Atooppinen ihottuma – paljon enemmän kuin pinnallinen ihovaiva
Aikuinen nainen
18 156
Mietin kovasti etukäteen, mitä haluaisin tänään sanoa. Minulla nimittäin on tänään syntymäpäivä. Ikävuosia kilahtaa mittariin jo 34 muutaman minuutin ennen, kuin kello lyö ensi yönä kaksitoista. Olen tosiaan tainnut tulla vanhaksi, kun päivittelen jokaisten synttäreiden aikoihin sitä, miten nopeasti aika kuluukaan… Ja tuntuu kuluvan vuosi vuodelta vain nopeammin!
Kun pohdiskelin, mitä tähän synttäriteemaan liittyen tahtoisin kertoa, tuumasin, että olen kahdessa edeltävässä synttäripostauksessani oikeastaan sanonut jo kaiken. 32-vuotissynttäreitteni aikoihin mietiskelin sitä, kuinka ikä on loppuviimeksi ensisijaisesti korvien välissä. 33 vuotta täyttäessäni puolestaan pohdin, että elämä on monella tavalla mennyt ihan toisin kuin ehkä odotin.
Tänä päivänä mielessä pyörivät hyvin pitkälti nuo samat asiat kuin kahtena edellisenäkin syntymäpäivänä. Ikävuoteni menevät aikalailla yhteen kalenterivuosien kanssa, kun olen syntynyt näin lähellä vuodenvaihdetta ja viime vuodesta kertoilinkin omassa postauksessaan tuossa heti tammikuun alussa. Voisi siis sanoa, että toivon 34. ikävuodeltani samoja asioita kuin toivon tältä vuodelta kokonaisuudessaan: mielenrauhaa ja rakkautta, jos niin suodaan. :)
*
Jos jotain koen nyt 34-vuotiaana olevani, niin aikuinen. Ehkä ne ovat osaltaan kaikenlaiset vastoinkäymiset, jotka ovat kasvattaneet, mutta jotenkin huomaan kypsyneeni tähän ajatukseen aikuisuudesta hiljalleen. Tietenkin teknisesti olen ollut aikuinen jo vuosia, mutta mieleen ja ajatuksiin tuo tunne aikuisuudesta on hiipinyt vähitellen vasta tässä kolmekymppisenä. Ja onhan sitä tässä muutaman viimeisen vuoden aikana elämään tullut osaksi pikkuhiljaa sellaisia konkreettisempiakin asioita, jotka saavat tuntemaan olonsa aikuiseksi vähän erilaisella tavalla: omistusasunto ja oma yritys.
Minulle aikuisuus ei silti koskaan tule tarkoittamaan sitä, että tulisi lakata leikkimästä, heittäytymästä, uskaltamasta, ihastumasta, innostumasta tai nauramasta. Toivon, että voin vielä 30 vuoden päästäkin todeta olevani se sama spontaani hulluttelija, lapsen lailla innostuva höpöttäjä ja tunteella elävä seikkailija. Elämässä tulee varmasti vielä vaiheita, jolloin kaikki nuo piirteet eivät ole päällimmäisinä ja vahvimpina pinnassa, mutta uskon, että myös nämä asiat ovat ihan yhtä lailla korvien välissä kuten se ikäkin. :) Tänä vuonna juhlin synttäreitäni lähtemällä jännittävälle, spontaanille seikkailulle rakkaan ystävän kanssa Afrikkaan enkä voisi kuvitella parempaa tapaa juhlistaa sitä, että saan iloita jälleen yhdestä uudesta ikävuodesta.
Kiitos näistä kuvista kuuluu supertaitavalle Mikko Harmalle, joka ikuisti minut viime syksynä Urban Decay -meikkiprojektin tiimoilta studiossa ja sai minusta kameran edessä jälleen irti ihan uudenlaisia puolia. Vai mitä tuumitte? :)
Photos: Mikko Harma
Categorised in: Elämä
Matkalle Afrikkaan: määränpäänä Gambia
18 156
