13/12/17

Afterwork-podcast: Mikä ei tapa, vahvistaa

6 59

Tämän viikon Afterwork-podcastin jaksossa jutellaan vastoinkäymisistä ja elämän eteen heittämistä murheista. Miten niistä on selvitty ja mitä toisaalta opittu? Jokainen meistä uskaltautui paljastamaan keskustelussa aika henkilökohtaisiakin asioita – se on hyvä esimerkki siitä, että ulkopuolisena ei todellakaan välttämättä tiedä koko totuutta toisen elämästä, vaikka se päällepäin näyttäisikin täydelliseltä.

Samantyyppistä teemaa sivutaan sattumalta tänään myös toisaalla, sillä Kodin Kuvalehti haastatteli minua ilmiöstä “blogger burnout”, josta The New York Times kirjoitti hiljattain artikkelin. Miten näin kivassa ja kepeässä työssä voisi koskaan uupua tai kuormittua? Jutun pääsee nyt lukemaan Kodin Kuvalehden nettisivuilta.

Mutta jotta ei menisi liian vakavaksi, niin Rina esitteli podcastimme lopussa meille uuden leikin, jossa jouduimme aika kinkkisten valintojen eteen. Piti muun muassa päättää, kenen sattumanvarasen julkkiksen kanssa suostuisimme hyppäämään sänkyyn, jos olisi pakko. Joidenkin vaihtoehdot olivat vähän paremmat kuin toisten…

Aiemmin julkaistut AW-jaksot löydät tämän linkin takaa.

Tags: , , ,

Categorised in: Elämä

6 Comments

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

  • Eveliina

    Moikka! Nyt menee kyllä aivan postauksen aiheen , mutta kyselisin sulta neulevinkkejä. Oon turhautunu kun kaikki Mangot ja H&M akryylineuleet menee aivan kamaliksi yhden käyttö- tai pesukerran jälkeen, joten olisko sulla antaa vinkkejä mistä kannattaisi lähteä metsästämään laadukkaita neuleita?:-) Kiitos kovasti jo etukäteen!

    • Heipparallaa! Tämä on tällainen ikuisuusaihe, josta voisi tehdä jotain postaustakin joskus. Mutta nyrkkisääntönä voisi pitää, että älä osta neuletta, jossa on yli 50% keinokuitua. Suosi luonnonmateriaaleja ja vältä akryylia. Kannattaa aina tutkia materiaalilappuset huolella ja villaneuleitahan ei kannata pesukoneessa oikeastaan edes pestä. Monelle neuleelle riittää tuuletus ja yksittäiset tahrat voi poistaa paikallisesti. Laadukkaan neuleen voi löytää edullisemmastakin liikkeestä, mutta pitää tosiaan tuntea hieman materiaaleja eli pysyttele kaukana akryylista – pieninä määrinä siitä ei ole haittaa, mutta se menee tosi nopeasti huonoksi käytössä sellaisessa vaatteessa, johon kohdistuu yhtään hankausta kuten nyt vaikka juuri pusero. Tästä postauksesta löytyy vähän materiaalitietoutta ja muitakin vinkkejä neuleostoksille: https://pupulandia.fi/2013/10/02/10-x-syysneule/

  • Moikka. Mä päädyin viimein tänne sun blogiin teidän podcastin kautta. Podcadtit on mulle varsinainen elinehto näin äitiyslomalla. Pysyy aivot jotenkin menossa mukana ja virkeänä, eikä jää vaipparuljanssin jalkoihin. Oon tiennyt Pupulandian jo pitkään, mutta en ole vain päätynyt lukemaan. Tykkäsin kuitenkin sun tavasta puhua, joten pakko oli tulla tutustumaan paremmin blogiinkin. Tähän sellainen silmiään peittävä apinahymiö. :D

  • emma

    Heippa ja kiitos kivasta podcastista. Monista jaksoista olen tykännyt tosi paljon mutta tämänkertaisesta jäi vähän hassu olo. No ensinnäkin puhe kännyköiden hajoamisesta alussa kun odottaa vastoinkäymisteemalla keskusteluja… vähän kornia. :)

    Olisin kaivannut jossain vaiheessa jotain pientä disclaimeria että puhutte tosiaan normaaleista lähes kaikkien elämään kuuluvista vastoinkäymisistä ja niistä selviämisestä. Odtin sen toteamista ääneen, että kaikella ei todellakaan ole tarkoitusta ja kaikki ei todellakaan välttämättä vahvista. Siis että elämässä joillekin oikeasti sattuu absoluuttisen paskoja asioita joista vaan yksinkertaisesti jää ikuiset haavat ja joista ikuisesti kokee, että niin ei olisi saanut/kuulunut tapahtua. Toki ymmärrän pointin siitä, ettei saa jäädä vellomaan ja kaikesta voi hakea jonkun opetuksen tai vahvistuksen tms. mutta jos ajattelee ihmisiä joilta vaikka kuolee lapsi sairauteen tai läheinen henkirikoksen uhrina tai väkivaltauksen raiskauksen uhria niin ollaan aika eri asian äärellä kun esim. kahden aikuisen erotilanteessa ja omasta mielestäni nuo aforismit joita jaksossa paljon viljeltiin eivät sovi kyseisiin tilanteisiin.

    Jotenkin olisin vaan toivonut, että teette eron “tavallisten” vastoinkäymisten eli elämän aallonpohjien ja sitten tällaisten traagisten järkyttävien vastoinkäymisten välille, sillä sama “self-help” puhe siitä kuinka niistä nyt vaan pitää nousta ja jatkaa elämää ja löytää tarkoitus ei todellakaan sovi molempiin. Jaksonne kuitenkin selvästi keskittyi näihin kaikkien elämään kuuluvien paskajaksojen läpikäymiseen. Eihän kukaan joka ei itse kuole nuorena selviä elämästä ilman että hautaa vanhempansa ja isovanhempansa ja äärimmäisen harva myöskään on saman ihmisen kanssa koko elämäänsä yhdessä. Joten puhe siitä, että nämä kokemukset olisivat jotenkin “haavoittuneiden” ihmisten kokemuksia on vähän kaukaa haettua – ne ovat elämää. Toki se haavoittaa ja hajottaa mutta lähes kaikki kokevat eron ja vanhempiensa kuoleman ennemmin tai myöhemmin.

    Hyvä juttu, että puhuitte myös noista elämän varjopuolista, niistä selviämisestä ja oikean asenteen löytämisestä vaikeina hetkinä, mutta kuten sanottu, ehkä olisi voinut huomioida sen että sitten on vielä ne vastoinkäymiset jotka ovat täysin tarkoituksettomia ja järjettömiä. Kommenttini karkasi aika pitkäksi mutta toivottavasti ymmärrät pointin. :)

    Ja pahoittelut jos olin kovin negatiivinen, olen oikesti tosi iloinen että teette podcastia ja tartutte erilaisiin ja vaikeisiinkin aiheisiin.

    • Lämmin kiitos kommentistasi ja palautteestasi Emma. Mainittakoon ihan heti alkuun, että tämä kännykän rikkoutuminen ei varsinaisesti liittynyt päivän teemaan millään tavalla, vaan oli vain normaalia kuulumisten vaihtoa, mikä toisinaan kuuluu jaksojemme alkuun eikä välttämättä siis liity kyseisen päivän aiheeseen lainkaan. Joskus emme välttämättä etukäteen tässä vaiheessa edes vielä tiedä, mitä jakson vetäjä on tarkalleen ottaen viikon aiheeksi valinnut. Rina oli tällä kertaa pitänyt oman teemansa salassa, joten kuulumisiin osui vain sattumalta tällainen arkisempi vastoinkäyminen, joka ei tietenkään millään tavoin ole rinnastettavissa elämän isompiin ja vakavampiin murheisiin. Ei käynyt itsellä edes mielessä, että joku olisi voinut ajatella tuon liittyvän mitenkään päivän varsinaiseen teemaan, kun harvemmin nämä alun kuulumiset liittyvät. Mutta eihän tämä toki kuulijalle välttämättä ole yhtä selvää kuin meille.

      Olet ilman muuta oikeassa, että elämän varrella voi tulla vastaan myös sellaisia tragedioita, suruja ja vastoinkäymisiä, joilla ei pysty näkemään mitään tarkoitusta tai syytä. Eikä tietenkään ollut tarkoitus yleistää, että näin automaattisesti olisi. Esimerkiksi oman lapsen sairastuminen tai kuolema on varmasti yksi sellaisista asioista, johon kytkeytyvää surua on mahdotonta verrata mihinkään muuhun. Toisaalta haluaisin tässä kohtaa kyseenalaistaa sitä, onko ihmisten murheita, suruja ja vastoinkäymisiä edes tarpeen arvottaa tai vertailla? Tietenkään erosurua ei voi verrata väkivaltaisen raiskauksen aiheuttamaan traumaan, masennusta syöpään tai iäkkään isovanhemman kuolemaa vaikkapa pienen lapsen kuolemaan, mutta onko se viime kädessä edes tarpeen? Koemme kaikki elämässämme monenlaisia murheita ja näemme läheistemme kautta sivusta isompia ja pienempiä vaikeuksia. Jollekulle jokin juttu tuntuu raskaammalta käsitellä kuin toiselle ja jokainen meistä peilaa murheitaan oman kokemuspiirinsä valossa.

      On ehkä hyvä muistaa, että tämä Afterwork on tosiaan luonteeltaan sellainen aika kevyt juttutuokio, jolla yleensä on mittaa vain noin 30 minuuttia, mikä tietenkin luo keskustelulle omat rajoitteensa. Siinä ajassa ehtii yleensä aihetta käsitellä melko kevyesti pintaraapaisuna eikä ole tarkoituskaan mennä hurjan syviin vesiin, vaikka toki osa aiheistamme on myös syvällisempiä. Enemmänkin haluamme nostaa pinnalle ja keskusteluun erilaisia teemoja, joista ihmiset voivat sitten inspiroitua ja ammentaa sekä halutessaan mennä vähän syvemmällekin omissa pohdinnoissaan. Luonnollisesti käsittelemme aiheita oman kokemuspiirimme valossa, jolloin on oikeastaan mahdotontakin, että ihan kaikki mahdolliset näkökulmat tulisivat tuon lyhyen puolituntisen aikana käsitellyiksi.

      Ymmärrän hyvin pointtisi, mutta ihan aina sitä ei vain edes hoksaa ajatella asiaa ihan jokaisen erilaisesta kokemuspohjasta teemaa lähestyvän kuulijan mahdollisesta näkökulmasta. Onneksemme emme itse ole joutuneet kohtaamaan kuvailemasi kaltaisia tragedioita ja myötätuntoni on luonnollisesti kaikkien heidän puolella, jotka tällaisten vaikeiden kokemusten kanssa joutuvat elämään. On tosiaankin myös sellaisia aivan todella kamalia ja pahoja asioita, jotka ovat täysin tarkoituksettomia ja järjettömiä. Toivoakseni emme kuitenkaan keskustelussamme luoneet mielikuvaa, että jokaikisestä elämän vastoinkäymisestä automaattisesti voisi tai pitäisi löytää jotakin hyvää. Siitä huolimatta melko usein elämän isommista ja pienemmistä vastoinkäymisistä voi kuitenkin oppia jotakin ja jotkut vaikeudet voi myös kääntää vahvuudeksi tai vähintäänkin saada niistä perspektiiviä.

Related posts