Mistä tietää, että loma on tehnyt tehtävänsä?

Olen ollut lomani jälkeen vallan touhukkaalla päällä… Olen muutamassa päivässä ehtinyt nähdä mahtavan joukon kavereita, käynyt valmistujaisjuhlissa, testannut Allas Sea Poolin (en tosin sitä merivesiallasta sentään, huh) ja intoutunut sunnuntaiaamuna kahdeksalta juoksulenkille yli vuoden tauon jälkeen (voin kertoa, että Töölönlahdella oli silloin lisäkseni tasan yksi lenkkeilijä). Olen myös lukenut kirjaa kotisohvalla, raitiovaunussa ja jopa ulkona kävellessäni – elän reunalla, tiedän.

Myönnän, että töitä kohtaan en ole kokenut niin palavaa kaipuuta, mutta ehkäpä sen poltteen syntymiseen tarvittaisiin vähän pidempi kuin kahden viikon loma. Siitä huolimatta tuntuu, että tuo lyhytkin irtiotto teki tehtävänsä ja auttoi todella lataamaan akkuja. Olin lomalle jäädessäni oikeasti sen tarpeessa, ja nyt lomalta palattuani ystäväni tuumasi, että tuo pari viikkoa on tehnyt ihmeitä. Hänen mukaansa olin kohdatessamme kuin toinen ihminen: rentoutunut ja ruskettunut. Hah.

Jäin miettimään ystäväni sanoja… Onko ero minussa todella ennen ja jälkeen loman niin silminnähtävä, siis muutenkin kuin päivetyksen osalta? On totta, että olin keväällä muuton ja kaiken muun kiireen keskellä ihan todella stressaantunut ja väsynyt – tunsin ja huomasin sen itsekin. Silti tuo uupumuksen syvyys on valjennut minulle vasta pikkuhiljaa ja viimeisetkin ulottuvuudet siitä tulivat todellisiksi, kun ymmärsin, millaisia vaikutuksia tuolla ihanalla parin viikon irtiotolla on ollut.

Yksi avainjutuista lomani suhteen oli nimenomaan se, että lähdin reissuun jonnekin, missä pääsin todella irti arjen kuvioista. Jos olisin jäänyt kotikonnuille, veikkaan, että loma olisi hujahtanut huomaamatta ja työasioista ja arjen velvoitteista olisi ollut täällä paljon vaikeampi irroittautua. Tekemistään odottavat hommat olisivat nakertaneet takaraivossa joutilaina hetkinä ja olisi ollut liian helppo jäädä löhöilemään sohvan nurkkaan seikkailuihin sukeltamisen sijaan.

Afrikan mantereella olin kuin toisessa maailmassa, jossa riitti uutta nähtävää ja koettavaa. Hyppy tuntemattomaan vei ajatukset todella kauas arkipäivien itseään toistavasta rytmistä ja tylsistä velvollisuuksista. Kun edes mobiilinetti ei toiminut toisessa maanosassa, olin satunnaisten ja vaihtelevasti toimivien wifi-yhteyksien varassa. Se toi vapauden tunnetta: puhelimen saattoi huoletta unohtaa laukkuun tai jättää hotellihuoneeseen, koska eipä sitä ilman nettiyhteyttä edes kiinnostanut selailla. Pidin myös kännykkäni äänettömällä koko reilun kahden viikon ajan – voin suositella.

Vaikka salasanat palautuivat enempiä pinnistelemättä mieleen kotiin palattuani, koen silti päässeeni kiitettävästi loma-moodiin ja rentouden tilaan. Matkalla toi todellista loman tuntua se, että ei tarvinnut murehtia viikonpäivistä taikka kellonajoista. Totta puhuen, suurimman osan ajasta minulla ei ollut aavistustakaan, mitä viikonpäivää tai tuntia elettiin, ja mikä parasta, sillä ei ollut elon kannalta mitään merkitystä. Se tuntui suunnattoman vapauttavalta.

Nyt palattuani huomaan, että olen todella saanut levättyä. Tajusin tänään olevani kuin toinen ihminen, sillä yhtäkkiä minussa on energiaa, jollaista en ole tuntenut varmaan vuoteen. No, aamulenkki sunnuntaina aamukahdeksalta puhukoon puolestaan… :D

Loman kautta löytynyt energia näkyy muillakin tavoin. En ehkä itse edes tajunnut sitä ollessani väsymyksen kierteessä, mutta stressi ja uupumus veivät käytännössä esimerkiksi kaiken motivaation ja jaksamisen tehdä iltaisin töiden jälkeen mitään muuta kuin maata apaattisena sohvalla ja tuijottaa Netflixiä. Arki oli lähinnä sellaista suorittamista ja suoriutumista eikä mihinkään ylimääräiseen oikein tuntunut riittävän puhtia.

Vasta nyt loman jälkeen peilistä on tuntunut jälleen katsovan vastaan se tuttu, energinen tyyppi, joka muistan joskus olleeni.  Se tyyppi oli ehtinyt olla kateissa paljon kauemmin kuin tajusinkaan, ehkä jopa muutaman vuoden. Olen väsyneenäkin saanut aikaan varsin paljon, mutta en voi sanoa nauttineeni olostani niin kuin nautin siitä nyt. Yhtäkkiä minulla on voimia lukea illalla kirjaa tai lähteä kävelylle kaverin kanssa. Nämä tuntuvat naurettavan pieniltä asioilta, mutta eilen illalla ystäväni ja hänen koiransa kanssa iltakävelyllä tajusin, että olen ennen lomaani ollut yksinkertaisesti liian väsynyt tehdäkseni mitään tuollaista, saati nauttiakseni siitä.

On oikeastaan aika kamalaa, että olen voinut olla sellaisessa tilassa, jossa kirjan avaaminen tai iltakävely ovat voineet tuntua liian uuvuttavilta ajatuksilta. Kenties olen jossain lomapäissäni edelleen, mutta nyt koko oma olemukseni tuntuu todellakin aivan erilaiselta, kevyemmältä ja onnellisemmalta. Värit näyttävät kirkkaammilta, askel on keveämpi ja mieli innostunut ja rento. Jos loma saa fiiliksen tuntumaan tältä, pitäisi ehkä lomailla useammin… Ja ehkä näitä edellä mainitsemiani asioita voisi pitää jonkinlaisena indikaattorina tulevaisuudessa niitä hetkiä varten, kun arki puskee vähän liian voimalla päälle: jos ajatus kirjaan tarttumisesta tai leppoisasta iltakävelystä tuntuu liian raskaalta, on ehkä paussin paikka.

Jutun kuvat on napattu Portugalissa reilu kuukausi sitten. Niissä näkyvä vakavailmeinen neito ei ollut vielä kokenut tätä loman autuaaksi tekevää voimaa – ja sen kyllä huomaa. ;)

Photos: Tribeguys.co

Tags: höpötyksiä, Mietteitä elämästä, reissussa, Työ

Categorised in: Elämä, Matkat