Tytöt turvaan

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: ASENNEMEDIA & SILPOMATON

Siitä on nyt pari vuotta aikaa, kun kirjoitin tyttöjen ympärileikkauksista Silpomaton-kampanjaan liittyen. Asia kosketti ja järkytti minua syvästi ja tekee niin edelleen. Yhä edelleen kyyneleet uhkaavat nousta silmiini, kun edes puhun aiheesta – tuntuu, niin uskomattoman kauhealta, että kukaan joutuu sietämään sellaista äärimmäistä väkivaltaa. Asiaan paremmin tutustuttuani on tuntunut äärimmäisen tärkeältä olla mukana silpomisen vastaisessa työssä, mutta viime viikolla ilmiö tuli vielä piirun verran lähemmäs, sillä olin matkalla juuri niissä maisemissa, missä tyttöjen silpominen kuuluu edelleen monen heimon kulttuuriin ja perinteisiin.

Kun ihastelin Tansaniassa masai-naisten ylvästä olemusta ja kauniita perinnevaatteita, olo oli samanaikaisesti ristiriitainen. Naiset edustavat ylpeinä omaa vahvaa kulttuuriaan, mutta tämä samainen kulttuuri on yksi niistä, joissa silpomisperinne elää yhä vahvana. On siis enemmän kuin todennäköistä, että masai-naiset, joiden nenille olen asetellut silmälaseja viime viikolla, ovat joutuneet tämän karmean väkivallanteon uhreiksi.

Kenian kisii-heimon tytöistä lähes jokainen tyttö joutuu silpomisen uhriksi.

Jotta asiaa ei olisi ihan niin helppoa sivuuttaa tai ummistaa siltä silmiään, naiselle ympärileikkaus tarkoittaa sitä, että kaikki ulkoiset sukupuolielimet kuten klitoris ja ulommat häpyhuulet leikataan irti veitsellä, partaterällä tai lasinsirulla ilman minkäänlaista kivunlievitystä, ja tämän jälkeen koko alakerta ommellaan umpeen. Virtsalle ja kuukautisverelle jätetään pieni aukko. Myös lievempiä ympärileikkauksen muotoja esiintyy, mutta kaikkiin niihin liittyy klitoriksen vahingoittaminen tai poistaminen.

Omaa tekstiäni lainaten: Voi vain kuvitella, millaista tällaisesta toimenpiteestä on yrittää toipua, fyysisesti ja henkisesti. Naisen sukuelimissä on valtavasti hermopäätteitä ja verisuonia, mikä tekee toimenpiteestä äärmmäisen kivuliaan ja verenvuodosta runsasta. Millaista mahtaa olla käydä vessassa tai yrittää huolehtia hygieniastaan, jos alapää on käytännössä ommeltu umpeen? Miltä mahtaa kaiken tämän jälkeen tuntua seksi? Entä miten käytännössä onnistuu synnytys? Silpominen tekee tulevista synnytyksistä hengenvaarallisia sekä äidille että vauvalle. Lisäksi se aiheuttaa valtavia kipuja sekä erilaisia kroonisia tulehduksia. Moni saa myös HIV-tartunnan likaisista leikkausvälineistä. Tällaisten asioiden kanssa elää silvottu tyttö, jos nyt siis edes selviää hengissä, sillä moni kuolee verenhukkaan tai silpomisen aiheuttamiin tulehduksiin ja komplikaatioihin jo pian toimenpiteen jälkeen.

Siskokset Vivian ja Michelle säästyivät täpärästi silpomiselta.

Auttaakseni teitä ymmärtämään paremmin ongelman laajuutta: arvioiden mukaan maailmassa on tälläkin hetkellä noin 200 miljoonaa silvottua tyttöä ja naista yli 30 maassa erityisesti Länsi-Afrikasta Itä-Afrikkaan ulottuvalla alueella sekä osissa Lähi-itää ja Aasiaa. 44 miljoonaa heistä on alle 15-vuotiaita ja nuorimmat ympärileikataan jo alle 5-vuotiaina. Ikivanha, julma perinne juontaa juurensa yli 2000 vuoden taakse kauas ennen islamia ja kristinuskoa, eikä sillä ole minkäänlaista lääketieteellistä tai uskonnollista perustetta. Silpomista esiintyy monissa eri kulttuureissa. Osa silpomista harjoittavista heimoista on kristittyjä, osa muslimeja ja osa edustaa muita uskontoja.

Vaikka silpominen on monen maan laissa kielletty, siitä ei raportoida poliisille. Koska tietyissä kulttuureissa se katsotaan olennaiseksi osaksi kulttuuria ja tehdään kaikille tytöille, sitä ei edes osata mieltää väkivallaksi. Silpomisen kriminalisoimisen jälkeen silpomista suoritetaan myös entistä enemmän salaa kodeissa. Suomessa kasvaneen korvaan kaikki tämä kuulostaa vähintäänkin hämmentävältä, mutta silpomisen todellakin uskotaan olevan tytöille hyväksi: hänen uskotaan ympärileikkauksen ansiosta varttuvan terveeksi, kunnialliseksi ja siveelliseksi naiseksi eikä terveyshaittojen ajatella johtuvan silpomisesta. Suosittelen lukemaan tuon pari vuotta sitten kirjoittamani tekstin, jossa avataan varsin perusteellisesti ilmiön taustoja.

Kenian kisii-heimossa ympärileikkaukset ovat masai-heimon tapaan osa perinteitä ja kulttuuria. Kisiiläisten keskuudessa silpominen on perinteisesti tehty murrosikään tulleille 12-14-vuotiaille tytöille avoimessa seremoniassa, jossa toimenpiteen suorittaa perinteinen ympärileikkaaja. Nykyään silpominen tehdään yhä useammin klinikoilla ja yhä nuoremmille, sillä nuoremmat lapset eivät vielä samalla tavoin osaa vastustaa toimenpidettä. Valitettavasti klinikka väkivallanteon ympäristönä ei tee siitä yhtään sen kivuttomampaa tai hygieenisempää, sillä kivunlievitystä ei käytetä, välineet ovat usein likaisia ja tyttöjä silvotaan useampi kerralla.

Niin karmealta kuin se saattaakin kuulostaa, erityisesti joulu on silpomisen sesonkiaikaa, sillä ympärileikkauksia tehdään erityisen paljon silloin, kun lapset ovat lomalla koulusta ja heillä on aikaa toipua silpomisen aiheuttamista vammoista.

Turvaleireillä kenialaislapset oppivat silpomisperinteen haitoista ja ovat suojassa silpomiselta.

Miten silpomista vastaan voidaan sitten taistella, kun perinne elää niin tiukasti osana kulttuuria? Silpomaton-kampanjan Tytöt turvaan -joulukeräys kerää varoja turvaleirien järjestämiseen silpomisvaarassa oleville tytöille Keniassa. Silpomisuhan alla oleville ytöille järjestetään koulujen loma-aikoina turvaleirejä, joilla he oppivat silpomisen vaaroista ja omista oikeuksistaan ja kenen puoleen he voivat kääntyä, jos he epäilevät olevansa vaarassa joutua silvotuksi. Leireillä tytöille opetetaan ikätasonsa mukaisesti silpomisperinteen kulttuurisista syistä, siihen liittyvistä uskomuksista ja silpomisen terveyshaitoista. Heille kerrotaan, kuinka tärkeitä ja arvokkaita he ovat ja ettei kukaan saa kajota heihin ilman lupaa. Leireillä käsitellään myös, miten ympärileikkauksen seurauksien kanssa voi oppia elämään.

Turvaleirien lisäksi Solidaarisuus-järjestön Silpomaton-kampanja tekee jatkuvaa pitkäjänteistä työtä silpomisperinteen kitkemiseksi Keniassa lisäämällä tietoa yhteisöissä silpomisen haitoista ja tyttöjen oikeuksista ja vaikuttamalla asenteisiin. Nuorten tyttöjen äitejä koulutetaan silpomisen haitoista ja Silpomaton-kampanjan takana oleva Solidaarisuus-järjestön myös kouluttaa paikallisia, jotka kiertävät kylissä, virastoissa, sairaaloissa ja kouluissa kertomassa silpomisen terveysvaaroista. Tehokkain tapa vaikuttaa on nimenomaan saada tieto kulkemaan paikallisten kesken ja sillä tavoin vaikuttaa vallitseviin käsityksiin.

Tytöt oppivat silpomisperinteen haitoista turvaleireillä muun muassa draaman keinoin. 

Vaikka koko valtion tasolla esimerkiksi Keniassa ja Tansaniassa ympärileikkausten lukumäärää on saatu jo merkittävästi pienemmäksi, monissa heimoissa edelleen yli 80% tytöistä silvotaan. Kenian kisii-heimossa luku on peräti 96%. Ilmiötä vastaan taisteleminen on paikoin hankalaa juuri siksi, että tilastojen valossa tilanne näyttää merkittävästi parantuneen, mutta tilastot ikään kuin unohtavat nämä yksittäiset heimot, joissa perinne elää yhä vahvana.

Tuoreen brittitutkimuksen mukaan silpominen on vähentynyt runsaasti useimmilla Afrikan alueilla viime vuosikymmeninä, mutta edelleen on alueita, joilla vähenemistä ei tapahdu. Riskitekijöitä ovat huono tai olematon koulutus, köyhyys, kulttuurin ylläpitämät tiukat sukupuoliroolit sekä silpomisen mieltäminen yhä edelleen olennaiseksi tekijäksi avioliittomarkkinoilla. Tästä syystä Solidaarisuus pyrkii systemaattisesti parantamaan naisen asemaa ja tekee silpomisen vastaista työtä juuri niillä alueilla, joissa lähes jokainen tyttö silvotaan edelleen.

Tänäkin jouluna moni tyttö on vaarassa joutua silvotuksi ja meistä jokainen voi auttaa lahjoittamalla tärkeän asian puolesta Silpomaton-kampanjan Tytöt turvaan -keräykseen joko kuukausilahjoittajana tai kertalahjoituksella. Lahjoitussumman voit valita itse oman budjettisi mukaan. Jo esimerkiksi 10 eurolla yksi nuori pääsee silpomista käsittelevään koulutukseen ja 30 eurolla autetaan tyttö turvaleirille aikana, jona hän on vaarassa joutua silpomisen uhriksi. Haluan kannustaa teitä kaikkia kanssani mukaan taistelemaan tärkeän asian puolesta. Oletko mukana?

Tänään on ilmestynyt myös uusi Afterwork-jakso ja juttelemme siinäkin Tytöt turvaan -kampanjasta. Kyseenalaistamme tällä kertaa joululahjaperinteitä ja materialismin ympärillä pyörivää jouluhulinaa. Millä muilla tavoilla jouluiloa voisi jakaa ympärilleen? Mitä jos jouluun liittyvää antamisen sanomaa toteuttaisikin antamalla jollekulle ehkä koko elämän mullistavan lahjan? Kuuntele jakso alta tai esimerkiksi Spotifyn, iTunesin, Acastin tai jonkun muun podcast-sovelluksen kautta.

Photos: Ulla Sarén

Tags: afterwork, kulttuuri, Mietteitä elämästä, Podcast, yhteistyö

Categorised in: Elämä, Kulttuuri