Maapallon toisella laidalla

Kukkuu! Blogin puolella on tällä viikolla ollut hieman hiljaisempaa, sillä meikäläinen tosiaan viilettää tällä hetkellä toisella puolen maapalloa ja tämä viikko on vierähtänyt  osin eräelämästä luonnon helmassa nautiskellen. Lensin siis sunnuntaina New Yorkista Seattleen yhden tv-lemppareistani Frasier Cranen kotikulmille.

Suoraan sanottuna en ole vielä ehtinyt kauheasti nähdä itse kaupunkia, koska kuten viime postauksessa mainitsinkin, ensimmäiset päivät tosiaan vierähtivät nettiyhteyksien ulottumattomissa Orcas-saarella, jonka henkeäsalpaavan kauniissa maisemissa ei rehellisesti sanottuna edes tehnyt mielikään tuijotella läppärin näyttöä. Tein kesällä päätöksen, että haluaisin lomailla enemmän, ja vaikka tämän reissun ei ole ollut tarkoitus olla mikään varsinainen lomamatka, on lomamoodiin tullut luiskahdettua vähän kuin vahingossa, kun aikaeron ja välimatkan takia on henkisesti jotenkin aivan pihalla työasioiden suhteen. Mutta ehkä tällainen rennompi viikko tähän väliin tekee taas ihan hyvää, kun stressikierrokset alkoivat ennen matkaa olla taas vähän liian vauhdissa.

Orcas on osa San Juan -saariryhmää parin tunnin ajomatkan päässä Seattlesta ja vuoristoiset saaret ovat aika upea kohde luonnon helmassa viihtyvälle. Paikalle pääsee lautalla ja Orcas-saari on saanut nimensä sitä ympäröivissä vesissä vaeltavien miekkavalaiden mukaan. Luonto Seattlen seudulla on hyvin samankaltaista kuin Suomessakin, joten havumetsissä ja hiekkapoluilla tuntui suomalaisen näkökulmasta melkoisen kotoisalta.

Majapaikkana eräretkellämme toimi jurtta, joskin yösijamme oli osa Doe Bay Resortin majoitusta, joten lähitienoolla oli saatavillamme myös suihku ja wc-tilat. Ja onpa tuolla Doe Bayssa myös mahdollisuus saunoa ja kylpeä kuumassa porealtaassa luonnon äärellä, joten ihan niin askeettisista eräolosuhteista ei silti ollut kyse kuin pelkän jurtan perusteella voisi olettaa. Öisin sai silti pitää kaikki mukaan ottamansa vaatteet yllään, kun ulkolämpötila laski jonneki +10 tienoille. Myös reissussa matkassa ollut koirakaveri toimi mainiosti varpaiden lämmittäjänä vilun iskiessä.

Sää ei tosiaan täällä länsirannikolla ole ollut ihan sitä, mitä reissuun pakatessani odotin. Lämpöennusteet näyttivät tuolloin +30 astetta ja auringonpaistetta, mutta kappas vain, ennusteet muuttuivat Nykin reissun aikana täysin ja vastassa täällä Seattlessa olikin enemmän sellainen Suomen syksyä muistuttava keli. Kaverini sanoi, että syksy todellakin tuli yhdessä yössä. Ei siinä mitään, tällaisiin keleihin on kyllä totuttu, mutta olisihan se kieltämättä ollut kiva vielä jatkaa kesäisemmissä tunnelmissa hetki. Rajut sadekuurot myös hieman sotkivat suunnitelmiamme metsän keskellä: kaatosateessa jäi muutama ulkoiluretki tekemättä ja jurtan seiniä hakkaava megalomaaninen sadekuuro keskellä yötä oli myöskin melko jännittävä kokemus.

Doe Bay on saanut nimensä siitä, että alueella on paljon metsäkauriita, joita seikkaili ihan lomakohteen parkkipaikallakin. Vaikka niitä näki ihan päivittäin, niin harmillisesti en saanut napattua yhdestäkään kuvaa, kun innokas koiraystävä taisi olla kauriille melkoinen kauhistus. Vaikka kuvat jäivät sateen ja muiden käytännön haasteiden takia vähäisiksi, mieleen tallentui reissulla lukemattomia upeita maisemia ja unohtumattomia muistoja, jotka varmasti muistan lopun ikääni.

Nyt olen palannut metsästä takaisin sivistyksen pariin, mutta päätin, että nyt pitää elää eikä istua kotona töitä tekemässä. Niinpä käväisin eilen muun muassa elämäni ensimmäisellä purjehdusretkellä ja tänään pääsen osallistumaan paikallisiin hääjuhliin. Onneksi tuli otettua Nykin muotiviikon takia kolttu jos toinenkin mukaan noiden eräkamppeiden lisäksi.

Mutta että tällaiset välikuulumiset täältä! Toivottavasti siellä pallon toisella puolen on myös ollut mukava meininki tänä viikonloppuna. :)

Translation: Greetings from Pacific North West and Orcas Island!

Sama maisema sumussa ja kirkkaana päivänä.

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Tags: höpötyksiä, reissussa, seattle

Categorised in: Matkat