17/04/17

Loma-Jenni ja toisenlainen tyylipersoona

12 126

Kuten totesin jo viikonloppuna, ei ole mitään ihanampaa kuin palata viikon takaisiin reissutunnelmiin, kun todellisuudessa nököttää kotona verkkareissa pahvilaatikkoräjähdyksen keskellä. Tuntuu melkein absurdilta, että reilu viikko sitten kipitin Pariisin katuja pikkukengissä, hihattomassa topissa ja paljain nilkoin, kun Helsingissä yhä sinnikkäästi tupruttaa lunta tasaisin väliajoin.

Olen huomannut reissussa ollessani, että minulla on kaksi erilaista pukeutumispersoonaa: on arki-Jenni ja loma-Jenni, ja nuo kaksi ovat tyylillisesti ihan eri tyyppejä. Toki maku on molemmilla suht samanlainen, mutta pukeutumisfilosofia ihan eri maailmoista. Ja tänään esittelen teille loma-Jennin.

Omaan korvaan loma-Jenni kuulostaa lähinnä siltä, että tyylin puolesta hillutaan jossakin kulahtaneissa college-housuissa ja lörppänöissä kesämekoissa – ja toisinaan se varmasti tarkoittaakin sitä. Mutta etenkin ulkomaanreissuilla loma-Jenni on nimenomaan se fiinimpi pukeutuja, jota ei lainkaan arkailuta laittaa silkkihametta päälle lauantaikävelylle tai huulipunaa ja korkkareita aamiaispöytään. Toki voisin pukeutua näin periaatteessa myös kotona, mutta jostain syystä en silti tee niin.

Koska olen huomannut, että reissussa pukeutumispersoonani on erilainen kuin kotona, otan usein jo lähtökohtaisestikin mielelläni matkaan mukaan kauniita mekkoja ja hameita, asusteita, hattuja ja koruja. Käytän niitä jostain syystä paljon harvemmin kotona, mutta ulkomailla niistä tulee arkipäivää (niin arkipäivää kuin lomalla ollessa nyt voi olla). En tiedä miksi, mutta näin vain on.

Ehkä siellä tuntemattomien ihmisten ja vieraan kulttuurin keskellä tulee vapautuneemmaksi – uskaltaa vielä täysipainoisemmin olla oma itsensä. Suomessa ylipukeutuminen katsotaan helposti hienosteluksi ja huomion hakemiseksi, maailmalla kaunista tyyliä ei tuijotella nenänvartta pitkin ja tyylien kirjo on muutenkin laajempi.

Muistan löytäneeni oman tyylini kunnolla omina vaihto-opiskeluaikoinani Brysselissä, joka ei kaupunkina ole juuri Helsinkiä suurempi, mutta silti siinä paikassa oli enemmän sellaista suuren maailman tuntua. Muistan, miten vapauttavaa oli, että kaduilla näki mitä kummallisimpia asukokonaisuuksia, eikä kukaan jäänyt tuijottamaan, naureskelemaan tai mulkoilemaan perään. Ihmismassaan oli helppo hukkua, hyvässä ja pahassa. Omalla kohdallani se tarkoitti sitä, että uskalsin pukeutua kuten itsestä tuntui hyvältä, kun ei tarvinnut pelätä huomiota tai pitkiä katseita.

Huomasin kyllä kulttuurieron Suomeen palatessani, kun katseet polttelivat jälleen selässä opiskelukaupunkini katuja tallaillessa. Eivätkä ne minun tyylikokeiluni edes olleet kovinkaan erikoisia. Helsinkiin muuttaessani olo vapautui taas hiukan – mitä suurempiin ympyröihin mennään, sitä vähemmän ympäristöä tuntuvat kiinnostavan sinun vähäpätöiset tekemisesi.

Tavallaan tuntuu surulliselta, että ulkopuolinen paine vaikuttaa tiedostamattomallakin tavalla niin paljon omaan itseen. Vaikka olen ihan tietoisesti tehnyt valintoja pukeutua juuri kuten haluan ja nykyään koen jo voivani olla tosi rohkeasti oma itseni tyyliasioissa, silti fiilis on ulkomailla aivan toisenlainen.

Jos olen aivan rehellinen, en usko, että pukisin Suomessa tätä ihanaa hametta ylleni ilman jotakin erityistä syytä. Pariisissa se pääsi mukaani ihan tavanomaiselle lauantaikävelylle – siinä ympäristössä ei tuntunut ollenkaan omituiselta pukeutua näin. Siksi olenkin nyt päättänyt haastaa itseni tuomaan vähän enemmän loma-Jenniä myös tänne arkeen ja koto-Suomeen. Lisää kauniita mekkoja, hulmuavia hameita, särmikkäitä hattuja ja kimaltavia koruja myös arjen piristykseksi, kun niitä kerran kaapeissa on! Viimeistään kesällä ainakin…

Olisi kiinnostavaa kuulla, onko kellään muulla ollut ulkomailla tällaisia samanlaisia havaintoja? Onko teillä muillakin erilainen pukeutumispersoona lomalla ja arjessa? Tai ulkomailla ja Suomessa?

PS. Jos ihastuitte kuvien kauniisiin vaatteisiin, niin tiedoksi, että ne ovat tämän viikon torstaina 20.4. myyntiin tulevaa H&M Conscious Exclusive -mallistoa, josta sain valita muutaman vaatteen ennakkoon itselleni.

Translation: On a casual Saturday walk in Paris a bit over a week ago. Love that skirt from the H&M Conscious Exclusive Collection that is in the stores next Thursday, April 20th. 

Toppi // top H&M Conscious Exclusive*

Silkkihame // silk skirt H&M Conscious Exclusive*

Kengät // shoes Bimba y Lola

Aurinkolasit // sunglasses A+more (Stockmann)*

Sormus // ring Monki

* saatu blogin kautta // gifted

Photos: Vesa Silver

Tags: , , ,

Categorised in: Muoti

12 kommenttia

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

  • lusene

    Minäkin tunnistan kyllä ilmiön. Jotenkin koto-Tampereella arkailuttaa käyttää edes yhtä ihanaa valkoista kesämekkoa, joka ei sinänsä ole mitenkään juhlava, mutta siinä on paljas selkä ja sellainen rusetille solmittava vyötärönauha. Tuntuu liian huomiota herättävältä, mutta viime kesänä Saksassa ollessani olisin epäröimättä pukenut sen ylleni pienessäkin kaupungissa, jos olisin tajunnut ottaa mukaan. Berliinissäkin tunsin oloni oikein kotoisaksi sifonkitopissa ja tyllihameessa. Suomessa ne tuntuisivat melkein juhlakamppeilta.

  • Liisa

    Olen huomannut saman itsenikin kohdalla. Tämä loma- ja arkipukeutumisen ero hankaloittaa reissussa shoppailua; olen monesti ostanut reissutyylihuumassa vaatteita, joita en kuitenkaan tule pitääneksi Suomessa päällä..

  • Jaana B

    Valitettavasti Suomessa pitäisi pukeutua niin huomaamattomasti ja harmaasti, ettei kukaan huomaa. Se on itsetunnolle oikein pukeutua massasta poikkeavasti ja omaa vartaloa imarrellen. Kauneus ja kauniit vaatteet kunniaan! Tehkää kaunottaret näin kaikille palvelus! Olet upea näissä(kin) kuvissa.

  • juu

    Ilmiö on toki tuttu! Käyn myös kerran viikossa yhdessä harrastuksessa, jossa ihmiset pukeutuu jotenkin koruttomasti, ja olen huomannut, että lähes aina jos olen lähdössä sinne samassa asussa, kuin missä olin töissä, tunnen itseni ylipukeutuneeksi ja jonkinlaiseksi huutomerkiksi niiden muiden ihmisten keskellä, vaikka kyseinen asu olisi töissä tuntunut ikään kuin ihan tavalliselta! Fiiliksestä riippuen joskus vaihdan asuani, jos en jaksa kantaa erilaisuuttani. Joskus taas koitan pitää jostain omasta jutustani kii.

  • Itse kyllä pukeudun samalla tavalla sekä Suomessa että ulkomailla. Toki ulkomailla tulee käytettyä enemmän valkoisia vaatteita kuin täällä, mutta tyylillisesti pukeutuminen ei eroa.

  • vera

    Aivan hurmaava asu, olet upea! Itse havaitsin saman ilmiön viime syyskuussa, kun muutin Lontooseen. Pääni sisällä kuvittelin aina tyylini iloiseksi, kiinnostavaksi ja usein aika värikkääksi. Suomessa päälle päätyi kuitenkin useimmiten paljon minimalistisempaa settiä. Tänne tultuani taas ei tarvinnut kauaa miettiä, että kumpaan suuntaan kallistuisi! En olisi voinut kuvitellakaan kuinka paljon vapautuneempi ja itsevarmempi olo on kun ”uskallan” vihdoin pukeutua niin kuin olen mielessäni tehnyt jo kauan :D Nyt vannon, että seuraavalla Suomen visiitilläni en pakkaakaan mukaani niitä turvallisia bleisereitä ja poolopaitoja vaan heitän laukkuun parit röyhelöt ja kukkahameet. Ehkä se ilmapiiri pikkuhiljaa alkaisi muuttua, jos me kaikki päästäisimme loma-minämme valloilleen vähän useammin :)

  • Tunnistan kyllä jotenkuten saman ilmiön, mutta omalla kohdallani väitän, että kyse on puhtaasti käytännöllisyydestä: Suomessa pitää kiitää paikasta toiseen eikä ehdi vahtia jääkö mikäkin röyhelö kiinni mihinkin ovenkahvaan, eikä niillä hulppeimmilla koroilla voi juosta bussia kiiinni loskassa… lomalla voi pukeutua vaikka miten kun ei ole kiire eikä tarvitse olla rypemässä missään! Jos kengät hiertää, voi istua katukahvilaan lasilliselle. Itse en Suomessa välitä katseista lainkaan, uskon että monesti niiden takana on ennemmin mielenkiinto ja puhdas ihmetys kuin minkäänasteinen ”paheksunta”.

    • Tähän lisään vielä: kotimainen(kaan) muoti ei ole Suomessa kovin hyvin tunnettua, joten ihmiset saattavat tuijottaessaan ihan oikeasti miettiä, että mistä tuo on löytänyt noin ihanat vaatteet. Minulta on kysytty todella usein mistä Minna Parikan omasta mielestäni naurettavan tunnistettavat Caracal-loaferini ovat. Vastaan aina yhtä epäuskoisesti, että MP:ltähän nämä. Muodin parissa työskentelevältä/ liikkuvalta unohtuu monesti että valtaväestö ei ole yhtä paljon kosketuksissa muodin kanssa, joten heidän tuijotuksensa voi olla ihan positiivisessa mielessä ihmetystä !

      Mielestäni olisi kivaa, jos me suomalaiset siis avaisimme useammin suumme ja kehuisimme tuntemattomankin ihmisen tyyliä varauksetta. Näin tyylinikkaroinnista kiinnostuneiden ei tarvitsisi miettiä aamuratikassa onko heillä hammastahnaa leuassa kun vastapäätä istuva tyyppi tuijottaa kummasti…

  • Nina

    Darling,
    Always wear a bra.
    A secret to a good outfit is a good bra. Get a simple T-shirt bra, with no lace, no fancy stuff, no nothing, just a good simple cup that gives breasts a nice even shape.
    Fancy bras with lace but no shape or no bra is for private entertainment.

  • Kaisa

    Tiedän tunteen! Aina Venäjällä asuessa tuli ostettua korkokenkiä, joita en ikinä pitänyt Suomessa. Myöhemmin huomasin Moskovassa, että nykyisin nuoret naiset sielläkin kulkee tennareissa.

    Onpa hölmä tuo alla oleva kommentti rintsikoista – minusta on hienoa, että voi olla vaan ilman ja se vasta on ranskalaista!

    Olisi mukava lukea sun kokemuksia Brysselistä. Kaupunki ei varmaan vaihtarina auennut EU:n kautta vaan ihan muuten. Mitkä olivat suosikkipaikkojasi?

Related posts