A+more by Pupulandia: ihania neuleasusteita Suomesta ja Italiasta
Muotiblogit ja ekologinen ristiriita
40 146
Lukija lähetti minulle aiemmin syksyllä kiinnostavan juttuidean, joka liittyi muotialan eettisyyteen ja ekologisuuteen. Teema kiinnostaa minua ja haluaisin tarttua siihen, mutta totesin, että kokemukseni pohjalta tästä aiheesta kirjoittaessa valitettavasti keskitytään liian usein rakentavan yleismaailmallisen keskustelun sijaan tökkimään ja arvioimaan minun henkilökohtaisia valintojani. Herättelisin mielelläni keskustelua ja haastaisin ihmisiä pohtimaan asioita, mutta vastassa ovat usein vain syytökset tekopyhyydestä. Usein tuntuu, että monesta aiheesta saisi keskustella vain, jos on itse virheetön ja täydellinen malliesimerkki. Mutta jos katsotaan peiliin, niin kuka meistä on? Mikäli keskustella saisivat vain he, jotka ovat puhtaita kaikista synneistä ja virheistä, aika hiljaista olisi.
Suunnilleen näin kirjoitin jokin aika sitten, kun avauduin suomalaisesta blogiskenestä, kommentointikulttuurista ja bloggaajiin kohdistuvista vaatimuksista. Saan lukijoilta paljon kysymyksiä ja postaustoiveita eri aiheista ja yksi säännöllisesti esiin nousevista teemoista on vastuullinen kuluttaminen sekä muotiteollisuuden eettisyys ja ekologisuus. Samanaikaisesti olen jo vuosia kokenut, että minulla olisi paljon sanottavaa näistä aiheista ja haluaisin niistä kirjoittaa myös tänne blogiin, mutta muutaman negatiivisen ja ahdistavan kokemuksen jälkeen on tuntunut vaikealta tarttua aiheeseen. Tuntuu helpommalta vain vältellä tietoisesti keskusteluita, joiden arvelee provosoivan henkilökohtaisuuksiin. Silti on harmittanut, että moni todella kiinnostava ja ajankohtainen teema rajautuu tästä syystä blogin ulkopuolelle.
Pohdiskelen näitä ekologisuuteen ja eettisyyteen liittyviä asioita itse asiassa todella paljon ja on ihan fakta, että olemme täällä maapallolla suoraan sanottuna aika pulassa nykyisenlaisten kulutustottumusten ja väestönkasvun kanssa. On ennustettu, että vuoteen 2025 mennessä maailman väkiluku olisi jo 8 miljardia – esimerkiksi pelkästään Intian väkiluku kasvaa yli 2 miljoonalla ihmisellä kuukaudessa. Tällainen väestönkasvutahti on maapallon kantokyvylle aivan kestämätön.
On ihan totta, että ekologisuus on muotibloggaajan näkökulmasta vaikea teema, koska työni on käytännössä monilta osin ristiriidassa ekologisten arvojen kanssa. Useimpien blogien ansaitalogiikka perustuu kaupallisuuteen eli mainostajat haluavat kaupallisten yhteistöiden kautta saada lisää myyntiä. Minun tehtäväni puolestaan on yrittää edistää heidän tavoitettaan ja innostaa ihmisiä ostamaan mitä milloinkin: tavaroita, vaatteita, palveluita ja vaikka mitä. Tietenkään kaikki yhteistyökampanjat eivät aina liity ostamiseen, mutta suurin osa tulovirrastani tulee silti myynninedistämiseen liittyvistä kampanjoista.
Annika kommentoi oman bloginsa kommenttiosiossa aihetta hiljattain osuvasti ja hänen kommenttinsa voisi yhtä hyvin olla minun näppäimistöltäni:
Mun työ on tän ekologisuusasian kanssa täydellisessä ristiriidassa, eikä sitä voi kiertää millään verukkeella. Ihmisillä on töitä joka lähtöön ja mä saan palkkani käytännössä siitä, että yritän saada ihmisiä ostamaan asioita – oli ne sitten vaatteita, palveluita (joskin palvelut taas työllistää yrittäjiä jne.) tai ihan mitä tahansa muuta. Ekologisuuden kannalta ”kyseenalaisia” duuneja on tosin muitakin – jopa vaatekaupan myyjä toimii meidän tapaan myynninedistämistarkoituksessa, vaikkei sitä välttämättä ihan ensimmäisenä tulisi ajatelleeksi.
Uskon (tai ainakin haluaisin kovasti uskoa), että jokainen nykypäivän nuori aikuinen on tietoinen ilmastonmuutoksesta ja siihen vaikuttavista asioista – toiset muistaa ne jokapäiväisissä valinnoissaan ja toiset taas viis veisaa niistä. Sormilla osoittelun ja “syyllisten etsimisen” sijaan tärkeintä olisi musta se, että jengi kiinnittäisi huomiota siihen, että tekee itse mahdollisimman ekologisia valintoja. Vaikka teenkin tätä työkseni, niin se ei missään nimessä tarkoita sitä, että kaikki pitäisi heittää ranttaliksi “kun en voi tehdä kaikkea, niin en sitten tee yhtään mitään” -mentaliteetilla: siitäkin huolimatta voin silti lajitella jätteeni ja yrittää pitää roskan tuoton mahdollisimman vähäisenä, minimoida lentomatkani, vähentää lihansyöntiäni jatkuvasti ja suosia liikkumista kävellen tai edes julkisilla kulkuvälineillä oman auton sijaan. Niin monessa asiassa voi vaikuttaa ja kuten sanoit, kaikki lähtee liikkeelle yksilöistä ja pienistä teoista.
En oo halunnut kirjoittaa aiheesta tai siihen liittyvistä ajatuksistani täällä laajemmin, sillä uskon, että sen sijaan, että se saisi rakentavaa keskustelua aikaiseksi, kommenttiboksi täyttyisi varmasti enimmäkseen bloggaajien syyllistämisestä. On tietenkin luonnollista ja tavallaan ymmärrettävääkin, että ihmiset ottaa meidät julkisiksi ”syntipukeiksi” sen helppouden vuoksi, mutta samalla tuntuu hölmöltä, että kaikki tätä duunia tekevät niputetaan samaan mappiin, sillä jengiä löytyy meistäkin tosi moneen lähtöön. Pyrin ajattelemaan niin, että kunhan itse tekee mahdollisimman ekologisia ratkaisuja jokapäiväisessä elämässään, niin huonoa omaatuntoa ei tarvitse potea jatkuvasti. Jos kaikki maailman ihmiset tekisi edes JOTAIN paremmin, niin senkin vaikutus olisi jo käsittämättömän suuri.
Minä en missään nimessä ole ihmisenä tai kuluttajana täydellinen. Pyrin kuitenkin jatkuvasti arjessani tekemään sellaisia valintoja, joiden uskon olevan ympäristön kannalta kestäviä: syön kasvisruokaa, kierrätän, harkitsen tarkkaan uusia ostoksia, pyrin välttämään huonolaatuisten vaatteiden ja tavaran ostamista, kannan mukana kangaskassia ruokakaupassa enkä omista autoa, vaan kuljen julkisilla tai liikun kävellen. Muun muassa tällaisia pieniä asioita teen päivittäin monien muiden valintojen rinnalla.
Tottakai voisin tehdä vieläkin enemmän – varmasti melkein jokainen voisi. Kenenkään ei silti tarvitse voida tehdä ihan kaikkea tai kantaa koko maailman murheita harteillaan. Päästäisiin jo todella paljon parempaan tilanteeseen, jos yhä useampi ylipäänsä heräisi miettimään omia arkisia valintojaan ja pohtimaan, millaisilla pienillä teoilla voisi vielä parantaa. Ahdistavan maailmantuskan tai syyllisyyden potemisesta ei ole oikein mitään hyötyä eikä koko elämää tarvitse pystyä muuttamaan kertaheitolla. Silti jokainen pieni askel kohti kestävämpää maailmaa on tärkeä. Esimerkiksi jo lihansyönnin ja yksityisautoilun vähentäminen olisi iso teko ympäristölle, vaikka niistä ei luopuisikaan kokonaan.
Ajattelen itse, että bloggaajana tarjoan ihmisille inspiraatiota ja vaihtoehtoja. On selvää, että markkinointi ja mainonta vaikuttavat meihin, samoin kuin vaikuttavat myös muut ihmiset ja heidän esimerkkinsä. Emme silti ole tahdottomia marionettinukkeja, joiden on pakko saada kaikki, mitä mainoksissa hehkutetaan, vaan luotan siihen, että lukijani ovat fiksua porukkaa, jolla on kykyä suodattaa minun esittelemistäni jutuista ne, jotka heitä aidosti kiinnostavat ja hyödyttävät sekä ammentaa inspiraatiota ideoistani muillakin tavoin kuin aina uutta hamstraamalla. Ja toivon, että minun tarjoamani inspiraatio yhdistettynä teksteissä esille tuomiini arvoihin auttaa ihmisiä löytämään juuri itselleen sopivia vaihtoehtoja aitoon tarpeeseen eikä himoitsemaan vain päättömästi kaikkea, minkä näkevät. On sanomattakin selvää, että jokaisella on kuitenkin itsellä viime kädessä vastuu omista valinnoistaan.
Harmillisesti pienet suomalaissuunnittelijat tai ekologiset pikkubrändit eivät yleensä valitettavasti pysty maksamaan näkyvyydestä, joten isompien ja kaupallisten brändien kanssa työskentely on kaupalliselle blogille oikeastaan elinehto. Pyrin luonnollisesti valitsemaan yhteistyökumppaneikseni sellaisia brändejä, joiden tuotteiden, palveluiden, laadun ja arvojen takana voin seistä. Kivaa kuitenkin on, että koska minulla on tällainen oma mahtava media ja kanava, voin vastapainona kaupallisille yhteistöille käyttää sitä omille ajatuksilleni varattua palstatilaa suomalaisille suunnittelijoille, pienille eettisille ja ekologisille merkeille, arjen muille ei-materiaalisille nautinnoille sekä kaikenlaisille yleishyödyllisille pohdinnoille ihmissuhteista työhyvinvointiin ja mielenterveydestä feminismiin. En itse ole tyylillisesti viimeisten trendien perässä juoksija tai koe, että minun pitäisi jatkuvasti muuttaa tyyliäni ja uskon, että tyyli-ideoistani voi inspiroitua myös oman vaatevalikoimansa puitteissa.
Ennen kaikkea oma paras neuvoni vaateostoksille ja ostoksille yleensäkin on oikeasti harkita, mitä tarvitsee. Kaikki turhan ja varsinkin huonolaatuisen tavaran ostelu kuluttaa luonnonvaroja ja lisää jätevuorta. Tottakai vaatteet kuluvat käytössä, mutta laadukas ja hyvistä materiaaleista valmistettu tuote kestää todennäköisemmin sekä aikaa että kulutusta. Myös edullisten vaateketjujen tuotteissa on hyviä ja laadukkaita tuotteita, mutta kannustan ihmisiä perehtymään nimenomaan materiaaleihin, tutkimaan tuotteen huolella ennen ostoa laadun varmistamiseksi sekä yksinkertaisesti harkitsemaan hetken, onko vaatteelle tai tavaralle käyttöä vielä sittenkin, kun se kauden trendi on jo jäänyt taakse. Tärkeintä on miettiä vaatteen tai tuotteen elinkaarta jo ostohetkellä. Se on paras teko, minkä voimme kuluttajina ympäristön näkökulmasta tehdä.
On luonnollista, että myös ihmisen tyyli tässä muuttuvassa maailmassa kehittyy vuosien varrella eikä ehkä ole realistista odottaa, että ihmiset vain lakkaisivat täysin ostamasta uutta. Kierrätys on loistojuttu ja haluan kannustaa tutustumaan kierrätysvaihtoehtoihin ainaisen uuden ostamisen sijaan, mutta muistamaan myös sen, että toisaalta jatkuva kierrättäminenkään ei ole kestävää – varsinkaan jos vaate päätyy toiselle kierrokselle jo lyhyen ajan jälkeen tai vähänisen käytön jälkeen jo huonokuntoisena. Eli tässäkin korostuu se näkökulma laadusta ja ostopäätösten harkitsemisesta.
Esimerkiksi KonMarissa minua henkilökohtaisesti häiritsee juuri se, että se kannustaa heittämään tavaraa pois aika kevyin perustein. Filosofia toimii, jos oikeasti pystyy olemaan ostamatta uutta pian tilalle, mutta olen itse vähän sellainen hilloaja ja tavaraan kiintyjä ja tavallaan siinäkin on puolensa. Omistan edelleen vaatteita, jotka ovat olleet minulle yli 10 vuotta ja käytän niitä yhä. En myöskään välttämättä laita vaatetta välittömästi kiertoon, vaikka olisi vierähtänyt parikin vuotta käyttämättä sitä, sillä olen niin monesti löytänyt omasta kaapistani monta vanhaa aarretta pienen tauon jälkeen uudelleen käyttöön. Huomaan myös, että usein uuden trendin edellä bongaan jotain vastaavaa omasta kaapistani jo valmiiksi.
Olen itse muotibloggaajana siinä tilanteessa, että saan varsin paljon vaatteita myös blogini kautta ja aivan varmasti jokainen niistä ei ole sellainen, jonka välttämättä kokisin tarpeelliseksi ostaa, jos puntaroisin asiaa rahapussi kourassa kaupan kassalla. Toisaalta taas muoti ja tyyli on iso osa työtäni, joten olisi tekopyhää väittää, etteivätkö kauniit vaatteet ja uudenlaiset muoti-ideat kiinnostaisi minua. Samanaikaisesti mietin todella tarkkaan, mitä oikeasti tulen käyttäneeksi ja otan vastaan vain sellaisia vaatteita, joille uskon minulla olevan pitkäikäistä käyttöä eli noudatan samaa filosofiaa kuin vaateostoksillakin. Joskus minulle lähetetään pyytämättä vaatteita tai tuotteita, joille itselläni ei ole käyttöä ja silloin lahjoitan tai kierrätän ne eteenpäin. Mutta olen mielestäni epäonnistunut harkinnassani, jos saamani tai ostamani vaate lähtee sesongin tai parin jälkeen kiertoon.
Mielestäni viime kädessä yksi tärkeimpiä ekotekoja muodin ystävälle on tuntea oma tyylinsä. Mitä paremmin tuntee ja ymmärtää omia mieltymyksiään ja makuaan, sitä vähemmän tulee tehneeksi hutiostoksia. Heräteostoksiakin voi ja on turvallisempaa tehdä, kun oma tyyli on oikeasti hallussa, koska silloin harvemmin tulee ostettua mitään älytöntä vain siksi, että sai edullisesti tai koska haaveilee siitä, että elämä tai oma persoona olisi tyylillisesti jotain ihan muuta kuin se todellisuudessa on. Ja siinä koen, että voin muotibloggaajana auttaa: voin auttaa ihmisiä löytämään ja hahmottamaan tyylillisesti sen oman äänensä ja selkiyttämään sitä.
Minulla on tarkoitus tässä lähiaikoina tehdä tästä teemasta myös toinen juttu hieman eri näkökulmasta. Haluan avata hiukan muodin kulurakennetta sekä sitä, miksi esimerkiksi Suomessa tai lähituotantona valmistettu vaate maksaa sen verran kuin maksaa, ja miksi monien vaatteiden oikeastaan pitäisi olla kalliimpia kuin ne nykyään ovat. Mutta sitä odotellessa olisi kiinnostavaa kuulla, mitä ajatuksia tämä postaus herätti. Kannustan asialliseen ja rauhaliseen keskusteluun! :)
Kuvituksena jutussa on eräs asu muutaman viikon takaa. Mietin kuvia ottaessani, että onkohan tämä nyt tylsää, kun nämä samat vaatteet on nähty blogissa jo niin moneen kertaan, mutta toisaalta juuri näillä kuvilla alleviivaan omaa pointtiani: ollaan oman tyylin ja kestävän kulutuksen ytimessä, kun vaatekaappi on täynnä lempivaatteita, joita haluaa käyttää päivästä, kuukaudesta ja vuodesta toiseen.
Photos: Vesa Silver
Categorised in: Elämä, Kulttuuri, Muoti
Nenä kirjassa vai kirja korvissa?
40 146
