Atooppinen ihottuma – paljon enemmän kuin pinnallinen ihovaiva
Pankkikorttipaniikki ja kaaosta lentokentällä
13 88
Terkkuja New Yorkista! Olin ajatellut, että tänään jakaisin jo ensimmäisiä reissukuvia matkan varrelta, mutta kun kurkistelen muistikortin tähänastista saldoa, niin sillä ei paljon juhlita. :D Kuvasato on siis jäänyt heikohkoksi vielä toistaiseksi, mutta New Yorkin reissua on vielä sen verran jäljellä, että eiköhän tässä ehdi napsia kaupungista jos jonkinlaista kuvaa, kunhan jetlagista ensin selvitään.
Tänne reissuun lähtiessä oli ilmassa pientä jännitysmomenttia siellä Suomen päässä lentokentällä, kun kohtasin yllättäviä haasteita… Lähdön hetkellä tuli vähän kiire ja saavuin lentokentälle melko napakalla aikataululla ja matkatavaratiskillä osoittautui, että olin elämäni ensimmäistä kertaa onnistunut pakkaamaan matkalaukkuuni ylikiloja. Jokainen tämän elämässään tehnyt tietää, että se on kallista lystiä se! En omista vaakaa ja luotin aiempien reissujeni intuitioon pakkaamisen suhteen, sillä en ole tosiaan koskaan onnistunut lastaamaan laukkuani täyteen painorajojen puitteissa, mutta kerta se on ensimmäinenkin. No, eipä siinä auttanut muu kuin kiltisti kaivaa kuvetta.
Ojensin maksukortin virkailijalle, joka ilmoitti melkein saman tien läpyskää laitteelle näytettyään, että se ei huoli korttiani. Olin hämmentynyt, mutta pyysin kokeilla luoton sijaan myös pankkipuolta. Tällä kertaa pääsin tunnusluvun näpyttelyvaiheeseen asti, mutta numeron syötettyäni laite ilmoitti jälleen, että ”ei hyväksytty”. Olin entistä enemmän hämmennyksissäni, sillä olin muutamaa tuntia aiemmin viimeksi käynyt verkkopankissa ja tiesin, että minulla oli tilillä rahaa ja luottokortilla reilusti luottorajaa jäljellä. Epäilin häiriötä maksupäätteen yhteyksissä ja painelin terminaalin pankkiautomaatille nostamaan käteistä. En saanut edes saldokyselyä tehtyä, kun masiina herjasi jälleen ja käski ottaa yhteyttä pankkiin. Siinä vaiheessa alkoi hieman kylmä hiki puskea otsalle…
Marssin takaisin tiskille ja ryhdyimme yhdessä miettimään, mitä tässä nyt voisi tehdä. Minulla ei ollut mukanani riittävästi käteistä eikä ainoa korttini toiminut. Lisäksi tässä säätäessä oli jo vierähtänyt sen verran kauan, että minulla alkoi pikkuhiljaa olla jo hoppu lennolleni. Virkailija vaikutti samanaikaisesti ärtyneeltä ja myötätuntoiselta kinkkisestä tilanteesta. Yritin tiedustella, josko maksua voisi suorittaa jotenkin laskulla. Se ei kuulemma ollut mahdollista. Samaan aikaan tätä maksuakin enemmän minua huoletti se fakta, että olin nousemassa lentokoneeseen (toivon mukaan) hetken päästä ja matkaamassa toiselle puolen maapalloa ilman toimivaa maksukorttia.
Soitin jo portilla olevalle tutulleni, että olisiko hänen mahdollista tulla maksamaan matkatavarani, jonka voisin sitten maksaa myöhemmin hänelle takaisin, kunhan saataisiin tämä sotku selvitettyä. Hän lupasi selvittää, onnistuisiko tämä jotenkin sieltä käsin. Sen jälkeen soitin saman tien pankkiini ja jouduin johonkin elämän mittaiseen jonoon. Tässä vaiheessa lentoyhtiön virkailija alkoi selvästi olla jo hieman hermostunut puolestani ja tokaisi, että ”Nyt tehdään vain niin, että selvitetään tämä matkatavara-asia myöhemmin, ja sinä lähdet nyt sinne portille, koska muuten myöhästyt pian lennoltasi. Tärkeintä on nyt vain saada sinut sinne koneeseen!” Olin kiitollinen joustavuudesta ja painelin vauhdilla turvatarkastuksen läpi, vaikka en ihan tiennytkään, miten virkailija aikoi tuon matkatavara-asian selvittää.
Koko tämän ajan olin roikkunut puhelimitse pankin jonossa odotusmusiikkia kuunnellen. Pään sisällä vallitsi jonkinasteinen kaaos, samoin kuin käsivarsillani, kun ronttasin stressin keskellä turvatarkastuksen jälkeen huonosti uudelleen pakattuja kamppeitani kohti terminaalin kauimmaista (tietysti!) porttia kohti. Ehdin matkan aikana päästä puheisiin pankkini kanssa, josta ohjattiin minut ottamaan yhteys luottokuntaan, jonka jonossa vietin taas tovin vain kuullakseni, että minun tulisi ottaa yhteys pankkiini, johon olin siis kertaalleen juuri hetki sitten jo ollut yhteydessä. Saavuin viimein portilleni, missä tuttavani ilmoitti, että oli saanut matkatavarani maksettua jossain transfer-tiskillä. Vannoin ikuista kiitollisuuttani samalla, kun maksukorttini tilanne alkoi jo oikeasti hermostuttaa…
Ei auttanut kuin soittaa uudelleen pankkiin, kuunnella ne samat hissimusiikit ja toivoa, että ehtisin päästä linjoilla läpi ennen kuin olisi ihan pakko mennä portista läpi lentokoneeseen. Olin kuitenkin toiveikas, sillä edelläni oli vielä muutamia ihmisiä. Vihdoin pääsin kuin pääsinkin pankin puhelinpalveluun läpi ja aloitimme asian selvittämisen uudelleen. Lopulta tämän soittelurumban jälkeen ongelman syy selvisi ja virkailija linjan päässä kertoi huojennuksekseni, että kortti palautuisi toimintaan ennen laskeutumistani New Yorkiin. HUH.
Kyllä muuten saatiin pulssia kiitettävästi koholle ja hikeä otsalle tämän ylimääräisen episodin ansiosta. Hulluinta oli, että olin tosiaan käyttänyt korttiani vielä edellisenä päivänä ongelmitta ja aamulla käynyt viimeksi verkkopankissa, joten ei ollut mitään syytä epäillä, että voisin joutua moiseen ongelmatilanteeseen. Mutta pääasia, että tilanne ratkesi, pääsin reissuun ja kortti toimii taas. Olisin voinut elää onnellisena ilman tätä kokemusta, mutta sainpahan vähän jännitystä elämään! :D
New Yorkin matkakuvia on luvassa enemmän, kunhan ehdin seikkailla kaupungilla, mutta tässä ensimmäisiä tunnelmia ihanasta hotellistamme 50 Bowerysta Chinatownista, josta suuntaan tosin tänään jo eteenpäin Airbnb-kämppään West Villageen. Mutta siis onpahan ihanaa olla täällä taas!
Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia
Tags: höpötyksiä, New York, reissussa
Ensimmäinen oma podcast on julkaistu!
13 88
