23/07/17

Pakkomielle papukaijoista

2 114

Minulla oli lapsena sellainen vaihe, että olin aivan haltioitunut papukaijoista – suorastaan pakkomielteinen. Lainailin kirjastosta papukaijoista kertovia tietokirjoja, lobbasin väsymättömästi vanhemmilleni ideaa lemmikkipapukaijan hankkimisesta, kävin ihastuksissani tuijottelemassa värikkäitä lintuja lemmikkikaupoissa ja puutarhamyymälöissä (joissakin oli ainakin kultaisella 90-luvulla papukaijoja), pidin koulussa esitelmiä ja himoitsin kaikenlaisia papukaijoin kuvitettuja vihkoja, penaaleja ja muita pikku-koululaiselle sopivia tavaroita. Kotini lähistöllä asui perhe, jolla oli lemmikkinä kaksi suurta Amazon-papukaijaa. Papukaijat asuivat niille omistetussa kokonaisessa huoneessa ja kävimme aina joskus uteliaina tiirailemassa jättikokoisia lintuja ikkunan läpi kadulta.

Sinnikkyydestäni huolimatta en koskaan saanut lemmikkilintua. Vaikka isäni oli selvästi ideastani myös vähän innoissaan, järki esti papukaijan hankinnan, sillä perheessämme on eläinallergiaa ja linnun hankkiminen olisi ollut siltä kannalta riski. Ja eiväthän varsinkaan nuo suuremmat linnut oikein lemmikeiksi häkkiin kuulukaan, joten ehkä parempi, että ikioma papukaija jäi haaveeksi.

Vaikka en enää haikaile oman lemmikkilinnun perään, lapsuuden innostuksesta on yhä jäljellä erityinen viehtymys kauniisiin ja värikkäisiin papukaijoihin. Kun bongasin aiemmin kesällä barcelonalaisessa pikku-putiikissa Almond Clothingissa papukaijakuosilla koristellun värikkään haalarin, oli sitä ihan pakko sovittaa päälle. Ja kun sovituskopissa kiskoin ihastuttavaa haalaria ylleni, sain ilokseni todeta, että se istui kuin hanska. Päätös oli sillä sinetöity viimeistään siinä vaiheessa, kun astuin ulos kopperosta esittelemään haalaria Liisalle ja ystäväänsä sovituskopin ulkopuolella odotellut tuntematon poika väläytti minulle leveän hymyn ja nosti peukun hyväksynnän merkiksi.

Ja en ole ihanan haalarin hankintaa katunut, sillä olen takuulla käyttänyt sitä koko rahan edestä jo parin ensimmäisen kuukauden aikana. Ranskasta peräisin olevan haalarin takana on pieni merkki Alfred & Sisters, jolla ei näytä olevan edes omaa verkkokauppaa, mutta suosittelen tutustumaan, jos tulee jossakin vastaan. Samalla ostosreissulla tarttuivat mukaan myös nuo barcelonalaisen aurinkolasimerkin Tiger Soulin hauskat pyöreät aurinkolasit, jotka ovatkin ehtineet vilahtaa blogin puolella jo aiemmin.

Onko siellä ruudun takana muuten ketään, joka jakaa papukaija-rakkauteni? :D

haalari // jumpsuit Alfred & Sisters

takki // jacket R/H*

kengät // shoes & Other Stories

aurinkolasit // sunglasses Tiger Soul

laukku // bag Topshop (Zalando)

* saatu blogin kautta / gifted

Photos: Liisa Kivi

Tags: , , , ,

Categorised in: Muoti

2 kommenttia

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

  • Ihanaa, että sinullakin ”voimaeläin”! Itse olen pitkään ollut ihastunut sudenkorentoihin, siitä blogini nimikin tulee :D Nyt ajattelen, että se kuvastaa jo mennyttä aikaa kun ”olin vapaa kuin sudenkorento”, joten mietin jos blogille nimenvaihtoa. Mutta voimaeläinten antamaa energiaa ei saa aliarvioida!

    xxx
    E
    http://helsinkidragonfly.blogspot.fi/

  • Upea asu, todella ihastuttava tuo jumpsuit! Minäkin voin paljastaa oman ”voimaeläimeni”, kuten yksi kommentoinut ylempänä paljasti. Minä olen ollut aina hulluna dinosauruksiin :D Lapsena leikin aina dinosauruksilla ja vielä aikuisenakin kun näen jossain jotain dinosaurusteemaista, en voi hillitä itseäni, haha.

    http://www.iinas.fi

Related posts