Musiikkia lauantaihin (+ menovinkki)

Kuuntelen tosi paljon kaikenlaista instrumentaalimusiikkia ja varmaan lähes puolet soittolistojeni kappaleista on biisejä, joissa ei lauleta lainkaan. Sekaan mahtuu niin klassista musiikkia, teknoa, jazzia kuin kaikenlaista vaikeasti luokiteltavaa fiilistelyäkin. Useimmat kuuntelemistani artisteista yhdistelevät sekä klassisia instrumentteja että elektronisia elementtejä, mutta eivät ole oiken selkeästi kumpaakaan. Enemmän sinne elektronisen puolelle putoaa Kiasmos, jota olen tyytyväisenä kuunnellut jo vuosia perehtymättä koskaan artisteihin nimen takana.

Ja siksipä yllätykseni olikin suuri, kun tänä aamuna tätä postausta varten etsiskelin Kiasmoksesta lisätietoa… Kyseessä on nimittäin duo, jonka toinen osapuoli on yksi suosikkiarteistani, islantilainen Ólafur Arnalds, monipuolisesti kaikenlaista musiikkia säveltävä ja soittava multi-instrumentalisti. Tyypin repertuaariin mahtuu niin klassista elokuvamusiikkia kuin minimalistisilla piano- ja jousisovituksilla höystettyä melodista elektropoppiakin. Ólafur Arnaldsin keikka Savoy-teatterissa vuosia sitten on ollut yksi elämäni vaikuttavimmista: tuntui, että yleisössä itkivät lähes kaikki. Jotenkin keikan tunnelman tiivisti täydellisesti se, kun valojen syttyessä nuori poika kuivasi silmäkulmiaan t-paitansa helmaan nenäliinan puuttuessa. Arnalds on myös tehnyt yhteistyötä toisen suosikkini Nils Frahmin kanssa.

Kiasmoksen musiikki on vähän Ólafur Arnaldsin omalla nimellä tekemäänsä musiikkia tummasävyisempää ja tanssittavampaa. Minimalistista ja eksperimentaalista melodista teknoa tehtailevan duon toinen jäsen on Färsaarilta kotoisin oleva elektropop-artisti Janus Rasmussen, jonka joku saattaa tuntea myös Bloodgroup-bändistä. Jos tykkäät Nils Frahmista, Ólafur Arnaldsista ja esimerkiksi Apparatista, voisin kuvitella sinun tykkäävän tästä. :)

PS. Hei tulkaahan tänään moikkaamaan ja kirppariostoksille Konepajan Brunoon klo 11-17 välillä Vaatevallankumouksen hengessä!

Tags: Musiikki

Categorised in: Musiikki