Atooppinen ihottuma – paljon enemmän kuin pinnallinen ihovaiva
Entä jos joku väittäisikin olevansa sinä?
19 86
Kaupallinen yhteistyö: Asennemedia & Folksam
Muistan elävästi vieläkin sen päivän, kun noin 18 vuotta sitten postiluukusta tupsahti outo kirje. Kirjekuoren sisällä oli ilmoitus ja maksukehotus sakosta, jonka olin saanut matkaliputta matkustamisesta Helsingin julkisessa liikenteessä. Ainoa pieni ”mutta” tässä tilanteessa oli, että asuin tuolloin toisella puolen Suomea, enkä ollut väitettynä tapahtumahetkenä ollut lähelläkään Helsinkiä.
Sakkomaksun summa ei ollut päätä huimaava, mutta enhän minä nyt tietenkään ryhtynyt makselemaan sakkoa, johon en oikeasti ollut syyllinen. Oli sanomattakin selvää, että joku tuttu tai tuntematon oli antanut tietoni lipuntarkastajille kiinni jäätyään. Tuntui ihan suunnattoman epämiellyttävältä, että joku käyttää minun henkilöllisyyttäni tuolla tavoin väärin. Vilisti siinä mielessä erilaisia skenaarioita, mitä kaikkea muutakin harmia toisen henkilötietoja käyttämällä voisi saada aikaiseksi…
Olin tuolloin yläasteikäinen ja oli siinä hieman selittelemistä äidille ja isälle, kun postissa kolahti kotiin tällainen kirje. Onneksi uskoivat, kun sakkolapun tapahtumapäivä sattui olemaan arkipäivä ja olin luonnollisesti ollut tuolloin koulussa kotipaikkakunnallani ja kotona normaaliin tapaan illalla. Ryhdyimme selvittämään, miten asia tulisi hoitaa ja tällaisesta pienestä jutusta seurasi loppujen lopuksi yllättävän paljon ja pitkäaikaista riesaa. Pelkästään henkilötunnuksen loppuosaa väärissä paikoissa käyttämällä voi aiheuttaa sen omistajalle aikamoisia harmeja ja ongelmia.
Maksuvastuusta vapauduin tekemällä rikosilmoituksen henkilötietojeni väärinkäytöstä. Olin miettinyt, kuka tämän rikoksen takana mahtoi olla ja mistä hän oli mahtanut saada tietoni. Poliisilaitoksella selvisi, että henkilöllisyyteni varastanut tyyppi oli osannut henkilötunnukseni lisäksi antaa lipuntarkastajille myös entisen kotiosoitteeni. Osoite ei ollut ihan täysin oikein, mutta suunnilleen sinne päin. Tästä tuli väistämättä olo, että kyseessä saattoi olla joku ”kaverini” entiseltä kotipaikkakunnalta, joka oli muistanut osoitteen suurin piirtein…
Erityisen inhottavalta tuntui ajatus, että kyseessä saattaisi olla joku tuttavani. Ehkä joku oli ajatellut, että kun olin hiljattain muuttanut pois pääkaupunkiseudulta, kirje ei tavoittaisi minua eikä aiheuttaisi sen kummempaa haittaa. Tai ehkä hän ajatteli, että voisin helposti todistaa väitteen vääräksi ja keissi päättyisi mysteerinä kenellekään harmia aiheuttamatta. Tai sitten hän ei vain ajatellut yhtään mitään muuta kuin oman nahkansa pelastamista akuutissa tilanteessa. On toki myös mahdollista, ettei kyseessä ollut kukaan tuttavani, vaan joku, joka oli vain saanut käsiinsä joitakin henkilötietojani sisältäviä asiakirjoja.
Allekirjoitin poliisilaitoksella rikosilmoituksen kaavakkeet ja ajattelin asian olevan sillä selvä. Olihan minulla lukuisia todistajia koulusta ja kotoa, että olin ollut siellä, missä sanoinkin olleeni kiinni jäämisen ajankohtana. Rikosilmoituksen tehtyäni jatkoin elämääni ja aika pian unohdin koko jutun. Mutta asian selvittely ei ollut vielä ohi…
Sain muutama kuukausi myöhemmin tavallisena arki-iltana poliisilta puhelun. Tiukkasanainen poliisi tivasi minulta puhelimen päässä, mahdoinko nyt olla ihan varma, etten kuitenkin olisi ollut itse siellä paikalla sakkoa kirjoitettaessa. Allekirjoitukseni rikosilmoituksessa oli kuulemma lähes identtinen lipuntarkastajien papereihin verratessa. Yritin ahdistuneena selittää poliisille, että en todellakaan ollut liikuskellut lähelläkään Helsinkiä tapahtuman aikaan, vaan olin ollut toisella puolen Suomea koulussa ja että minulla oli asiasta lukuisia todistajia.
Poliisi jatkoi syyttävän kuuloisena tivaamistaan ja kuulosti äärimmäisen epäluuloiselta. 15-vuotiaan pakka alkoi hajota kuulustelun alla ja ilmoitin vain pyytäväni nyt äitini puhelimeen. Äiti selvitteli puhelimessa asiaa aikansa ja sen jälkeen poliisista ei kuulunut enää. Vihdoin ja viimein riesa oli setvitty ja ohi. Jälkikäteen olen miettinyt, että todennäköisesti kyseessä ei ollut kukaan tuttavani, sillä epäilen, ettei kukaan heistä olisi osannut jäljentää allekirjoitustani. Todennäköisesti joku oli vain onnistunut saamaan käsiinsä henkilötietojani sisältäviä papereita ja laskelmoiden opetellut tietyt asiat ulkoa ”hätätilanteita” varten. Oli niin tai näin, syyllistä oli tällaisessa tapauksessa ainakin siihen maailman aikaan mahdotonta jälkikäteen selvittää.
Vaikka minun kohdalleni sattunut tilanne oli loppujen lopuksi aika pieni ja harmiton, identiteettivarkaus on hyvin epämiellyttävä rikos. Sitä tuntee itsensä aika turvattomaksi siinä kohtaa, kun omalla nimelläsi, tiedoillasi ja parhaimmillaan vielä allekirjoituksellasikin on varmennettu tietoja, joista et itse tiedä mitään. Minulla oli omassa tapauksessani onnea, kun summa oli niin pieni, rike melkoisen vaaraton ja minulla oli tapahtumahetkeltä runsaasti todistajia, jotka pystyivät vahvistamaan tarinani. Mutta tämän jälkeen vasta tajusin, miten pienellä määrällä tietoa voi aiheuttaa toiselle suurtakin haittaa.
Toisen identiteettiä voi käyttää väärin varsin monella tapaa. Nata kertoi omassa postauksessaan omakohtaisen esimerkin, kuinka ihan järkeväkin ihminen voi epähuomiossa sortua itse antamaan tietonsa vääriin käsiin. Nettimaailmassa henkilötietojen urkkiminen on loppujen lopuksi melko helppoa ilman omaakin mokailua, jos kalastelijalla vain on teknistä osaamista hakkeroitua yksityisiin kanaviin tai taitoa ilmaista asiansa riittävän uskottavasti. Vaikka netti on tehnyt identiteettivarkauksista helpompia toteuttaa, ei sellaisen tekemiseen välttämättä tarvita kuin yksi vääriin käsiin joutunut asiakirja, kuten mahdollisesti juuri tässä omassa tapauksessani.
Esimerkkejä on muitakin… Ystäväni kotona oli käyty luvatta julkisivu- ja ikkunaremontin aikana, kun kotitalon käytävässä pyöri muutenkin ylimääräistä porukkaa. Asunnosta ei ollut viety mitään, mutta ilmeisesti joku oli napannut eteisen pöydällä olleesta passista ystäväni henkilötiedot talteen. Myöhemmin ystäväni nimittäin sai poliisilta soiton, että hänen tietojaan oli yritetty käyttää väärin apteekissa. Joku epämääräisen oloinen naishenkilö oli koettanut tiedustella henkilötunnuksen avulla, olisiko apteekissa ollut voimassaolevia lääkereseptejä. Henkilökunnan hälytyskellot olivat soineet siinä kohtaa, kun laitapuolen kulkijan oloisella naisella ei ollut näyttää mitään dokumenttia henkilöllisyydestään eikä tämä myöskään osannut nimetä yhtään lääkettä, joihin reseptejä olisi pitänyt olla määrättynä. Poliisin kuulusteluissa nainen oli sanonut ostaneensa henkilötiedot joltakulta kadulla.
Harmittomimmillaan identiteettivarkaus ei välttämättä tuo kohteelleen minkäänlaisia rikosoikeudellisia tai taloudellisia hankaluuksia, mutta saattaa tahrata tämän mainetta ja tuntuu takuuvarmasti lievimmilläänkin epämiellyttävältä. Tällaisessa puolijulkisessa ammatissa olen saanut osani siitä, että kuvillani ja/tai nimelläni saatetaan esiintyä erilaisissa yhteyksissä sosiaalisessa mediassa. Olen ilmiantanut niin monia Facebook-profiileja ja muita sometilejä, että olen pudonnut laskuista jo kauan sitten. Lämmin kiitos kaikille, jotka olette näitä saattaneet tietooni! Omassa tapauksessani on ollut helppoa todistaa, että minä olen se ”aito ja alkuperäinen” henkilö, mutta olen tuttavapiirissä törmännyt myös tilanteisiin, joissa somepalvelun ylläpito onkin tulkinnut huijarin oikeaksi käyttäjäksi ja sulkenut sen henkilöllisyyden oikean omistajan tilin. Siinä muuten olikin selvittelemistä…
Tavallisimmillaan identiteettivarkaus on yleensä jotain sellaista, että avataan esimerkiksi kännykkäliittymä tai otetaan pikavippejä toisen ihmisen nimissä. Tyypillinen tapaus voisi myös olla, että tilaillaan verkkokaupoista toisen tiedoilla kaikenlaista ja kun tulee maksun aika, pahaa aavistamattomalle uhrille paukahtaa hurja lasku, josta tämä ei tiedä yhtään mitään. Tämän tyyppisistä tapauksista onkin nyt viime aikoina ollut useita juttuja mediassa – ehkä olette törmänneet. Asian selvittely voi esimerkiksi kansainvälisten verkkokauppojen kanssa olla varsin haastavaa ja pahimmillaan tällaisessa tilanteessa saattaa olla vaarana menettää jopa omat luottotiedot, kun asian selvittelyssä vierähtää aikansa.
Tällaisten esimerkkien kuuleminen saattaa herättää ahdistusta ja pelkoakin – miten sitä voisi ihan tavallinen ihminen olla turvassa? Ja mitä tällaisen tilanteen osuessa kohdalle edes tulee tehdä? Ei onneksi ole syytä ahdistua, sillä todellisuudessa on melko harvinaista joutua tällaisen rikoksen uhriksi ja nykyään näitäkin tapauksia varten on mahdollista suojautua. Vakuutusyhtiö Folksam nimittäin tarjoaa Suomessa ainoana toimijana mahdollisuuden henkilöllisyysvarkausvakuutusta osana kotivakuutusta.
Vaikka identitettivarkauden mahdollisuudesta ei kannata stressata ja ahdistua, omien henkilötietojen suhteen kannattaa kuitenkin olla tarkkana, sillä modernissa maailmassa henkilöllisyysvarkauksien määrä on jatkuvasti lisääntymään päin. Folksamin nettisivuilta löytyy ihan konkreettisia vinkkejä, miten henkilöllisyysvarkauksia voi omilla toimillaan ennaltaehkäistä.
Omalle kohdalle sattuessa henkilöllisyysvarkauksien sevtiminen etenkin eri maiden välillä voi olla hankalaa, joten ajatus selvittelytyön ulkoistamisesta asiantuntijalle valtakirjan avulla ei kuulosta yhtään huonolta idealta. Folksam tekee yhteistyösä Affinion Internationalin kanssa, jolla on pitkä kokemus identiteettipetosten selvittämisessä. Folksamin vakuutus on voimassa ilman omavastuuta ja kattaa myös juridisen avun.
Vakuutusasiat ovat vähän sellaisia juttuja, että vaikka on varsin epätodennäköistä, että juuri omalle kohdalle sattuisi jokin katastrofi, silti tuntuu ihan itsestäänselvältä suojata esimerkiksi kotinsa ja omaisuutensa kotivakuutuksella. Tai jos ei tunnu, niin pitäisi kyllä tuntua! Folksamin kotivakuutuksen voi ostaa helposti verkosta ja uudet asiakkaan saavat vuoden loppuun mennessä Folksamin kotivakuutuksen 30% edullisemmin ensimmäisen vuoden osalta. Lisää henkilöllisyysvarkausvakuutuksesta voi käydä lukemassa Folksamin nettisivuilta.
Onko teillä kokemuksia oman identiteetin väärinkäytöstä tai henkilöllisyysvarkauksista? Tai oletteko törmänneet netissä tietojenkalasteluviesteihin tai epäilyttäviin sähköposteihin? Pelottaako henkilöllisyysvarkauden mahdollisuus?
Tags: höpötyksiä, Mietteitä elämästä, yhteistyö
Categorised in: Elämä
Hajamielisen tavaroiden hukkailijan tunnustuksia sekä uusi koruihastus
19 86
