välillä lomailla ja kytkeä itsensä täysin pois työmoodista. Myönnän, että yrittäjälle se on haastavaa (etenkin tällaisella alalla) ja siinä asiassa minä olen kyllä laiminlyönyt itseäni. Olen lomaillut viimeisten 10 vuoden aikana aivan liian vähän – vain pari hassua kertaa. Koko ajan huomaan kuitenkin oppivani paremmaksi lomailijaksi ja tiedostavani sen aidosti ja kokonaisvaltaisesti työstä vapaan ajan tärkeyden yhä paremmin. Ja tiedän, etten ole yksin: näen monen muunkin samalla alalla työskentelevän tai intohimolla yritystään pyörittävän ystävän ja tutun hapuilevan tasapainoillessaan työn ja vapaa-ajan välillä. Ja valitettavan moni ehtii ajautua jaksamisensa äärirajoille, ennen kuin omia tarpeita malttaa tai osaa pysähtyä kuuntelemaan. Uskokaa minua, tiedän mistä puhun.

Pidin tällä kolme viikkoa kestäneellä matkallani noin 10 päivän mittaisen työstä vapaan pätkän. Vaikka palasin töiden pariin jo reilu viikko sitten vielä matkoilla ollessani, kaukana kotoa sekin tuntui erilaiselta, kun arkiset rutiinit ja velvoitteet loistivat poissaolollaan. Joskus ei pienen irtioton tehdäkseen ja arkea rauhoittaakseen tarvitse edes lähteä merta edemmäs tai varsinaiselle lomalle. Saman asian voi ajaa etätyöviikko mökillä tai ihan lähellä vieraassa, inspiroivassa kaupungissa. Olennaisinta lienee, että saa raivattua kalenteriinsa tyhjää ja päiviinsä stressitöntä aikaa olla ja ajatella. Siksi nautin usein esimerkiksi etätöistä ulkomailla, koska se antaa minulle hetken rauhan keskittyä olennaiseen kaiken tavanomaisen hässäkän keskellä ilman tapaamisia ja arkisia velvollisuuksia.

Tämän matkan aikana minulla oli tilaa ja aikaa joutilaisuudelle, ihmettelylle, haahuilulle ja tylsistymisellekin. Oli aikaa lueskella kirjoja, ottaa päivätorkkuja, käydä spontaaneilla kävelyillä, tuijottaa sarjoja, käydä urheilemassa, pelata Yatzya ja ennen kaikkea mietiskellä. Kun arkiset velvollisuudet loistavat poissaolollaan, on nimenomaan aikaa. Ja kun on aikaa, syntyy uusia ajatuksia ja on tilaa inspiroitua.

Reissuni viimeisinä päivinä alkoi jo tuntea olleensa poissa kotoa aika kauan. Samoihin aikoihin aloin huomata, että tällainen pidempi poissaolo oli synnyttänyt valtavasti uusia ideoita. Ja ilokseni tuo henkinen inspiroitunut mieliala tuntuu vallitsevan vieläkin. Tiedän, että blogini rakastetuimpia ja toivotuimpia postauksista ovat kaikenlaiset syvällisemmät ja pohdiskelevammat jutut, mutta niitä syntyy hektisen arjen keskellä huonosti. Ne nimittäin vaativat ympärilleen nimenomaan tilaa ajatella ja prosessoida – ja sitä minulla harvoin on arjen pyörityksessä riittävästi.

Matkan aikana sen sijaan oli aikaa kypsytellä ajatuksia kaikessa rauhassa ja yhtäkkiä nyt tuntuukin, että on valtavasti sanottavaa vaikka mistä. Tietenkin uudessa ympäristössä myös näkee ja kokee kaikkea inspiroivaa ja saa aina reilun annoksen perspektiiviä, joka on myös omiaan herättelemään ajatuksia ja sanottavaa. Mutta on siis ihanaa voida kertoa, että takataskussa on matkan ja loman seurauksena paljon uusia juttuideoita ja mietteitä, joita haluan jakaa myös teidän kanssanne.

Ehkä toistan tässä postauksessa itseäni, koska olen puhunut luovuudesta, joutilaisuudesta sekä irtiottojen ja lomailun tärkeydestä tärkeydestä niin monet kerrat ennenkin. Tällä kertaa koin kuitenkin niin voimallisesti sen luovuuden ryöppyämisen jälleen ajatuksiini, että kaiken tämän kirjoittaminen postauksen muotoon tuntui tärkeältä. Ehkä paremmaksi lomailijaksi oppiminen edesauttaa myös sinne luovuuden lähteille pääsemistä jatkossakin.

Niin kiinnostavaa kuin onkin nähdä uusia paikkoja, niin kylläpä oli myös kiva palata kotiin tällaisen pidemmän poissaolon jälkeen (etenkin, kun täällä oli siivottu oikein kunnolla juuri ennen lähtöä, hah). Nyt kun olen tässä inspiraation tilassa, niin huikkaanpa teille, että myös juttuideoita ja toiveita (pohdiskelevia tai jotakin ihan muuta) saa aina vapaasti esittää! En lupaa, että toteutan niistä kaikkia, mutta jos idea tuntuu kiinnostavalta ja siitä on jotakin sanottavaa, niin varmasti osa päätyy jutuksikin asti.

PS. Kuvituksena on taas arkistojen aarteita – tällä kertaa noin vuoden takaa Pariisista. Minulla on kansioissani hurjasti kuvia, jotka ovat jääneet aikanaan syystä tai toisesta julkaisematta, joten olen nyt päättänyt julkaista niitä sopivissa hetkissä tällä tavoin jälkikäteen. :)

Photos: Vesa Silver

Tags: höpötyksiä, Mietteitä elämästä, Työ

Categorised in: Elämä