Prinsessapaita ja mietteitä tyylin merkityksestä

Toisinaan vaatteen voima on ihan mieletön. Huonosti istuva ja ei-ihan-omalta-tuntuva asu voi pahimmillaan saada olon tuntumaan todella epävarmalta ja suorastaan rumalta. Jos taas yllä on lempiasu, jokin arkityylistä piristävästi poikkeava löytö tai tilanteeseen täydellisesti sopiva aarre, voi tyyli buustata itsetuntoa ja omaa mielialaa ihan huimalla tavalla. Ei ole siis ollenkaan yhdentekevää, mitä aamulla vetää ylleen, jos on huomannut vaatteiden ylipäänsä vaikuttavan omaan mielentilaan.

Olen itse opiskellut viestintää ja olen monet kerrat ihmetellyt, miksi vaatteita ja tyyliä monesti halveksutaan turhanpäiväisenä hömppänä ja pinnallisena kaakatuksena. Vaatteillahan on ihan valtava kulttuurinen merkitys ja ihmiset ovat koristautuneet erilaisin tavoin ihan historiansa alusta asti. Juuri viestinnällisestä näkökulmasta vaatteet ovat itse asiassa yksi tärkeimmistä ja näkyvimmistä keinoista viestiä jotain meistä itsestämme sanomatta sanaakaan.

Ihmiset haluavat kertoa pukeutumisellaan erilaisia asioita: joku tahtoo viestiä kapinahenkeä, toinen sulautua huomaamattomasti tapettiin, kolmas nauttii huomion herättämisestä ja neljäs arvostaa käytännöllisyyttä. Tietenkään pukeutumisesta ei voi tehdä mitään yksiselittäisiä johtopäätöksiä, mutta kaikki me valitsemme vaatteemme jollakin perusteella kaikkien tarjolla olevien vaihtoehtojen massasta. Jopa he, jotka kokevat vaatteet vain käytännöllisenä pakkona, tekevät vähintäänkin uusia vaatteita hankkiessaan jonkinlaisia tyylivalintoja. Joillekin meistä näillä valinnoilla on enemmän merkitystä kuin toisille.

Juttelin joskus ystäväni kanssa siitä, että vaikka moni väittää, ettei vaatteilla tai tyylillä ole heille mitään merkitystä, on aivan varmaa, että useat heistä eivät silti suostuisi pukemaan ylleen ihan mitä tahansa. Eli ei se tyyli sittenkään ole edes heille ihan niin yhdentekevä asia kuin he haluaisivat ajatella?

Minulle tyyli on nimenomaan keino ilmaista itseäni ja leikitellä omalla identiteetilläni. Se on kuin sanaton kieli, jolla voin kommunikoida ympäristön kanssa. Aina kaikista tyylikokeiluista ei tule lemppareita, mutta kun tyyliä on pyöritellyt ja pohdiskellut koko aikuisikänsä, on se oman pukeutumisidentiteetin syvin olemus tullut aika tutuksi. Se tarkoittaa käytännössä esimerkiksi sitä, että kun tunnen tyylini ja oman makuni, ei tule juurikaan tehtyä hutiostoksia.

Ostan uusia vaatteita nykyisin todella harvoin ja useimmiten, kun hankin jotain uutta, teen sen spontaanisti hetken mielijohteesta. Heräteostoksista usein varoitellaan, mutta sanoisin, että jos oikeasti tuntee oman tyylinsä, osaa suhtautua löytöihin yleensä melko realistisesti ja kriittisesti: silloin ei tule osteltua vaatteita haave-minälle tai seilailtua ihan päämäärättömästi laidasta laitaan tyyliasioissa. Sama koskee myös blogin kautta saatavia vaatteita. Jätän suosiolla sellaiset erikoisuudet muille löydettäviksi, joille en usko olevan itsellä pitkäaikaisempaa käyttöä.

Koen, että minulla on ollut oma minun näköiseni tyyli jo vuosia ja siksi vaatekaapissani ei juurikaan ole sellaisia sesonkihaihatuksia, joihin kyllästyisin trendien ailahdellessa. Olen toki kiinnostunut muodista ja seuraan myös trendejä, mutta kuten varmasti olette huomanneetkin, en todellakaan lähde mukaan jokaiseen trendivillitykseen. Perustyylini on aika klassinen ja selkeä, jota maustan sitten erikoisemmilla elementeillä ja muutamilla tarkkaan valikoiduilla trendijutuilla, joiden arvelen kestävän myös aikaa. Uskoisin, että kaikki tämä näkyy myös blogissani tietynlaisena johdonmukaisuutena: moni lukija onkin sanonut, että minulla on oma, tunnistettava tyyli, jossa on aina jotain tutulla tavalla ”jennimäistä”, vaikka leikittelenkin erilaisilla nyansseilla ja kokeilen välillä uutta.

Olenkin monesti sanonut, että paras pukeutumisvinkkini on tutustua oikeasti itseensä ja löytää oma tyylinsä ja tarvittaessa pyytää vaikka asiaan ulkopuolista apua ystävältä tai pukeutumisneuvojalta, sillä arkiaamut, vaateostoksilla käyminen ja stressaavammatkin pukeutumistilanteet helpottuvat valtavasti, kun omasta tyylistä, kropasta ja vaatekaapista on jokin selkeä näkemys. Kun perushommat ovat kunnossa, on myös helpompi välillä tietoisesti poiketa tutuista kaavoista,  leikitellä omalla tyylillä ja tehdä onnistuneita kokeiluja tyylin parissa.

Tämä röyhelöinen pusero on yksi kokeiluistani, jotka eivät ehkä ensisilmäyksellä ole sitä ominta itseä, mutta päälle puettuna tuntuu silti niin täydellisen sopivalta juuri minulle. Tässä puserossa fiilis on kuin prinsessalla tai Marie Antoinettella, ja se ei voi olla huono tunne. Varsinkaan harmaana maanantaipäivänä, jolloin nämä kuvat napattiin. Jalassa ovat yhdet lempifarkuistani sekä lempikengistäni – niistä kummatkin tuntuvat sopivan tyyliin kuin tyyliin. Ja prinsessapusero on täydellinen vaate niihin päiviin, kun arkeen kaipaa ripauksen ylellisyyttä. :)

Translation: Let me present you the shirt that would probably make anyone feel like a princess! Well, at least it makes me feel like one – and what could be a better feeling on a rainy Monday, like the day when these photos were taken. 

paita // shirt Les Coyotes de Paris (Gaudete)*

farkut // jeans COS

nilkkurit // boots A Pair (Minimal Nordic)

* saatu blogin kautta / gifted

Photos: Johanna Piispa

Tags: höpötyksiä, Inspiraatioita, muoti, Päivän asut

Categorised in: Muoti