5 ideaa inspiraatiosta ja 4 uutta mukia

Kaupallinen yhteistyö: Asennemedia & Iittala

Minulta kysellään usein, mistä löydän inspiraatiota kirjoittaa joka päivä? Mistä löytyy se loputon inspis, josta on ammennettu tänne blogiinkin sisältöä jo kohta 11 vuoden ajan? Entä mistä syntyvät kaikki arkiset ideat blogin ulkopuolella ja jännittävät seikkailut omassa elämässä? Nämä ovat kaikki itse asiassa todella hyviä kysymyksiä. Ja tällä kertaa niitä haastoi minut pohtimaan yhteistyömme tiimoilta suomalaisen designin pioneeri Iittala.

Uskon, että yksi isoimmista syistä sille, miksi yhä jaksan innostua ja kirjoittaa, on se, että tämä blogi oikeasti tuntuu omalta ja kumpuaa aidosta innostuksesta. Blogimaailma on 11 vuodessa muuttunut aivan täysin siitä, mistä aikanaan lähdin liikkeelle, mutta motivaationi kaiken taustalla on edelleen se sama: saada jakaa omia kivoja löytöjä, ideoita, ajatuksia, mietteitä ja visuaalisia inspiraatioita muiden samanhenkisten kanssa ja antaa heidän jakaa omiaan myös minulle, käydä keskustelua ja touhottaa vapaasti kaikesta mahdollisesta maan ja taivaan välillä.

Alun kysymysten innoittama ryhdyin kuitenkin ihan oikeasti miettimään, miten tiivistäisin oman inspiraationi ytimen. Ja tulin siihen tulokseen, että se kulminoituu oikeastaan viiteen asiaan.

UTELIAISUUS

Inspiraatio alkaa mielestäni aina uteliaasta elämänasenteesta. Kun on avoimen utelias ympäröivää maailmaa kohtaan, tulee ravistelleeksi ja haastaneeksi jatkuvasti omaa ajatteluaan, uskomuksiaan ja toimintatapojaan. Ennakkoluulot kumpuavat useimmiten tietämättömyydestä ja uteliaisuus on ennenkaikkea tiedonjanoa ja kiinnostusta sekä avoimuutta kaikenlaista uutta ja itselle tuntematonta kohtaan. Minä koen, ettei ihminen ole koskaan valmis: aina on opittavaa, nähtävää ja koettavaa. Ja toivon, että pystyn säilyttämään elämäni loppuun asti sen vilpittömän uteliaisuuden maailmaa, ilmiöitä ja ihmisiä kohtaan – uskon, että se myös pitää mielen nuorena.

INTOHIMO

Veikkaan, että olen jaksanut säilyttää intoni esimerkiksi tätä blogia kohtaan siitä syystä, että se on syntynyt aikanaan aidosta intohimosta ja vilpittömästä innostuksesta kirjoittaa, jakaa omia kiinnostavia löytöjä sekä visuaalisia inspiraatioita muille samanhenkisille ja ehkä saada myös heiltä samaa vastalahjaksi. Haluan kannustaa jokaisen oikeasti kuuntelemaan sisintään ja miettimään, mikä juuri sinua innostaa. Haluan rohkaista kokeilemaan asioita, etsimään sitä omaa mieluisaa juttua ja tarttumaan toimeen, kun se löytyy, sillä mikään ei aja eteenpäin samalla tavalla kuin intohimo tekemäänsä asiaa kohtaan. Löytyi se omalta tuntuva juttu sitten töiden tai harrastusten parista, vilpitön innostus ja intohimo on aina inspiroivaa – niin itselle kuin muillekin.

HEITTÄYTYMINEN

Tästä olen kirjoittanut blogissani ennenkin, mutta uskon, että elämässä pitää uskaltaa. Mottoni on, että en halua katua kuolinvuoteellani asioita, jotka jätin tekemättä. Siksi tartun usein tilaisuuksiin, heittäydyn tilanteiden vietäväksi ja uskon hetkessä elämisen tärkeyteen. Väitän, että elämäni olisi tuhat kertaa tylsempää, kuivempaa ja vähemmän tapahtumarikasta, jos jäisin puntaroimaan ja harkitsemaan jokaista päätöstäni, pelkäisin kaikkia maailman uhkia ja negatiivisia skenaarioita tai ujostelisin tutustua uusiin ihmisiin. Kunhan kuuntelee omaa intuitiotaan ja pitää järjen matkassa, niin seikkailuihin voi ja kannattaa heittäytyä. Ja seikkaileminen se vasta inspiroivaa onkin, joten suosittelen sitä vahvasti. Eikä seikkaillakseen välttämättä tarvitse lähteä toiselle puolen maapalloa tai tehdä mitään erityisen hullua. Joskus riittää, että avaa suunsa aamuruuhkassa tuntemattomalle, poikkeaa arkiaskareiden lomassa tutulta kävelyreitiltä, rikkoo totuttuja rutiineja ja sanoo vähän useammin kyllä ein sijaan.

JOUTILAISUUS

Olen lukenut viime aikoina useammankin kiinnostavan tekstin joutilaisuuden ja tylsien hetkien tärkeydestä ihmismielelle, inspiraatiolle ja luovuudelle. Työelämän suorituskeskeinen vire ja ylikuormittava tahti sekä liian pitkät työpäivät vain heikentävät ihmisen työtehoa sekä luovuutta.  Aivotutkija kertoo ottavansa itse noin 20 minuutin päiväunet kesken työpäivän, koska aivot tarvitsevat lepoa kyetäkseen luovaan ja ratkaisukeskeiseen ajatteluun. Sosiaalipsykologi puolestaan puhuu tylsistymisen ja hiljaisuuden puolesta: hän uskoo, että esimerkiksi koulussa olisi hyvä pitää päivittäin 15 minuutin hiljainen hetki, sillä juuri nuo joutilaat, tylsät, hiljaiset hetket kehittävät lapsen luovuutta ja auttavat rikastuttamaan omaa sisäistä maailmaa jatkuvien ulkoisten ärsykkeiden täyttämässä nykymaailmassa. Mieli ikään kuin tylsistyy, jos jokaisen vapaan hetken täyttää jollakin ulkopuolelta tulevalla ärsykkeellä ja viihdykkeellä, mobiililaitteella, pelillä tai näyttöpäätteellä. Niinpä vartti hiljaisuutta ja tylsistymistä päivässä tekee lopulta lapsen mielelle hyvää. Ei tekisi varmaan huonoa aikuisellekaan.

Olen huomannut tämän konkreettisesti omassa elämässänikin: luovuus kärsii aina kiireestä. Ajatuksilla pitää olla ympärillään tilaa kasvaa ja kehittyä, ja jos mieli on jatkuvasti ylikuormitustilassa, ei luovuus pääse kukoistukseensa. Luovuus vaatii pohdiskelua, lepoa, tutkailua, ajelehtimista ja tilaa. Siksi yritän olla tuntematta huonoa omatuntoa satunnaisista aikaansaamattomuuden hetkistä. Aina ei tarvitse olla tehokas ja parhaat ideat tarvitsevat usein syntyäkseen juuri niitä joutilaita hetkiä, jolloin on aikaa ja tilaa ajatella.

KIINNOSTAVAT, INSPIROIVAT IHMISET

Yksi tärkeimmistä inspiraation lähteistä ovat tietenkin muut ihmiset. Ympäröin itseni mielelläni ihmisillä, joilla on jokin intohimo ja jotka ovat itse innostuneita omasta asiastaan. Innostus tarttuu ja palolla omaan tekemiseensä suhtautuvat ihmiset sytyttävät roihun ulkopuolisissakin. Muiden tekeminen voi toimia innoittajana, rohkaisijana ja tukena omalle tekemiselle ja toisinaan kaikkein kiehtovinta on keskustella juuri sellaisen ihmisen kanssa, joka on kiinnostunut aivan erilaisista asioista kuin minä itse. Heiltä saa ihan uudenlaisia ajatuksia, virikkeitä ja näkökulmia tuttuihinkin asioihin. Koen, että kaikki ystäväni ovat jollain tapaa minun silmissäni inspiroivia, rohkeita, kiinnostavalla tavalla omaperäisiä sekä jossakin omassa asiassaan erityisen lahjakkaita. Sellaisessa seurassa ei voi olla inspiroitumatta!

*

Näiden viiden avainasian ohella en voi myöskään väheksyä oman arkisen ympäristöni merkitystä. Visuaalisena ihmisenä koen hurjan tärkeäksi, että oma koti on viihtyisä ja inspiroiva paikka. Kotona työskentelevänä tuntuu erityisen olennaiselta, että ympäristö on rauhallinen ja kaunis paikka, jossa ajatuksilla on tilaa myllertää. Olen onnellinen täällä nykyisessä kodissani, koska tämä tila tuntuu niin minulta ja täällä mieli todella lepää. Kotiin on ihana tulla. Itse tilan lisäksi tunnelma muodostuu tietenkin sisustuksesta ihan kaikkia pieniä arkisia esineitä myöten. Nautin itse siitä, että kaikki pienetkin yksityiskohdat ovat visuaalisesti miellyttäviä ja inhoan kaikenlaisia kompromissiratkaisuja. Tästä syystä moni asia sisustuksenkin osalta odottelee rauhassa valmistumistaan ja juuri niiden oikeiden esineiden löytymistä.

Minusta ei ole ollenkaan yhdentekevää esimerkiksi se, millaisesta mukista juon päivittäin teeni. On kivaa, että erilaisia fiiliksiä ja teehetkiä varten on erilaisia kuppeja, joista voi sitten päivän tunnelman mukaan valita mieleisensä. Kuulostaa ehkä hassulta, mutta innokkaalle teenjuojalle muki on ehdottomasti mieluisin ja eniten käytetty arkinen astia ja tärkeä päivittäinen esine. Ja olen aika innoissani astiakaappini uusimmista tulokkaista, Iittala Graphics -sarjan mustavalkoisista graafisista ja ihanan suurista mukeista, joihin mahtuu liki puoli litraa kerrallaan ja joiden jännittävä kuviointi inspiroi jo tutkimaan lähemmin.

Uuden Iittala Graphics -sarjan mukien muoto on monille tuttu, sillä uusien kuvioiden alla piileksii Heikki Orvolan suunnittelema tuttu Aika-muki, joka tunnetaan ehkä parhaiten myös suositun Taika-mukin pohjana (joita muuten minunkin kaapistani löytyy). Graphics-sarjaan kuuluu neljä erilaista mukia, joista jokaisen kuvioinnin takana on eri suunnittelija. Oman ainutlaatuisen visuaalisen maailmansa mukeille ovat poikkeuksellisesti antaneet kansainväliset vierailijat: USAn Bostonissa vaikuttava Christopher DeLorenzo (mustavalkoinen Shaped/shifted), Hollannin Utrechtissa asuva Merijn Hos (värikäs Distortion), norjalainen Magnus Voll Mathiassen (aaltoileva Solid Waves) sekä pariisilaistaustainen Ugo Gattoni (surrealistinen Anemone).

Minusta on aivan mahtavaa, että Iittalalla on uskallettu kokeilla jotakin näin ihanan rohkeaa perinteikkäiden mukien koristelussa. Oma suosikkini on tuo mustavalkoinen ja selkeän graafinen Shaped/shifted, jonka valitsin omaakin astiakokoelmaani täydentämään. Ja siitä on heti tullut yksi suosikkimukeistani. Rehellisesti sanottuna tämä sopii tyylillisesti meikäläisen kouraan paljon sitä jo kaapissa entuudestaan lymyilevää Taika-mukia paremmin.

Kivaa näissä uusissa mukeissa (sekä Iittalan designissa yleensäkin) on se, että astioita voi aika mutkattomasti yhdistellä toisiinsa. Nämä kupit sopisivat mainiosti myös esimerkiksi mustien ja valkoisten Teema-astioiden rinnalle, joita niitäkin minulla on astiakokoelmassani. Miltäs näyttävät teidän silmäänne nämä uutuudet? Entä mikä Iittala Graphics -sarjan mukeista on teidän suosikkinne? Niitähän voi sujuvasti käytellä myös yhdessä rinta rinnan, mutta minun valintani oli tällä kertaa tuo yksinkertaisen mustavalkoinen Shaped/shifted.

Kiinnostaisi myös kuulla, mistä te muut koette oman inspiraationne saavan alkunsa? Tunnistatteko mietteistäni itsenne vai tuleeko mieleen ihan muunlaisia inspiraation lähteitä?

Photos: Jenni Rotonen & Annika Ollila

Tags: design, höpötyksiä, Kaupallinen yhteistyö, koti, Mietteitä elämästä, suomalaiset suunnittelijat

Categorised in: Elämä, Koti