12 kommenttia

• 

  Marika

  - 11.12.2017 16:25

  Eeei voi olla totta miten söpöjä! Vaaleanpunainen ja musta mekko ja lappuhaalarit ehdottomia suosikkeja

  Vastaa
  • 

    Jenni

    - 12.12.2017 09:31

    No sanopa muuta! Itse ihastuin myös erityisesti näihin samettivaatteisiin – niin kauniita ja suloisia!

    Vastaa
• 

  Petra / Viilankantolupa

  - 11.12.2017 18:25

  No onpa sieviä! Tykästyin hirmusti tuohon yhteen mustaan pitkään mekkoon, mutta kun kuvittelen sen ylleni, se muuttuu välittömästi tätimäiseksi. Argh! Millähän sen yhdistäisi arkikelpoisesti johonkin muuhun kuin paljaisiin sääriin?

  Vastaa
  • 

    Jenni

    - 12.12.2017 09:33

    Minusta mekon voisi ihan hyvin yhdistää vaikkapa mustiin ei-aivan-täysin-peittäviin sukkahousuihin tai pukea alle esimerkiksi pillifarkut. Sitten kehiin korkonilkkuria tai jämerämmät maiharit (kuten kuvassa), niin ei takuulla näytä tätimäiseltä. Aina voi tietysti piristää kokonaisuutta vaikkapa glittersukilla tai jollain muulla pienellä, veikeällä twistillä. :)

    Vastaa
    • 

      Petra / Viilankantolupa

      - 12.12.2017 20:02

      Kuulostaa hyvältä, kiitos! :) <3

      Vastaa
• 

  elinakoo

  - 12.12.2017 08:52

  Söpöjä, mutta kenellä on varaa tuollaisiin hintoihin! Apua. 87e t-paita, 500e lappuhaalarit :o

  Vastaa
  • 

    Jenni

    - 12.12.2017 09:22

    Niin, tämän verran vaatteet maksavat, jos ne tuotetaan eettisesti Suomessa tai Virossa. Tietysti hinnat voivat tuntua korkeilta, kun on totuttu halpaketjujen hintatasoon. Tämä on se ristiriita, mikä vallitsee jatkuvasti esimerkiksi suomalaisessa muotikeskustelussa. Moni vaatii, että brändien pitäisi tuottaa vaatteensa Suomessa, mutta harva on todellisuudessa valmis maksamaan sellaista summaa, mitä vaate Suomessa valmistettuna maksaisi. Uhana Designin blogissa on aika hyvin avattu tätä, miten tällaisen vaatteen hinta muodostuu – täällä pohjoisessa valmistaminen vain on ihan hemmetin kallista.

    Jokainen toki sitten tekee itse ne valinnat, että mitkä vaateostoksilla ovat tärkeitä arvoja ja kriteereitä, ja paljonko tuotteesta on valmis maksamaan. Joillekin kotimaisuus, pienten itsenäisten tekijöiden tukeminen, korkea laatu sekä varmuudella valvotut ja tunnetut tuotanto-olosuhteet ovat niin tärkeitä asioita, että vaatteista ollaan valmiita maksamaan siitä syystä vähän enemmän. Toisaalta ei tuottaminen kaukomailla automaattisesti tarkoita, että tuote olisi epäeettinen, epäekologinen tai huonolaatuinen. Esimerkiksi Kiinassa on osa maailman moderneimmista uusista teknologioista ja valmistetaan osa maailman edistyksellisimmistä materiaaleista, joita ei välttämättä edes saa muualta maailmasta. Monessa kaukomaassa on myös sellaista käsityöosaamista, mitä ei kotimaassa ole edes tarjolla.

    Monille kotimaisuus ja lähituotanto on kuitenkin tärkeä arvo. Toisaalta voidaan myös miettiä, että onko sinänsä nykypäivänä enää mitään järkeä edes vaatia ja toivoa, että tuotteet olisi tehty Suomessa, sillä täällä on hyvin vähän enää oikeanlaista osaamista eikä näillä tuotantokustannuksilla oikein pysty pysyttelemään mukana muotiteollisuuden raa’assa kilpailussa. Riskin vaatteet valmistetaan Virossa, missä osaamista ja tuotantokapasiteettia on yhä Suomea paremmin saatavilla sekä valmistuskustannukset hiukan Suomea kohtuullisemmat, mutta verrattuna Aasian hintatasoon, puhutaan kuitenkin aivan eri summista.

    Vastaa
    • 

      elinakoo

      - 12.12.2017 10:48

      Mielelläni valitsisin kyseisiä vaatteita jos se olisi vain valinnasta kiinni. Mutta minulla ei yksinkertaisesti ole rahaa vaatteeseen joka maksaa puolet meidän perheasunnon vuokrasta.
      En ole erityisen tottunut halpaketjujen hintatasoon, ennemminkin olen tottunut second hand, kierrätys ja kirppisvaatteiden hintatasoon.

      Vastaa
      • 

        Jenni

        - 12.12.2017 12:35

        Tämä pohdinta ei ollut suunnattu mitenkään juuri sinulle, vaan tarkoitan vain sitä, että nykypäivänä ihmiset ovat halpaketjujen myötä yksinkertaisesti tottuneet siihen, että vaatteita saa erittäin halvalla niiden todelliseen arvoon ja tuotantokustannuksiin nähden. Fakta vain on, että tällaisella palkkatasolla, mitä Suomessa ja Euroopassa ihmisille maksetaan, vaatteen kustannukset nousevat suuriksi, jotta sen suunnittelijakin saisi edes pienen siivun tekemästään työstä, mikäli vaate tuotetaan tällä pallonpuoliskolla. Pointtini oli vain se, että nykyisenlainen palkkataso yhdistettynä siihen, että muualla maailmassa sama työ pystytään tekemään huomattavasti edullisemmin (osin työvoiman edullisuudesta johtuen ja osin suurten volyymien alentaessa tuontato- ja materiaalikustannuksia), on johtanut siihen, että hintoja on voitu madaltaa mutta samalla kuilu kotimaassa ja ulkomailla tehtyjen vaatteiden hintatasossa on kasvanut entisestään.

        On luonnollisesti ihan selvää, että tällaisiin vaatteisiin kaikilla ei ole varaa ja kannustan ehdottomasti suosimaan kierrätysvaatteita – ne aina ovat ekologinen, eettinen ja ennen kaikkea usein myös edullinen valinta. Toivon kuitenkin, että tuo linkkaamani teksti auttaa hahmottamaan, miksi Suomessa tai Virossa valmistettu vaate maksaa sen verran kuin maksaa. Kuten sanoattua, niin aika moni suomalainen on kovin äänekkäästi puhumassa kotimaisen puolesta, mutta harvalla on oikeasti edes varaa ostaa lähituotantona laadukkaasti valmistettua vaatetta, joten on minusta ihan mielenkiintoista pohdiskella sitä, että olisiko syytä luopua ajatuksesta, että Suomessa valmistettu on jotenkin niin ylivertaista muualla tehtyyn nähden. Tämä siis ihan yleisen tason pohdintana, ei mitenkään vain sinulle. Kommenttisi vain innoitti pohdiskelemaan tätä dilemmaa, joka jatkuvasti etenkin Suomi-designin osalta on ilmassa.

        Vastaa
  • 

    Liisa Riski

    - 12.12.2017 13:09

    Kiitos Jenni kattavasta vastauksesta. Avaan tähän vielä hieman omia ajatuksiani ja tuotteitteni kulurakennetta.

    Halpavaateketjut ovat todella saaneet aikaan sen, ettei normi kuluttaja enää ole tietoinen vaatteiden arvosta. Kysymme usein miten T-paita voi maksaa 87€ sen sijaan, että kysymme miten se voi maksaa 6€ halpavaateliikkeessä. T-paidan puuvilla kasvatetaan, se kerätään, putsataan ja kehrätään langaksi jonka jälkeen neulotaan trikooksi. Tuote suunnitellaan ja kaavoitetaan. Siitä tehdään mallikappale, jota käytetään b2b myynnin apuvälineenä. Tuotantoa varten kaava sarjotaan (kaavoitetaan eri koot) ja valmistusta varten luodaan leikkuusuunnitelma. Kangas laakataan, leikataan ja tuotannon vaatteet ommellaan, pakataan ja toimitetaan myyntiä varten ostajille. Kaikkien vaiheiden välissä tuotetta, raaka-aineita yms. kuskataan ympäri maailmaa… Miten on siis mahdollista, että paitaa myydään 6€ hinnalla?

    Myös kulutustottumuksemme ovat muuttuneet. Ostamme useammin ja edullisuudesta johtuen tuotteiden tulee olla saatavilla heti! Esimerkiksi talvitakkien kohdalla tämä on surullista, sillä sen sijaan että ostaisimme yhden hyvän ja kestävän, saatamme ostaa joka vuosi uuden ei niin hyvän, koska se oli hintatasoltaan sellainen, johon oli juuri ostopäätöksen aikaan varaa.
    Kierrättäminen sinänsä on tietenkin hyvä asia. Monelle kierrätys on valitettavasti mahdollisuus päästä eroon tuotteesta, jota on käytetty ainoastaan muutamia kertoja, joka jo korvataan uudella kestämättömällä. Kierrätyksellä saadaan näin hyvä omatunto. Out of sight out of mind! Tämä on johtanut kirppareiden lumppuvalikoiman huimaan kasvuun, jolle on mahdotonta löytää loppusijoituskohdetta, nyt kun hyväntekeväisyyskään ei näitä enää halua.

    Omien tuotteitteni kohdalla haluan käyttää ainoastaan Eurooppalaisia materiaaleja. Haluan omilla tekemisilläni myös pitää yllä eurooppalaista tietotaitoa ja olen valmis maksamaan tuotteitteni valmistuksesta Suomen lähiympäristössä sen määräämän hinnan. Tuotteeni valmistetaan siis eettisesti ja mahdollisimman kestävästi.

    Kontulan Monnien T-paita materiaali on Turkkilaista orgaanista puuvillaa, jonka neulottu portugalissa. Sen hinta pelkästään minulle on kuljetuksineen 9,70€ metri (tämä tukkuhinta, koska en pysty ostamaan 1000 m kangasta). Tuote on suunniteltu ja kaavoitettu Helsingissä. Sen mallikappale on ommeltu, kaava digitoitu ja sarjottu Suomessa. Tuotanto ja painatukset tehtiin Virossa, sillä jos olisin tehnyt Suomessa (mikä alkuperäinen ideani oli) olisivat kulut olleet hurjat. Alla on avattu T- paidan kuluja T-paitoja tehtiin yhteensä 18 kpl, siksi kerran maksettuja kuluja on jaettu 18.

    – Materiaalikustannukset per paita 9,70€
    – Kaavan digitoiminen 50€ / 18 = 2,78€ (pelkästään kaavan digitoiminen kotimaassa maksaa 100€/tunnilta. T-paidan digitoimiseen kului yhteensä n. 0,5 tuntia on yhteensä 50€)
    – Kaavojen nimeäminen ja sarjonta 50€ /18 = 2,78€. (Kaavojen nimeäminen ja sarjonta 100€ tunnilta. Paitaan kului n 0,5 tuntia = 50€ )
    – Mallikappaleen hinta per tuote 90€/18 = 5€ Malliompelijan laskutus Suomessa 45€/tunnilta. Mallikappale T-paidan ompelusta minua laskutettiin 90€.
    – Kankaan laakaus ja leikkuu mallikappalekuluissa 37,4€/18 = 2€
    – painatuksen seulan valmistus kulut olivat 36,40€ /18 = 2€
    – Painatus kulut per paita 4€
    – Ompelukulut per paita 9€ Virossa
    – kuljetus kulut 25€/ 18€

    Kaiken kaikkiaan materiaali ja kustannushinta T-paidalle oli 38,65€. Tämä siis mistä maksan muille yhden t-paidan tekemisestä. Omaa työtä tai edes yrityksen kuluja tässä ei ole huomioitu.

    Yleensä tuotteen sisäänosto hinta jonka pitäisi kattaa yrityksen kulut = 2 x cost price = 77€ alv 0€

    Tuotteen ulosmyynti hinnan näin pitäisi olla 77€x 2.8 = 216€ Suomen korkean alvin takia.

    Koska tuote on vain omassa liikkeessä myynnissä
    on tuotteen hinta täällä 87€ ( Alviton 70€, joten oma mark up pienempi kun pitäisi). Minulle jää per tuote 31,5€, tästä annan 10% SEYn hyvän tekeväisyyteen. T-paidasta minulle jää siis 28,35 käteen, jonka pitäisi kattaa kaikki kaavoitukseen, suunnitteluun, tuotteen mallitukseen ja tuotannon valmistukseen käytetty aika, yrityksen kaikki kiinteät ja palkkakulut työntekijöille.

    Toivottavasti tämä avaa hintalapun summaa edes hieman.
    <3

    Vastaa
    • 

      Jenni

      - 12.12.2017 13:33

      Kiitos Liisa kattavasta kommentista, joka avaa hienosti omaa kulurakennettasi. Tämä varmasti auttaa hahmottamaan sitä, miksi kotimaisten ja lähituotantona valmistettujen vaatteiden hinnat ovat sellaisia kuin ovat.

      Tässä vaate- ja muotiteollisuutta koskevassa keskustelussa nousee aina esiin pari ristiriitaa. Yksi on se, että muodin ja vaatteiden kulutus on vain peruuttamattomasti muuttunut vaateketjujen ja massatuotannon myötä. Aiemmin vaatteet tehtiin mittatilauksena ja ne tehtiin kestämään – niitä paikattiin, parsittiin ja korjattiin eikä uutta ostettu kuin todellisen tarpeen äärellä. Rikkailla oli toki mahdollisuus ostella vaatteitakin enemmän, mutta eivät tavalliset ihmiset ostelleet uutta tai pukeutuneet hienosti, koska siihen ei yksinkertaisesti ollut taloudellista mahdollisuutta. Halpaketjut ja massatuotanto ikään kuin demokratisoivat muodin ja toivat sen kaikkien saataville. Se on tietyllä tavalla tuonut tasa-arvoa ihmisten välille, mutta samalla se on myös hämärtänyt tosi paljon sitä, mikä vaatteen todellinen arvo ja kustannus sen tekijälle on.

      Isot ketjuliikkeet pystyvät edullisella työvoimalla sekä suurien massojen volyymin ansiosta polkemaan hintoja alaspäin, mikä tekee hintakilpailun pienemmille yrityksille niiden kanssa ihan mahdottomaksi. Samaan aikaan ihmisiä totutetaan siihen, että t-paidan voi saada 10 eurolla, jolloin luonnollisesti vierellä 90 euron t-paita tuntuu aivan kohtuuttoman kalliilta.

      Ehkä se kultainen keskitie olisi jossakin tuolla välimaastossa… Monet, jotka haikailevat niihin aikoihin, kun kaikki vaatteet valmistettiin kotimaassa, eivät välttämättä ymmärrä sitä, että nykyaikana on käytännössä mahdottomuus tuottaa vaatteita Suomessa kahdestakin syystä. Täällä ei ole enää osaavaa työvoimaa eikä tehtaita suurempien määrien tuottamiseen (tästä puhuvat ihan kaikki vaatesuunnittelijat, jotka yrittävät kasvattaa bisnestään, joten tilanne on todellinen), mutta myöskään täällä ei pystytä tuottamaan vaatteita kilpakykyisellä hinnalla. Suomalainen palkkataso ja Suomessa yrityksen kulurakenne on niin korkea, että ei kotimainen yritys pysty kansainvälistyvässä maailmassa kilpailemaan tuotteillaan, jos niiden hinta on moninkertainen muihin vastaaviin verrattuna. Suomalainen työ ei automaattisesti ole parempaa kuin jossakin muualla tehty työ, mutta sitä on toki helpompi täällä valvoa ja suomalaiset laatustandardit ovat perinteisesti olleet korkeat. Ehkä ratkaisu olisikin nostaa kaikkein halvimman muodin tuotantokustannuksia ja panostaa taas enemmän sekä laatuun että maksaa työvoimalle työstään reilumpi korvaus. Siten voitaisiin nostaa halpamuodinkin kustannuksia realistisemmalle tasolle ja minimoida turhaa kertakäyttökulutusta.

      Ennen kaikkea oma paras neuvoni vaateostoksille ja ostoksille yleensäkin on oikeasti harkita, mitä tarvitsee. Kaikki turhan ja varsinkin huonolaatuisen tavaran ostelu kuluttaa luonnonvaroja ja lisää jätevuorta. Tottakai vaatteet kuluvat käytössä, mutta laadukas ja hyvistä materiaaleista valmistettu tuote kestää todennäköisemmin sekä aikaa että kulutusta. Myös edullisten vaateketjujen tuotteissa on hyviä ja laadukkaita tuotteita, mutta kannustan ihmisiä perehtymään nimenomaan materiaaleihin, tutkimaan tuotteen huolella ennen ostoa laadun varmistamiseksi sekä yksinkertaisesti harkitsemaan hetken, onko vaatteelle tai tavaralle käyttöä vielä sittenkin, kun se kauden trendi on jo jäänyt taakse. Se on paras teko, minkä voimme kuluttajina ympäristön näkökulmasta tehdä.

      Vastaa
    • 

      Nettta

      - 12.12.2017 14:24

      Iso kiitos hintalappusi avaamisesta, Liisa!

      Tuo mallisto on kyllä todella kaunis!

      Vastaa