Hämmennystä yhtiökokouksessa sekä muita tilanteita viikon varrelta

Näin sunnuntain kunniaksi on taas aika koota sattumuksia ja mietteitä viikon varrelta. :)

♥ Päätin viime viikolla, että voisin elämäni ensimmäistä kertaa kokeilla tehdä itse simaa. Olen lapsesta asti tykännyt kotitekoisesta simasta (etenkin, jos siinä on oikeasti vähän ytyä ja potkua), mutta en ole jostain syystä koskaan kokeillut tehdä sitä itse. No tällä viikolla ryhdyin tuumasta toimeen ja hämmästyin huomatessani, että koko hommassa meni aikaa ehkä noin vartti. Ei sittenkään niin kauhean iso vaiva! Nyt sitten jännitetään ja odotellaan, miltä tekeleeni mahtaa maistua, sillä vielä en ole uskaltautunut kokeilemaan.

♥ Vietin viime viikonlopun ihan yksin rauhassa kotona ja totesin tarvitsevani entistä enemmän sellaista ihan rauhallista aikaa yksin kaiken arkisen kiireen keskelle. Yksinolo ja omassa rauhassa lepäily teki todella hyvää ja tuntui, että vihdoinkin sain hoidettua kaikenlaisia kotihommia kaikessa rauhassa, kun ei ollut aikatauluja tai velvoitteita oikein mihinkään suuntaan. Olen huomannut, että siivoaminen ja muut arkiset askareet tarvitsevat minun tapauksessani vähän tilaa ympärilleen. Kun on koko ajan menossa ja aina vähän hoppu, ei vapaan hetken koittaessa vain jaksa ryhtyä järjestelemään, imuroimaan tai jynssäämään. Mutta jos on kokonainen päivä aikaa vain itselle, jossain kohtaa tulee usein ihan luonnostaankin se olo, että no nyt voisin vihdoin tarttua toimeen. Näin se menee ainakin minulla.

Tuo viime viikonloppu sinetöi ajatuksen, että pitää jatkossa ihan tietoisesti vain jättää kalenteriin aikaa ja kokonaan tapaamisista sekä menoista vapaita viikonloppuja ihan vain minulle itselleni. Tänään on taas sellainen päivä ja tuntuu ihanalta, että on kiireettä aikaa laitella kotia, pestä pyykkiä ja hoidella sellaisia hommia, jotka ovat olleet pitkään to do -listalla.

♥ En tiedä, olenko tullut vanhaksi vai mitä, mutta olen huomannut, että siivoaminen on ihan järjettömän terapeuttista puuhaa aika ajoin, etenkin vessan ja kylppärin siivoaminen. Olen tehnyt täällä nyt viimeisen viikon ajan jonkinlaista suursiivousta, jonka tulokset eivät oikeastaan edes juurikaan näy päällepäin: olen penkonut vaatekaappeja, vaatehuonetta, komeroita, laatikoita, pussukoita ja nyssyköitä, ja järjestellyt niitä uuteen uskoon. Käytännössä siis kaappien sisukset ovat nyt järkevämmässä järjestyksessä ja vaikka siivoukseni tulokset ovat muille ehkä näkymättömiä, tuntuu että oma sielu lepää, kun tavarat ovat järjestyksessä ja tiedän, mistä mitäkin tarvittaessa löydän.

Ehkä tämän siivousvimman takana on osittain myös se, että huomenna tulee kuluneeksi vuosi siitä, kun muutin tänne ihan omaan kotiin. Voi olla, että tämä vuoden rajapyykki sai jotenkin tuntemaan, että olisi ihana laittaa tämä koti järjestykseen vihdoinkin ihan kunnolla. Sain myös viimein laitettua käyttämättömänä eteisen seinää vasten lojuneen suihkuseinän viimein kiertoon Kallio kierrättää -ryhmän kautta ja lahjoitin samalla pari muutakin tyhjän panttina nurkissa pyörinyttä tavaraa. Mielenrauha ja lisää tilaa minulle, ja hyödyllinen esine jollekulle tarvitsevalle – win-win.

♥ Parasta viihdettä siivouspuuskan iskiessä ovat muuten podcastit. Eilen illalla vessaa jynssätessäni kuuntelin muun muassa Muslan tyttöjen mahtavia Tuplakääk-julkkisjuoruspekulaatioita sekä Lindan ja Alexan uutta omaa podcastia. Myös Saran, Elisan ja Mariannan Yksillä-podcastissa on ollut mielenkiintoisia keskusteluita, jotka ovat juuri sopivan kepeää kuunneltavaa siivousviihteeksi. Myös äänikirjoja on kiva kuunnella siivotessa!

♥ Ostin viime viikolla spontaanisti varmaan ensimmäistä kertaa elämässäni Kevätpörriäisen, kun sitä myyvät pikkupojat tulivat vastaan kadulla. Ajattelin, että lasten juttuja voisi olla hauska lueskella ääneen mummokaverille, kun olin juuri hänen luokseen matkalla. Ja ai että, kuinka nauroimmekaan niille lasten keksimille vitseille. Tuli ihan oma lapsuus niistä mieleen – voin suositella!

♥ Tällä viikolla on keskusteltu paljon mediassa Aviciin kuolemasta ja katsoin itsekin hänestä kertovan dokumentin Netflixistä, vaikka en ole tyypin musiikkia erityisemmin kuunnellut. Tuntuu ihan karmivalta, miten nuorukaisen omat systemaattiset hätähuudot oman jaksamisen ja terveyden suhteen sivuutettiin toistuvasti. Raha, ura ja menestys tuntuivat olevan monille lähellä olleille tärkeämpiä kuin artistin terveys, hyvinvointi ja jaksaminen. Tarinasta tuli kovasti mieleen Amy Winehousen kohtalo ja päällimmäisenä näiden surullisten elämäntarinoiden jäljiltä sitä miettii vain, kuinka hukassa inhimillisyys ja ihmisyys on tämän päivän bisnesmaailmassa ja työelämässä. Ihmisistä puristetaan viimeisetkin mehut ja tehot irti, viis siitä, millaisia seurauksia sillä voi henkilökohtaisella tasolla olla. Surullisinta dokumenteissa on, että täysin loppuun palaneiden ihmisen avunpyyntöjä ei kuunnella, vaan pusketaan vain tsemppaamaan vielä vähän.

Uskaltakaa asettaa itsellenne rajat ja pitäkää niistä kiinni. <3 Kuten totesin alkuviikon postauksessani, ei mikään maailman työ ole sen arvoinen, että sen takia kannattaisi menettää terveytensä.

♥ Pääsin kokemaan jännittäviä hetkiä tällä viikolla, sillä osallistuin melko tuoreena ensiasunnon omistajana elämäni ensimmäistä kertaa yhtiökokoukseen. Olen jo aiemmin taloyhtiömme oman Facebook-ryhmän kautta osannut päätellä, että meillä on aika mukavaa joukkoa tässä talossa – ja se tunne vahvistui myös yhtiökokouksessa. Kokouksen päätteeksi menimme vielä porukalla lasillisille alakerran ravintolaan. On pakko sanoa, että tällaisessa toisinaan vähän kolkossakin kaupunkiympäristössä ja kerrostalokulttuurissa on aika ihanaa, että naapurustoon on sattunut tällaista porukkaa. Se luo heti sellaista turvallista kyläyhteisö-tunnelmaa, mikä tuntuu täällä Helsingin kerrostaloissa olevan aika harvinaista. Tavallisempaa taitaa olla, että naapurit hädin tuskin tervehtivät – ainakin joissakin aiemmissa kotitaloissa meininki on ollut tyystin toisenlainen.

♥ Yhtiökokoukseen mahtui myös hyvin hämmentävä tilanne. Kokouksen paikka oli ilmaistu kutsussa hitusen epämääräisesti ja meitä oli tilaisuuden edellä useampi annetun osoitteen pihapiirissä ihmettelemässä, että mihin rakennukseen tässä kuuluisi oikein suunnistaa. Tunnistin muutaman muista eksyneistä oman kotitaloni väeksi, mutta paikan päällä pyöri myös minulle tuntematon rouva. Huomasin, että hänenkin käsissään oli yhtiökokouspapereita muistuttava monistepinkka, joka kuitenkin näytti kansilehden perusteella vähän erilaiselta kuin omani, joten kysäisin häneltä, mihin yhtiökokoukseen hän mahtoi olla matkalla. Rouva ohitti kysymykseni ja tuli meidän mukanamme. Naapurini yritti myös tiedustella rouvalta, minkä taloyhtiön kokoukseen hän oli matkalla, mutta rouva viis veisasi kyselyistä. Niinpä hän tuli mukanamme kokoukseen.

Ensin pidettiin nimenhuuto asunnon numeroiden perusteella, että keitä oli paikalla ja sitten aloitettiin. Kokousta oli ehtinyt mennä noin tunnin verran, kun tämä pihalla myös seikkaillut rouva yhtäkkiä ilmoitti, että tässä oli nyt sattunut erehdys ja hän on vahingossa ollut väärässä yhtiökokouksessa. Ilmeisesti samassa pihapiirissä tai rakennuksessa oli samaan aikaan meneillään useampikin yhtiökokous. Rouva haki takkinsa ja jupisi samalla hyvin tuohtuneen oloisena, että hänellä meni nyt kyllä tärkeä kokous sivu suun – ikään kuin se olisi ollut meidän vikamme, että hän itse oli väärässä paikassa. :D

Mahtavana loppusilauksena tilanne huipentui vielä siihen, että kokouksessa oli juuri käsitelty yhtiömme raha-asioita, jotka olivat erinomaisella tolalla ja yksi osakkaista hymähti rouvalle ovensuuhun, että toivottavasti myös teidän yhtiössänne ovat raha-asiat hyvällä mallilla. Rouva huikkasi oven raosta hitusen nenäkkääseen sävyyn, että itse asiassa vähän paremmin. Huoneessa vallitsi tilanteen jälkeen hyvin hämmentynyt ja hieman huvittunut ilmapiiri. Miten ihmeessä joku voi onnistua olemaan TUNNIN väärässä yhtiökokouksessa huomaamatta asiaa? Talon katuosoitekin tuli mainittua tuon tunnin aikana moneen otteeseen, joten olisi kuvitellut, että asia olisi valjennut jo aika nopeasti mutta näköjään ei. No, olipahan ikimuistoinen kokous varmasti kaikille osapuolille.

takki // coat The Lab Copenhagen*

villapusero // sweater Arket

mekko // dress Whyred*

kashmirhuivi // cashmere scarf A+more (Stockmann)*

pipo // beanie KN Collection*

hansikkaat // gloves A+more (Stockmann)*

nilkkurit // shoes Acne Studios

laukku // bag Topshop*

aurinkolasit // sunglasses A+more (Stockmann)*

korvakorut // earrings Mamakoru*

* saatu blogin kautta / gifted

Photos: Annika Ollila

Tags: höpötyksiä, Mietteitä elämästä, muoti, Päivän asut

Categorised in: Elämä, Muoti