Viikon kootut: vintage-Manolot, herkkulakko ja vähän muutakin

Onnistun aina silloin tällöin löytämään tietokoneeni arkistoista kameran muistikortille tallentuneita asuja, joita en ole muistanut jakaa täällä blogin puolella, joten tänään viikon koottuja sekalaisia löpinöitä pääsee siivittämään yksi erä arkistojen aarteita. Nämä kuvat on napattu viime syksynä New Yorkissa, kun jalassa olivat juuri kirpparilta pilkkahintaan löytyneet Manolo Blahnikin korkkarit – kyllä muuten ilostutti tuo löytö!

♥ Ehdin harmillisen harvoin koluta kirppareita läpi kaiken arkisen hässäkän keskellä, mutta aina kun satun kulkemaan UFF:n ohi tasarahapäivien aikaan, on minulla tapana poiketa sisään. Ja suosittelen samaa muillekin! Olen tehnyt vuosien varrella tasarahapäiviltä ihan mahtavia löytöjä – viimeksi viime viikolla. Löysin 3 eurolla upean Suomessa valmistetun vintage-takin, joka on uudenveroisessa kunnossa. Jos et tiedä, mistä lähtisit siinä tavarapaljoudessa liikkelle, kehotan metsästämään tasarahapäiviltä erityisesti takkeja, kaikenlaisia ihania vanhoja kukkamekkoja sekä laadukkaita neuleita. :) Pitäisiköhän muuten joku kerta tehdä sellainen kirppishaukan täsmäopas? Kiinnostaisiko teitä tällainen juttuidea?

♥ Olen välillä miettinyt, kuinka vähän hyödynnänkään tätä yrittäjän vapautta arjessani. Enemmänkin päivät tuppaavat venymään molempiin suuntiin sitä normaalin mittaista työpäivää huimasti pidemmiksi. Nyt olen viime aikoina yrittänyt ottaa vähän iisimmin ja päättänyt, että kun tällainen vapaus säädellä omaa arkea kerran on olemassa, sitä pitäisi hyödyntää enemmän. Niinpä esimerkiksi viime viikolla pidin yhden päivän kokonaan vapaata keskellä viikkoa, kun oli riittävän hyvä syy ja motivaatio: poikaystävä piipahti muutaman päivän visiitillä Pariisista Helsingissä, joten se antoi tsemppiä hoitaa parin päivän duunit etukäteen ja sallia itselle vähän ekstravapaata kesken arkiviikon.

♥ Minulla oli tosi pitkä aika tuossa välissä, kun en katsellut Netflixiä tai mitään tv-viihdettä lainkaan. Tuntui, että ei ollut aikaa ja elämässä oli kaiketi parempaakin tekemistä, mutta nyt olen taas nautinnolla uppoutunut hyvien sarjojen maailmaan. Uusin ihastukseni on The Good Wife, jota en koskaan tullut takavuosina katsoneeksi telkkarista. Sehän on ihan loistava! Sarjassa on hienoja vahvoja naisrooleja, mahtava näyttelijäkaarti sekä siinä määrin koukuttava juoni, että olen onnistunut muutamassa kuukaudessa katsomaan kaikki 7 tuotantokautta. Mielenkiintoista on, että tämän sarjan kussakin kaudessa on peräti 20 jaksoa, joten katsottavaa riittää hetkeksi aikaa, jos tuon aloittaa alusta lähtien! Kiinnostuneille tiedoksi, että löytyy ainakin Netflixistä!

♥ Liekö kaikilla niillä Netflixin äärellä vietetyillä hetkillä osuutensa asiaan, mutta viime aikoina kaikenlainen mässäily ja herkuttelu on lähtenyt niin sanotusti vähän lapasesta. Suhtaudun syömiseen aika rennosti ja minusta on ihan ok syödä pizzaa vaikka joka viikko, mutta siinä vaiheessa kun käsi käy joka ilta sipsipussilla ja jätskikulholla, on ehkä ihan hyvä vähän ottaa hommaa hallintaan – etenkin jos kaikkien omistamiesi housujen nappi vähän kiristää. :D

Kaverini keksi mahtavan psykologisen kikan herkkuhimon hillintään ja nyt toteutamme tätä systeemiä innolla molemmat. Hän on antanut itselleen luvan merkitä ruksin seinäkalenteriinsa aina sen päivän kohdalle, kun on malttanut olla syömättä herkkuja. Systeemi saattaa kuulostaa naurettavalta, mutta homma todellakin toimii samaan tapaan kuin pienillä lapsilla, joita palkitaan tarroilla tai leimoilla. Sitä yhtäkkiä huomaa ihan tosissaan miettivänsä kaupan sipsihyllyllä, kuinka koko hienosti ja terveellisesti syöty päivä menisi ”hukkaan”, jos nyt sortuisi. Että ruksin todellakin haluaa enemmän kuin niitä herkkuja. Ja sitten voi tyytyväisenä ihailla ruksien rivistöä, kun on syönyt vähän terveellisemmin. Ja parasta tässä niksissä on se, että ei ole niin vakavaa, jos joka päivä ei saakaan sitä ruksia, sillä huomenna on aina uusi mahdollisuus. Ideaa saa lainata, haha! Ja systeemiä voi soveltaa omiin tarpeisiin helposti: omalla kohdalla herkuttomina päivinä pannassa ovat karkit, sipsit, limut, pullat ja leivokset, pizzat sekä burgerit. Ja huomaan, että nyt tulee todellakin kiinnitettyä enemmän huomiota siihen, mitä syö.

♥ Nyt on tehtävä tunnustus… Olen nähnyt ihanan Call Me By Your Name -elokuvan jo kolme kertaa. Kävin ensin katsomassa sen joskus alkuvuodesta leffateatterissa ja liikutuin kovasti kauniista rakkaustarinasta. Sen jälkeen leffa sattui olemaan lentokoneen elokuvavalikoimassa matkallani Atlantin toiselle puolen, joten tuli katsottua se uudelleen vielä silloin. Ja nyt viime viikolla kävin sitten katsomassa sen elokuvateatterissa toistamiseen, kun oli ollut poikakaverin kanssa asiasta niin paljon puhetta ja kävimme sitten katsomassa elokuvan lopulta yhdessä, kun siihen tarjoutui tilaisuus. Leffa pyörii ainakin täällä Helsingissä vielä harvakseltaan elokuvateattereissa, joten jos et ole vielä nähnyt, niin yhä ehtii!

♥ Olen useamman kerran tuskaillut täällä Helsingissä, kun ravintolat eivät ole auki sunnuntaisin tai sulkevat keittiönsä usein jo kovin aikaisin. Ymmärrän, että päätökset perustuvat varmasti kannattavuuslaskelmiin, mutta silti välillä harmittaa, että myöhään illalla tai yöaikaan täällä ei meinaa saada ruokaa oikein mistään, ellei sitten suuntaa grillille tai yön yli auki olevaan pikaruokapaikkaan. Yksi yösyöjän harvinainen pelastus on kuitenkin klassikkoravintola Manala, joka on sunnuntaista torstaihin auki kahteen yöllä ja perjantaista lauantaihin peräti neljään. Ja sieltä saa ruokaa vaikka keskellä yötäkin! Arvostan.

♥ Viime viikonloppuna vietettiin Sideways-festareita, joille pääsin tänä vuonna itse asiassa elämäni ensimmäistä kertaa. Aikeita on ollut aiemminkin, sillä festareiden esiintyjäkaartissa on aina ollut itseä kiinnostavia artisteja, mutta ensimmäistä kertaa pääsin paikalle vasta nyt. Ja tykkäsin! Tänä vuonna Sideways muutti Teurastamon alueelta Helsingin Jäähallin tuntumaan ja vaikka uusi lokaatio ei ehkä häikäise kauneudellaan, niin sijainti sekä tilat toimivat mielestäni tarkoituksessaan erinomaisesti. Jäähalli taipui yllättävän monipuolisesti festareiden tarpeisiin ja olihan siinä sellaista liikuttavalla tavalla 90-lukulaista, vähän kotikutoista tunnelmaakin. Tältä Flowssakin on varmaan joskus reilut 10 vuotta sitten tuntunut. <3

Tsemppasin reippaana tyttönä ja jaksoin heilua omaksikin yllätyksekseni festaritunnelmissa lauantaita lukuunottamatta joka päivä loppuun asti. Esiintyjistä jäivät mieleen erityisesti ihan uusi tuttavuus Tokimonsta, ikisuosikki The National, K-X-P sekä Kaukolampi. Oliko joku teistä mukana viikonlopun riennoissa ja millaiset olivat päällimmäiset tunnelmat Sidewaysista?

bleiseri // blazer Marks & Spencer*

toppi // top Cubus*

farkut // jeans COS

kengät // shoes Manolo Blahnik (vintage)

aurinkolasit // sunglasses A+more (Stockmann)*

laukku // bag Lidl*

* saatu blogin kautta / gifted

Photos: Elisa Lepistö

Tags: 2nd hand, höpötyksiä, I love food, kengät, muoti, Musiikki, New York, Päivän asut, Vintage

Categorised in: Elämä, Kulttuuri, Muoti, Musiikki