Kalpeanaama lomalla ja muutama miete bikinivartaloista
22 187
Kaupallinen yhteistyö: Specsavers
Pakko sanoa, että en ole aikoihin ollut yhtä rentoutunut kuin täällä reissullani. Joskus tekee vain todella hyvää päästä täysin irti tavallisista arjen kuvioista. Vaikka täälläkin näpyttelen postauksia, on arki tästä elosta aika kaukana. Olemme suhtautuneet reissuun nimenomaan sellaisena aikataluista vapaana vyöhykkeenä, jossa eletään hetkessä ja päivän suurimmat päätökset koskevat lähinnä sitä, että lähtisikö sitä rannalle vai uima-altaalle tai lukisiko kirjaa vai pelaisiko korttia.
Olen viettänyt tähänastisesta reissustani varmaan 70% bikineissä ja myönnän nautiskelevani täysin siemauksin siitä, että tämä on oikeastaan elämäni ihan ensimmäinen sellainen ”rantaloma”, jolloin koko matkan pääpointtina on vain olla ja rentoutua. Tietysti siinä sivussa on päässyt tutustumaan kiehtovaan vieraaseen kulttuuriin, mutta ensimmäistä kertaa elämässäni olen nyt oikeasti ollut reissussa, jonka varalle ei ole ollut minkäänlaisia tarkempia suunnitelmia. Menemme sinne, minne nenä näyttää ja koko matka on ollut lentojen buukkaamisesta lähtien yhtä spontaania ajelehtimista.
Bikinien, aurinkolasien, hellehatun ja aurinkovoiteen lisäksi reissun olennaisimpia varusteita ovat olleet varvassandaalit, aurinkovoideputeli, pari hyvää kirjaa sekä se kamera, joka on räpsynyt lähes taukoamatta.

Kalpeanaamana olen valellut itseni aurinkovoiteella ja piiloutunut aurinkolasien ja hellehatun alle, jotta en polttaisi valkoista nahkaani. En edes haaveile siitä, että saisin reissullani väriä pintaan, sillä kokemus kertoo, että meikäläisen ruskettuminen on hyvin harvinainen ilmiö, joka silloin hyvin harvoin tapahtuessaan ottaa aikansa. Joskaan viime kesänä edes minä en pystynyt sitä parin viikon Marokon reissulla välttämään. En ole loppujen lopuksi mitenkään kamalan herkkä palamaan, mutta tietysti Afrikan paahde on hieman toista maata kuin kotimaan helteet. Kunhan suojaa hipiänsä ja vaikka väriä ei niin saisikaan, on silti ihanaa voida hillua pelkissä bikineissä – ja aurinko tekee talven kuivattamalle iholle ihmeitä.
Aurinkovoiteen lisäksi suojaan aina silmäni auringolta laseilla. Minulla on luonnostaan valolle todella herkät silmät ja joudun usein pilvisenäkin päivänä käyttämään aurinkolaseja, kun saan ilman suoraa auringonpaistettakin välillä siristellä silmiä ja toisinaan oikein kirkas valo suorastaan tekee ihan kipeää silmissä. Täällä Afrikan paisteessa en siis voisi kuvitellakaan olevani ilman. Näissä kuvissa ovat mukana Specsaversille juuri saapuneet Karl Lagerfeldin uutuuslasit, joissa on hurmaavaa kissamaista muotoa. Vaikka minulle eivät yleensä nämä kissalasit sovi, niin näiden linsseillä on riittävästi kokoa, että näyttävät kivalta myös minulla.
Ja tosiaan, vaikka lukisittekin juttua siellä Suomen pakkassäissä, niin muistuttelen, että aurinkolaseja kannattaa käyttää myös talvella, koska lumi heijastaa valoa ja häikäisee silmiä niin, että kirkas pakkaspäivä voi olla silmille jopa kovempi rasite kuin aurinkoinen hellesää.

Jos hypätään vähän sivuun kepeistä lomatunnelmista ja ollaan ihan rehellisiä, niin mietin jonkin aikaa uskaltaisinko julkaista tällaisia bikinikuvia täällä blogin puolella ollenkaan. En yleensä tykkää esiintyä kovin paljastavissa vaatteissa muutenkaan, joten näin julkinen esiintyminen bikineissä vähän mietitytti. Tietysti rantavarustus on oma lukunsa ja pukeudun ihan normaalisti rannalle ja uimahalliin uikkareihin sekä bikineihin enkä ujostele omaa olemustani. Mutta tuntuu silti eri asialta julkaista täällä kuvia näin vähissä vaatteissa, vaikka kyseessä onkin rantatyyli.
Jäin miettimään, miksi kivojen lomakuvien julkaiseminen jännittää ja tulin siihen tulokseen, että syynä on netissä vellova kehokeskustelu, jossa tuntuu, ettei kukaan oikein voi voittaa. Kriittisen yleisön silmissä useimmat meistä ovat aina vääränlaisia: joku on liian lihava, toinen liian laiha, kolmas on treenannut itsensä miehen näköiseksi ja neljäs puolestaan kuihduttanut itsensä liian kuivakaksi. Normaalista, hoikasta mutta ei-himotreenatusta kropasta on tullut automaattisesti ”laihaläski” ja vaativalle yleisölle tuntuu olevan huomattavasti olennaisempaa se, miltä keho näyttää kuin mitä sillä voi tehdä ja millaista siinä on olla. Mistä lähtien on pitänyt näyttää päällepäin täydelliseltä vaikuttaakseen terveeltä ja hyvinvoivalta?

Samanaikaisesti peräänkuulutetaan armollisempia vartaloihanteita ja kritisoidaan silti ankarin sanakääntein niitä kroppia, jotka eivät omaan ihanteeseen tai samaistumispintaan kolahda. Ikävin lieveilmiö tässä kaikessa on se, että oli vartalo millainen tahansa, silti helposti tuntuu, että se on jotenkin vääränlainen. Ja vaikka olisi itse ollut omaan keholliseen olemukseensa ihan tyytyväinen, pahimmillaan kaikki tuo negatiivissävytteinen julkinen keskustelu saa näkemään itsessä vikoja, joita ei alun alkaen olisi edes tullut ajatelleeksi. Ihmisillä on mitä kummallisimpia kroppakomplekseja, eikä niiden syntyyn tai kärjistymiseen välttämättä tarvita kuin se yksi ajattelemattomasti töksäytetty kommentti. Ja se, jos jokin, on surullista.
Tuntuu jotenkin kamalalta, että tässä bloggaajan roolissa oikeasti huomasin miettiväni tällaisia ennen kuin edes uskalsin julkaista kivoja lomakuvia bikineissä. Ja juuri siitä syystä päätin, että nämä kuvat pitää julkaista. Ei tarvitse olla mikään huippuunsa treenattu fitnesstähti voidakseen tuntea olonsa hyväksi uimarannalla tai lomakuvissa. Oikein hyvä bikinikroppa saavutetaan kaikessa yksinkertaisuudessaan pukemalla bikinit päälle, muistetaanhan se. :)

bikinit // bikini Monki*
hellehattu // hat A+more (Stockmann)*
aurinkolasit // sunglasses Karl Lagerfeld (Specsavers)**
* saatu blogin kautta / gifted
** kuvauslainassa / borrowed

Photos: Isatou Jeng
Tags: afrikka, Aurinkolasit & silmälasit, gambia, höpötyksiä, hyvinvointi, Mietteitä elämästä, Päivän asut, yhteistyö
Categorised in: Elämä, Matkat, Muoti