25/04/18

Afterwork-podcast: Vauvoja ja ruuhkaista arkea

9 62

Kolmekymppisten kaveripiirissä vauvoja syntyy kuin sieniä sateella. Petran jäätyä mammalomalle pohditaan Afterworkin äärellä yllätysvieraan kanssa, mitä tapahtuu ystävyyssuhteille ruuhkavuosien pyörityksessä. Vieläkö on aikaa ystäville vai imaiseeko vauvakupla uumeniinsa?

Aiemmin julkaistut AW-jaksot löydät tämän linkin takaa. Pääset myös kuuntelemaan podcastiamme esimerkiksi iTunesin, Acastin sekä erilaisten podcast-sovellusten kautta. :)

Photo: Jenny Jungell

Tags: , , , ,

Categorised in: Elämä

9 kommenttia

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

  • V

    Hei!

    Nyt nipotan termien ja sanojen käytöstä, mutta koen, että ”ADHD-arki” käsitteenä/terminä voi olla suhteellisen loukkaava henkilöille, joilla on ADHD/ADD-diagnoosi ja kamppailevat näiden asioiden kanssa päivittäin arjessa ja elämässä yleensäkin. ADHD-arki ei ole vastike/synonyymi ruuhkaiselle ja kiireiselle elämälle. Sinänsä tavallaan hyvä juttu, että ADHD on arkipäiväistynyt kielenkäytössä, mutta sitten taas toisaalta se on aiheuttanut sen, että ADHD:stä puhutaan muotidiagnoosina ja vitsinä. Kyseessä on todellinen neurobiologinen tila, hermosto, joka saattaa vaikeuttaa todella monen arkea; en siis koe, että ko. tilaan voi suhtautua kasuaalisti/vitsinä. Toivottavasti kukaan meistä ei puhu vitsillä esim. myöskään sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuudesta? Yhtälailla ADHD koskettaa ihmisryhmää, vähemmistöä. Ja vähemmistöön kohdistuvat vitsit jne. eivät ole koskaan mielestäni ok. Joten please, älkää ottako diagnostisia termejä arkikäyttöön, niissä on kalskahtavan holhoava maku.

    Yst. ADHD-henkilö

    • Liisa

      Samaa tulin sanomaan! Välillä puhuessani erilaisesta arjesta adhd-puolison kanssa kuulen näitä ”Joo siis meidänkin Make on hirvee sählä!”. Jos Makella ei ole diagnoosia, se on ihan eri asia. Ja puolisoni ei ole sählä :) Ette varmasti tarkoittaneet pahalla, diagnostista kieltä käytetään hirveän paljon.

  • Joliel

    Ruuhkavuodet ja ADHD-oireisen arki eivät ole sama asia! Toivoisin, että ihmiset lakkaisivat käyttämästä tämäntyyppisiä termejä sellaisissa yhteyksissä, joissa niillä ei ole mitään perusteita. ADHD-ihmisenä tällainen tuntuu vähättelyltä, ihan samalla tavalla kuin masennuksesta puhuminen silloin kun kyseessä on normaali elämäntilanteesta johtuva alakulo. Tarkkuutta termien käyttöön, kiitos!

    Toivoisin myös, että käyttäisitte hetken aikaanne perehtymällä siihen mitä ADHD on ja millaista oireyhtymän kanssa eläminen voi olla:

    ”ADHD (Attention Deficit / Hyperactivity Disorder) on neurobiologinen kehityksellinen häiriö, joka vaikuttaa henkilön käytökseen ja psyykeen. Ongelmat tulevat esille tarkkaavaisuuden, ylivilkkauden sekä impulsiivisuuden kautta. (…)

    ADHD-oireisen henkilöllä aivotoiminta on tarkkaavaisuutta säätelevillä alueilla matalampaa kuin muilla.

    Tästä seuraa vaikeuksia mm. keskittymisessä, asioiden muistamisessa, tehtävien organisoinnissa, sosiaalisessa kanssakäymisessä sekä tunteiden säätelyssä.

    (…) ADHD-oireyhtymä vaikeuttaa usein koulunkäyntiä, sosiaalista kanssakäymistä ja voi aiheuttaa masennusta ja ahdistusta. Ongelmat ilmenevät monilla elämän alueilla ja jatkuvat yleensä aikuisuuteen saakka. Noin 60 %:lla lapsena diagnoosin saaneista häiriö esiintyy vielä aikuisiällä. Aikuisena keskeisimpinä vaikeuksina ovat yleensä toiminnanohjauksen ongelmat, tunne-elämän ailahtelevaisuus sekä sosiaalisen kanssakäymisen ongelmat. ADHD-oireisen henkilön elämää saattaa helposti leimata eräänlainen alisuoriutuminen, kun toistuvat epäonnistumiset nakertavat itseluottamusta.

    Monet ADD- ja ADHD- oireiset aikuiset kärsivät myös yksinäisyydestä ja masennuksesta. ”

    LÄHDE: https://paivitasala.wordpress.com/mita-adhd-on/

    jossa lähteinä käytetty:
    Pääkaupunkiseudun ADHD-yhdistys ry ja Lääkäriseura Duodecim: Käypä hoito-suositus

  • Rock Åkerlund

    Samalla asialla, kun näemmä muutkin. Toimin vertaistukiryhmän pitäjänä ADHD-ihmisille ja olen itsekin diagnoosin omaava. Toivoisin todella, että ette jatkossa käyttäisi hupitarkoitukseen meidän tilaa, jolle me ei voida mitään. Vertaistukiryhmissä on monesti puhuttu, miten jopa sattuu (suuttumuksen ja ärsyyntymisen lisäksi), kun tämäntyyppistä suhtautumista kohtaa.

    Ruuhkavuodet ja adhd ei liity mitenkään toisiinsa. Adhd on neurologinen ominaisuus, joka on ihmisellä vauvasta vanhukseen. Se ei siis mene pois, oireet saattaa lieventyä tai pahentua, mutta sille nauraminen ei mitenkään ole okei.

    Pyydän siis, että seuraavalla kerralla olisitte vähän vastuullisempia, ettekä nauraisi yhden ihmisryhmän kustannuksella. Kiitos.

  • Vastaan nyt kaikille kommentoineille yhteisesti tässä koko Afterwork-poppoon puolesta. Pahoittelen, että olemme käyttäneet tässä keskustelussa termiä, joka saattaa loukata todellisesta adhd:sta kärsiviä. Missään nimessä keskustelussa ei ole ollut tarkoitus naureskella todellisen adhd-diagnoosin kanssa eläville ja toivoakseni tällaista sävyä juttutuokiostamme ei ole välittynyt.

    Tämä sana oli vieraamme käyttämä leikkisä kuvaus omasta hektisestä arjestaan, jossa keskittyminen on koetuksella ja monet arkiset toimet ekstravaativia väsymyksen keskellä. Pahoittelemme ajattelemattomuuttamme kaikille, joita ilmaisu on loukannut, sillä se ei todellakaan ole ollut tarkoituksemme. Vaikka kuinka pyrkisi huolellisuuteen ilmaisuissaan, niin aina sitä ei vain tosiaankaan tajua, millaiset asiat ja ilmaisut voivat olla loukkaavia jollekulle, varsinkaan tällaisessa spontaanissa keskustelutilanteessa. Otamme tästä opiksemme!

    • Rock Åkerlund

      Pääasia, että otatte opiksi :) Arvostan aina tällaisia esilletuloja ja sitä, että ottaa palautteen vastaan tosissaan. Kiitos siitä. Olinkin melko varma, että tässä oli käynyt ajattelemattomuusvirhe, onnea jatkossa juttuihisi!

      • Kiitos kovasti sekä valistuksesta että ymmärryksestä. Näin sitä tullaan viisaammiksi joka päivä. :)

  • M

    Itse en ole vielä ylittänyt kolmeakymmentä, mutta ensimmäiset ennusmerkit kaveripiirissä tapahtuvista perheellistymisistä ovat jo ilmoilla. Tiedän tämän olevan erittäin epäsuosittu mielipide, mutta suhtaudun ajatukseen vähän negatiivisesti. Suurin syy siihen on se, että lähipiirissäni perheenlisäys on sattunut johtamaan tuoreessa äidissä juuri sellaiseen muutokseen, josta oli podcastissakin puhetta: äiti ei jaksa kiinnostua enää minun asioistani ollenkaan eikä osaa puhua mistään muusta kuin lapsistaan. Minua kuitenkin lohdutti vähän kuulla teidän kokemuksianne: ehkä perheenlisäys ei tarkoitakaan kaveripiirin kutistumista ja ajan saatossa löydämme toivottavasti toisemme uudelleen.

    • On tosi sääli, että joskus elämäntilanteet vievät ihmisiä eri suuntiin, mutta sen ei tarvitse tarkoittaa, että erilleen jouduttaisiin pysyvästi. On ymmärrettävää, että lapsen saaminen mullistaa elämän niin perustavanlaatuisella tavalla, että oma ajatusmaailmakin käy siinä läpi varmasti melkoisen myllerryksen. Varsinkin jos kyse on ensimmäisestä lapsesta, on ihan arki sellaisenaan todennäköisesti niin täynnä ihmettelyä lapsen kehityksestä ja sattumuksista, että oma elämä pyörii hyvin pitkälti sen ympärillä varsinkin vauva-aikana. Toisaalta olisi tärkeää pystyä ottamaan huomioon myös muita elämänä ihmisiä eikä varsinkaan väheksyä toisenlaisessa elämäntilanteessa olevien murheita, ilonaiheita tai elämänkokemuksia. Joustoa vaaditaan puolin ja toisin. :)

Related posts