Atooppinen ihottuma – paljon enemmän kuin pinnallinen ihovaiva
Erilaisia joulumietteitä ja pieni joulutauko
32 314
Joulu on ihanaa rauhoittumisen aikaa ja hetkeksi elämä täyttyy juhlatunnelmasta, hyvästä ruoasta ja rauhallisesta yhdessäolosta. Samanaikaisesti joulu ja talven juhlapyhät voivat olla monelle yksi vuoden raskaimmista ajanjaksoista. Kaiken sen jouluhehkutuksen keskellä moni murhe ja elämän nurjempi puoli korostuu jotenkin entisestään, kun tässä nimenomaisessa sesongissa kaiken tulisi olla niin maagisen ihanaa.
Monen mielessä joulutunnelmaa varjostaa suru, yksinäisyys, sairaus tai muu murhe. Ja joulu tulee, vaikka elämässä olisi meneillään mitä. Ystäväni jättää tänä jouluna hyvästejä syöpäsairaalle läheiselleen, toinen ystäväni viettää joulua avioeroprosessin keskellä ja kolmas kamppailee myös joulunpyhinä masennuksen alhossa. Joku puolestaan viettää joulua yksin, koska perhettä ei ole tai läheiset eivät syystä tai toisesta ole enää läheisiä. Myötätuntoni on kaikkien heidän puolella, joille joulu ei ole sitä vuoden helpointa aikaa.
Vaikka mitään suurempaa murhetta ei olisikaan meneillään, joulu voi silti tuoda tullessaan surumielisiä ja yksinäisiä tuntemuksia. Moni pienikin murhe voi tuntua suuremmalta, kun kontrasti siihen ympäröivään joulutunnelmointiin on niin valtava.
Niin paljon kuin rakastankin perhettäni ja minusta on ihanaa viettää heidän kanssaan aikaa niin jouluna kuin muulloinkin, tunnen herkästi pyhien aikaan sellaista vähän selittämätöntä alakuloa ja yksinäisyyttä. Ehkä tuo tunne liittyy osittain tähän omaan elämäntilanteeseen ja siihen, että edessä on jälleen yksi joulu sinkkuna perheellisten ja onnellisesti pariutuneiden keskellä. Olen luonnollisesti suunnattoman onnellinen läheisteni puolesta, että heidät on saavuttanut tällainen onni, mutta jotenkin se jouluna aina omissa ajatuksissa korostuu, että kaikilla muilla on rinnallaan se joku erityinen ihminen, jonka kanssa nämä juhlapyhät saa jakaa.
Jostain syystä joulut eivät koskaan rakkausrintamalla ole olleet minun elämässäni sitä onnellisinta aikaa, vaan aika usein juuri tähän aikaan vuodesta olen yleensä ollut yksin tai jollain tapaa vaikeassa suhdetilanteessa. Tänä vuonna edessäni on nyt kolmas joulu sinkkuna ja vaikka viihdyn erinomaisen hyvin myös itsekseni (ja ehdottomasti paremmin itsekseni kuin väärän kumppanin kanssa), jouluna tuo rakkauden ja kumppanuuden kaipuu nostaa aina päätään jotenkin erityisellä tavalla.
Tuntuu vähän hölmöltä ja jotenkin kiittämättömältäkin tuntea tällaisia tuntemuksia, kun ympärillä on kuitenkin rakas perhe ja kaikki elämässäni on oikein hyvin. Siitä huolimatta tiedän, että moni muu käy joulun aikaan läpi samankaltaisia tuntemuksia. Siinä vanhempien ja sisarusten sekä heidän perheidensä keskellä joulukuplassa tulee helposti tunne, että on kamalan yksin. Niinpä halusin ihan vain vertaistuen nimissä puhua rehellisesti näistäkin mietteistä ääneen, jotta kenenkään ei tarvitsisi tuntea olevansa yksin tällaisten ajatusten kanssa. Toivon, että ehkä jonakin vuonna myös minä saan viettää joulua rakastuneena ja onnellisena se joku erityinen oma ihminen rinnallani. Ja sinä myös.
Päätin itsekseni, että olen tosiaan ansainnut pienen joulutauon ja olen sen tarpeessa, joten blogi hiljenee nyt muutamaksi päiväksi joulunviettoon ja meikäläinen sallii itselleen lepohetken töiden ja somehommien parista. Vielä tänään riittää kotitoimistolla ahkeroitavaa ja katsotaan, maltanko pysytellä poissa blogin ääreltä koko joulunpyhät, mutta suunnitelmissa olisi. Instagram ja Snapchat päivittyvät mahdollisesti myös joulun aikaan, mutta blogi rauhoittuu muutamaksi päiväksi joululomalle.
Niinpä toivottelenkin teille kaikille jo nyt rauhallista, armollista ja rentouttavaa joulun aikaa. Muistakaa levätä, syödä hyvin ja olla stressaamatta joulusta liikaa. :)
Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia
Tags: höpötyksiä, Ihmissuhteet, Mietteitä elämästä
Categorised in: Elämä
Afterwork-podcast: Luova kaaos vai kaikki tip top?
32 314
