Hei mitä kuuluu just nyt?

Ajattelin, että voisi olla taas pienen kuulumisten päivityksen paikka…

♥ Valittelin tuossa toissa viikolla uupumustani ja vaikka sainkin heti viikonloppuna yhdet erityisen pitkät ja hyvät unet, eskaloitui väsymykseni viime viikolla erittäin hämmentävällä tavalla. Nukuin nimittäin koko varsin kivuliaan parituntisen microblading-operaationi ajan. Jos microblading ei ole terminä tuttu, niin käytännössä se on siis kulmien kestopigmentointimenetelmä, vähän kuin tatuoinnin tekeminen – vähän eri tekniikalla vain. Eli sattuu! On toki hiukan yksilöllistä, miten paljon se sattuu, mutta minulla sattuu siinä määrin, etten voi käsittää, että olen pystynyt nukkumaan tuon toimenpiteen läpi. Kertonee jotain väsymyksen tilasta. Nyt pitää kyllä ihan tosissaan järjestää itselleni se loma, sillä olen nyt menneen kuukauden aikana nukahtanut hammaslääkäriin, leffateatteriin, microbladingiin…

♥ Minulla ehti olla noin viikon verran lemmikkikärpänen Kake. Se ilmaantui elämääni toissa viikolla ja pidin siitä lähtien ikkunaa päivittäin avoinna, josko hän ymmärtäisi löytää tiensä ulos, mutta hän ei selvästikään halunnut lähteä. Sen sijaan Kake istuskeli tyytyväisenä polvellani joskus tuntikausia päivässä, seurasi minua keittiöön, kun aloin kokkailla ruokaa ja kökötti läppärini näytön reunalla, kun katselin Netflixiä (tapahtui monta kertaa). Luulin jo, että Kake oli tullut jäädäkseen, kun yhtäkkiä viikonlopun jälkeen kärpäskaverista ei ole näkynyt jälkeäkään. Ehkä vapaudenkaipuu iski sittenkin, yhyy!

♥ Olen huomannut tässä muuton jälkeen, että kokovartalopeilin puuttuminen on itse asiassa yllättävän paljon elämää hankaloittava juttu – pukeutumisen näkökulmasta siis. Kun ei ihan näe kokonaisuutta aamulla päälle pukiessaan, voi kaupungilla myöhemmin peiliin kurkatessa huomata yllätyksiä. Muutama tyylillinen kummallisuus on sattunut tässä viimeisten viikkojen aikana ihan vain siitä syystä, etten ole päässyt kunnolla tsekkaamaan lopputulosta peilistä. Että jos olen hiihtänyt kaupungilla jotenkin omituisen näköisenä, syytän peilin puutetta.

♥ Siivosin tämän kotini jo todella hyvälle mallille joskus viikko sitten. Jotenkin onnistuin silti viikon aikana mystisesti räjäyttämään kämpän kaameaksi sotkupommiksi. Miten ja miksi se tapahtui, en osaa sanoa. Mutta jos jossakin, niin tässä asiassa olen varsin lahjakas. Toisaalta oli erittäin tehokas keino saada asunto taas siivottua siedettävään jamaan, kun kutsui vieraita kylään. Se sotku, jota olin tuskaillut vajaan viikon, tuli yhtäkkiä siivottua noin tunnissa, kun oli pakko.

♥ Urakoin uuden House of Cards -kauden noin viikossa ja jäi taas tunne, että pitäisi löytää jotain uutta katsottavaa. Kaverin vinkistä päädyin testaamaan Master of None -nimistä Netflix-sarjaa ja tykästyin. Voin suositella! Sarja tekee kiinnostavalla tavalla näkyväksi niin monenlaisia kolmekymppisen elämään liittyviä dilemmoja kuin arkipäivän rasismiakin. Hauska ja kiinnostava sarja – suosittelen!

♥ Teinivuosina punainen oli ylivoimainen lempivärini. Minulla oli ihan älyttömästi punaisia vaatteita, mutta jossain vaiheessa tuli totaalinen kyllästyminen. Ehkä kymmenen suosion vuoden jälkeen punainen sai väistyä vaatekaapistani enkä halunnut käyttää oikeastaan mitään punaista sittemmin. Kunnes nyt vuosien tauon jälkeen olen alkanut pikkuhiljaa taas löytää punaisen osaksi vaatekaappiani. Ilmeisesti se on hyvä asia, sillä viime aikoina olen saanut hurjasti positiivista palautetta joka kerta, kun olen pukeutunut punaiseen. Eli tervetuloa takaisin punainen!

♥ Olipa ihanaa olla viime viikolla mukana järjestämässä kaverille yllätystä. Hän täytti vuosia ja tyttöystävän sekä muutaman kaverin voimin hänelle järjestettiin yllätyskekkerit, joihin oli saatu mukavan kokoinen joukko kavereita mukaan. Oli niin kivaa nähdä synttärisankarin hämmennys ja ilo, kun ihmiset olivat tulleet häntä juhlistamaan, että tuli tosi hyvä mieli.

♥ Tulin yllätyskekkereiden innoittamana  miettineeksi, että pitäisi useammin järjestää kaikenlaisia kekkereitä, ihan muuten vain. En ole yhtään sellainen järjestäjätyyppi, mutta miksipä ei voisi vain kutsua kaveriporukkaa koolle esimerkiksi FB-tapahtuman muodossa ihan vaikka naapurikuppilaan jonakin määrättynä ajankohtana. Liian usein sitä ajattelee, että kokoontumisen järkkääminen vaatii kauheasti vaivaa ja järjestämistä, vaikka eihän sen tarvitse olla niin suuritöinen projekti. Ehkä järjestän tupaantuliaisjuhlanikin tuossa naapurissa Tenhossa ja käyn sitten vain tekemässä illan aikana pari esittelykierrosta täällä uudessa kodissani, niin vältyn siltä järjestämisen vaivalta ja siivoamiselta. :D

♥ Tenhosta puheen ollen.. Siitä on tullut minulle jokinlainen olohuoneen jatke, jossa vietän monesti useita iltoja viikossa. No ilmeisesti tämä viihtymiseni on siellä huomattu, sillä viime viikolla pizzaa haarukoidessani käveli pöytämme luo henkilökuntaan kuuluva mies (omistaja?), joka kysyi, olenko Jenni. Kerroin olevani ja hän totesi, että vaikutan viihtyvän siellä heillä nykyään varsin hyvin ja usein. Että tässä olisi tällainen kanta-asiakaskortti, jolla saa vähän alennuksia. En kestä! :D Olen samaan aikaan innostunut ja vähän nolona. Vähän sellainen olo kuin SATC-Mirandalla sinne kiinalaiseen ravintolaan soittaessaan… Mutta Tenho on ihana ja todellakin olen iloinen, että ahkera kävijä tällä tavoin yllätettiin!

Mitäs teille muille kuuluu tänään? Jutun kuvituksena on satunnaisia räpsyjä viimeisen viikon varrelta.

Tags: höpötyksiä, Mietteitä elämästä

Categorised in: Elämä