6 kommenttia

• 

  Anne N.

  - 7.11.2018 22:30

  No huh, kylläpä tuo Hyvä mies -video pisti itkettämään – ihana. Ja podcast menee ehdottomasti seuraavan junamatkan kuuntelulistalle!

  Vastaa
  • 

    Jenni

    - 9.11.2018 09:08

    Lohdullista kuulla, että se on mennyt tunteisiin muillakin, koska itse tosiaan itkin sellaisen pienen nenäliinapaketillisen tuota katsoessani. :D

    Vastaa
• 

  Sky

  - 8.11.2018 22:17

  Olipas kiinnostava keskustelu! Tosin olen vähän eri mieltä tuosta sukupolvikokemuksesta, tai sitten mulla on vain ollut poikkeuksellinen isä. Isä on syntynyt vuonna -41 eli tätä sota-aikaan syntynyttä ja kasvanutta sukupolvea. Isäni on kuitenkin ollut hyvin erilainen isä mulle kuin mielikuvat tuon ikäluokan vanhemmista: hän on leikkinyt, kertonut satuja, tiskannut ja ommellut vaatteita kanssani. Hän on kannustanut, sanonut että pystyn ihan mihin tahansa ja kertoo aina ylpeinä tekemisistäni tutuille. Isä suukotti minua aamuisin poskelle vielä lukioaikoina heittäessään kouluun ja yhä tullessani vierailulle kotikotiin on ensimmäisenä halaamassa minua avattuani oven.

  Toisaalta tiedostan kyllä, että isälläni on ollut lennokas elämä ennen syntymääni eikä hän ole onnistunut yhtä hyvin aiemmista suhteista syntyneiden lasten kanssa. Tietyllä tapaa uskon, että isä on halunnut korjata kanssani aiemmin tekemänsä virheet, joista minä en kuitenkaan ole kärsinyt. Sen seurauksena olen saanut maailman ihanimman isän ja ainoa suruni onkin, että isäni alkaa olla jo niin vanha, että yhteistä aikaa ei ole enää loputtomasti jäljellä.

  Vastaa
  • 

    Jenni

    - 9.11.2018 09:16

    Kiva kuulla, että keskustelu ja aihe kiinnostivat! Tietenkin ihminen on aina yksilö, eivätkä kaikki yleistykset ikinä sovi ihan jokaikiseen ihmiseen, vaikka ne yleisemmällä tasolla olisivatkin totta. Mahtavaa kuulla, että sinun isäsi on ollut niin läsnäoleva ja lempeä vanhempi kanssasi. Toisaalta kerrot itsekin, ettei isäsi ole mahdollisesti onnistunut muiden lastensa kanssa yhtä hyvin, joten heidän kokemuksensa voi olla asiasta ja isäsuhteesta hyvinkin erilainen. Kuitenkin sinun ja isäsi tarina on minusta hieno esimerkki siitä, että ihminen voi muuttua, kehittyä ja parantaa tapojaan. Nauti niistä hetkistä, mitä sinulla on vielä rakkaan isäsi kanssa jäljellä!

    Minun isäni on myös ollut etenkin lapsuusvuosina minulle todella läheinen. Isä on ollut vanhemmistani juuri se, joka on puuhannut kanssani monia ”tyttöjen juttuja”. Muistan hyvin varhaisesta lapsuudesta, kuinka isä on kauneudesta ja naisellisesta hömpötyksistä kiinnostuneen tyttärensä kanssa keksinyt kaikkea hauskaa omaa puuhaa. Kerran laitoimme kaikki omistamani värikkäät pinnit päähäni yhtä aikaa ja olin mielestäni niin upea, että tämä muisto on jäänyt mieleen yhtenä lapsuuden parhaista. Ja isällä oli myös tapana tilailla minulle Yves Rocherilta minikokoisia näytehuulipunia leikkeihini, koska äitini ei meikkaa enkä siksi päässyt testailemaan tuollaisia naisellisia juttuja sitä kautta. :D

    Vastaa
• 

  Jenna

  - 13.11.2018 07:48

  Moikka,

  löysin teidän podcastin vähän aikaa sitten, kun elämääni tuli suuria muutoksia. Erosin pitkästä parisuhteesta, jonka jälkeen olin eksyksissä itseni kanssa. Olen kuunnellut teidän jaksoja putkeen useana päivänä ja tuntuu, että aiheet koskettavat mun elämää just täydellisesti. On lohduttavaa kuunnella, että muillakin on samanlaisia kokemuksia ja ajatuksia. Se saa jaksamaan ja uskomaan omaan elämään. Rohkaistuin jopa varaamaan ensimmäisen ulkomaanmatkan ihan vain itselleni!

  Kiitos teille, että avaatte omia ajatuksianne, kokemuksianne ja elämäänne rohkeasti ja avoimesti. Se auttaa varmasti myös monia muita!

  T. Jenna

  Vastaa
  • 

    Jenni

    - 13.11.2018 08:46

    Voi Jenna, ensinnäkin hurjasti tsemppiä uuteen elämäntilanteeseen! Muutokset ovat aina raskaita ja vaikeita, mutta usein niiden kautta avautuu ihan uudenlaisia mahdollisuuksia ja ajatuksia. Kiitos ihanasta palautteesta ja onpa ilo kuulla, että olemme onnistuneet tuomaan lohtua ja inspiraatiota elämääsi! <3

    Vastaa