Unohtumaton matka: vieraana SOS-Lapsikylässä Gambiassa

Minulla on vieläkin valtavasti muistoja ja kuvia jaettavana tammikuiselta Gambian matkaltani, sillä kuvasadon läpikäyminen arkisen aherruksen lomassa ottaa aikansa. En ole vielä paljastanut tätä teille aiemmin, mutta pääsin reissullani kokemaan jotakin aika ainutlaatuista, sillä sain kunnian vierailla Gambian SOS-Lapsikylässä ja tutustua sen toimintaan.

Suomen SOS-Lapsikylän johtoportaassa oli huomattu, että olin matkalla Gambiaan ja he tarjosivat mahdollisuutta päästä tutustumaan toimintaansa paikan päällä, mikäli olisin kiinnostunut. Ja tottakai olin kiinnostunut! Niinpä minut kontaktoitiin SOS-Lapsikylän paikallisen johtajan kanssa ja sovimme visiitistä.

Olen toki kuullut SOS-Lapsikylän toiminnasta aikaisemminkin ja tiesin, että kyseessä on kansainvälinen lasten asemaa edistävä hyväntekeväisyysjärjestö, mutta oli hurjan kiinnostavaa päästä kuulemaan ja näkemään ihan paikan päälle, millaista järjestön työ ja toiminta on itse kohteessa. Järjestö tekee siis töitä niin Suomessa kuin maailmallakin ja sen tavoitteena on auttaa yhteiskunnan heikoimmassa asemassa olevia lapsia ja nuoria sekä tukea lapsiperheiden hyvinvointia. Esimerkiksi Suomessa SOS-Lapsikylä tekee tiivistä yhteistyötä lastensuojelun kanssa  Kriisien ja katastrofien aikana SOS-lapsikyläjärjestö tarjoaa hätäapua.

SOS-Lapsikylä tekee siis todella tärkeää ja arvokasta työtä ja mikäli tarkempi tieto sen toiminnasta kiinnostaa, niin sen nettisivuilta löytyy konkreettisempaa tietoa siitä, millä tavoin lapsia ja lapsiperheitä autetaan Suomessa ja maailmalla. Kaiken kaikkiaan järjestöllä on toimintaa 134 maassa ja se on ollut olemassa jo vuodesta 1962.

SOS-lapsikyläjärjestön tavoitteena on turvata lapsen kasvu perheessä, taata heille koulutus, terveydenhoito ja hyvä tulevaisuus. Esimerkiksi Gambiassa tämä tarkoittaa sitä, että järjestöllä on ihan konkreettinen ”kylä”, jossa autetaan heikoimmista oloista tulevia lapsia. Käytännössä SOS-Lapsikylässä asuvat lapset elävät perheyhteisöissä sijaisäitien kanssa, käyvät koulua ja saavat huolenpitoa sekä saavat ennen kaikkea olla lapsia.

Lapsia tulee SOS-Lapsikylään monenlaisista oloista: osa heistä on kärsinyt perheväkivallasta tai hyväksikäytöstä, osa tullut omien vanhempiensa hylkäämiksi, osan vanhemmat ovat kuolleet ja osan perhe ei vain syystä tai toisesta kykene huolehtimaan lapsesta. SOS-Lapsikylä tarjoaa lapselle turvalliset puitteet varttua aikuiseksi asti ja onkin tyypillistä, että tytöt saattavat esimerkiksi Gambiassa elää sijaisperheissään jopa yli parikymppisiksi asti.

Gambian Bakotehin SOS-Lapsikylässä on paikkoja 100 lapselle, mutta koska lapsi tulee kylään lähtökohtaisesti aikuisuuteen asti, uusia paikkoja vapautuu harvakseltaan. Tällä hetkellä Gambian SOS-Lapsikylän paikoista 93 on täytettynä. Kylässä on 10 kotitaloa, jossa elää 10 äitiä lapsikatraineen ja kodeissa eletään ihan normaalia perheen arkea. Äiti laittaa omalle perheelleen päivittäin ruokaa ja huolehtii omasta katraastaan. Monelle lapselle SOS-Lapsikylän perhe on se ainoa oma perhe ja äiti ”ihan oikea äiti”, jonka kanssa yhteys säilyy elämän loppuun asti ihan kuin missä tahansa normaalissa perheessä.

Gambiassa SOS-Lapsikylän alueella sijaitsee toimistorakennusten ja kotitalojen lisäksi päiväkoti, jossa on lapsia vauvasta esikouluikäisiksi asti eli perheiden pienimmät käyvät päiväkodissa samassa pihapiirissä. Isommille lapsille on sitten vähän matkan päässä SOS-Lapsikylän oma ala- ja yläaste sekä lukio ja ammattikoulu. Päiväkodissa ja koulussa on SOS-Lapsikylän omien suojattien lisäksi myös muita paikallisia lapsia eli koulut ovat periaatteessa ihan normaaleja, joskin paikallisittain varsin hyvätasoisia, kaikille avoimia kouluja.

Varsinaisen SOS-Lapsikylän lisäksi järjestö tukee paikallisia perheitä myös monin muin tavoin. Lapsen etu on luonnollisesti aina varttua omassa biologisessa perheessään, jos se vain suinkin on mahdollista ja lapselle turvallista. Tästä syystä järjestö tekee paljon perheitä tukevaa työtä, jolla pyritään takaamaan lapselle hyvä ja turvallinen lapsuus sekä mahdollisuus koulunkäyntiin omassa perheyhteisössä.

Kun haastattelimme SOS-Lapsikylän johtajaa, kylän päiväkodin johtajaa sekä muutamaa muuta työntekijää, selvisi varsin mielenkiintoinen seikka: he ovat kaikki aikanaan olleet SOS-Lapsikylän kasvatteja itse. Tuntui vaikuttavalta, että he ovat halunneet laittaa hyvän kiertämään ja tuoda oman panoksensa järjestön sekä muiden samankaltaisista lähtökohdista tulevien lasten hyväksi. Siellä tehdään todella arvokasta työtä ja myönnän, että nieleskelin liikutukseltani kyyneleitä, kun kuuntelin kylän työntekijöiden tarinoita.

Pääsimme vierailemaan myös päiväkotiryhmissä ja myönnän, että olin todella vaikuttunut. Gambiassa opiskelu aloitetaan jo paljon nuorempana kuin Suomessa ja päiväkotikin on monelta osin paljon koulumaisempaa. Opetus on toki rennompaa ja muistuttaa monelta osin enemmän leikkiä ja laulua kuin varsinaista koulua, mutta jo todella pienet lapset opettelevat SOS-Lapsikylän päiväkodissa kirjoittamista, vieraita kieliä ja matematiikkaa. Olin ällistynyt, kun 4-5-vuotiaat lapset tervehtivät meitä sujuvasti opettajansa kannustamina englanniksi ja ranskaksi ja lurauttivat pari vieraskielistä lauluakin.

Ylipäänsä olin todella vaikuttunut opetuksen tasosta! Monet näistä lapsista osaavat jo lukea ja kirjoittaa vuosia ennen suomalaista kouluikää sekä mahdollisesti puhua paria vierasta kieltä, ei hassumpaa. Ei sillä, ehtii sitä toki myöhemminkin, mutta olin vain yllättynyt. Oli myös ilo päästä seuraamaan sivusta päiväkodin opettajien ja lasten vuorovaikutusta keskenään – myös moni heistä on ollut SOS-Lapsikylän kasvatteja omassa lapsuudessaan.

Kaiken kaikkiaan vierailu oli todella mielenkiintoinen kurkistus SOS-Lapsikyläjärjestön työhön ja järjestötyöhön Suomen ulkopuolella ylipäänsä. Teki minuun valtavan vaikutuksen nähdä ihan konkreettisesti, mihin lahjoitusvaroja käytetään ja miten hienoja asioita niillä saadaan aikaan.

Jos jotakuta kiinnostaa tukea SOS-Lapsikylää, niin järjestön nettisivuilta löytyy infoa siitä, millä tavalla toiminnassa voi olla mukana. Toimintaa voi tukea esimerkiksi kuukausilahjoittajana, SOS-kummiksi ryhtymällä, kertalahjoituksena, yrityslahjoittajana tai vaikkapa vapaaehtoistyöhön tarjoutumalla. Lisäksi SOS-Lapsikylän kautta voi ryhtyä myös sijaisvanhemmaksi. Suosittelen tutustumaan vaihtoehtoihin, sillä mahdollisuuksia auttaa on hyvin monenlaisia. :)

Suurkiitos vielä SOS-Lapsikylälle kutsusta ja todella mielenkiintoisesta mahdollisuudesta päästä vierailulle!

Translation: On my trip to The Gambia I got a chance to visit the SOS Children’s Village in Bakoteh and I was very impressed by their important work for the local children. If you want to support the organization, there are many ways to help – read more at their website. Thank you so much SOS Children’s Village for having us!

Jo esikouluikäistä nuoremmatkin harjoittelevat Gambian SOS-Lapsikylässä kirjoittamaan, lukemaan ja puhumaan vieraita kieliä.

Tästä lukujärjestyksestä näkyy hyvin, miten tarkkaan organisoitu ohjelma päiväkodissa on  jokaiselle viikonpäivälle. Jo taaperoikäiset harjoittelevat suullista englantia laulujen ja leikkien lomassa.

Päiväkodin yksi opettajista tarkistamassa lasten tehtäviä.

Päiväkodin pihalla on liukumäki ja muitakin leikkipaikkoja.

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Tags: gambia, reissussa

Categorised in: Elämä, Matkat