Hajamielisen kukkienkastelijan pelastus

Tapan viherkasveja sellaista tahtia, että jos kasvienrääkkäys olisi tuomittava rikos, istuisin varmaan pitkää kakkua vankilassa. Luojan kiitos se ei ainakaan vielä ole. Olen kukkienhoitajana vähän sellainen suurpiirteinen ja hajamielinen tyyppi, joka välillä unohtaa kastella tyystin ja välillä hukuttaa kukkaparkansa liialliseen huomioon ja kasteluveteen. Yritys hyvä, mutta hävettää näyttää, minkä näköiseksi esimerkiksi tuo vielä hetki sitten vehreänä kukoistanut lyyraviikunani on tämän tuomiopäivän puutarhurin hoteissa näivettynyt. Lehtiä on enää muutama hassu ja nekin vähän onnettoman näköisiä. Oi voi.

Mutta kuulkaahan… Nyt on löytynyt tilanteeseen pelastus ja ratkaisu, tai niin ainakin toivon. Olen joskus nähnyt sellaisia hauskan näköisiä lasisia kastelupalloja kukkaruukkuihin tuikattuina – ideana on se, että pallo vapauttaa kasville kuvusta aina sopivasti tarpeen mukaan vettä, jolloin multa pysyy sopivan kosteana eikä kukkanen pääse kuivumaan tai lillumaan liiallisessa vedessä. No nyt bongasin viime viikonloppuna Raumalta (tästä lisää myöhemmin!) Mantin maailma -nimisestä sympaattisesta sekatavarapuodista näitä lasisia kastelupalloja.

Kun pallot tulivat puheeksi, itse Manti oikein innostui. Hänen poikansa (joka mitä ilmeisimmin on puutarhurina samaa tasoa kuin meikäläinen) oli onnistunut elvyttämään oman varjoviikunansa jo liki varman kuoleman partaalta tällaisen lasisen palleron avulla. Viimeistään tuon tarinan (ja sen tueksi esiteltyjen kännykkäkuvien) perusteella totesin, että kastelupallo on saatava.

Riskialtteimmat tapaukset kukkakokoelmassani ovat olleet nuo kaksi asunnon valoisimpaan paikkaan nyt hätäpäissään sijoiteltua raukkaa, jotka ovat molemmat vuoron perään pudotelleet lehtiään huolestuttavalla aktiivisuudella. Varjoviikunani on jo pahimmasta kadosta elpynyt, mutta lyyraviikunasta olen ollut huolissani. Vaan enpä enää! Nyt ovat lasiset pallot pitämässä huolta kukkieni nesteytyksestä ja olen toiveikas, että voin viimein jättää tuomiopäivän puutarhurin tittelin historiaan.

Noista kastelupalloista vielä sen verran, että niitä toki saa varmasti monestakin paikasta mutta olin erityisen ilahtunut, että nämä omani ovat suomalaista käsityötä. Ne ovat turkulaisen lasinpuhaltamo Harri Aaltosen käsialaa. Yksi pallo kastelee siis kukkia yhdestä kahteen viikkoa – riippuen hieman pallon ja ruukun koosta. Mikään ei toki estä tuikkaamasta samaan ruukkuun useampaakin palloa.

Nämä kastelupallot ovat siis mainio apu sekä matkan ajaksi sekä tällaisille hajamielisille ja onnettomille kotipuutarhureille kuin minä. Katsotaan elpyisikö tuo lyyraviikunakin tuosta vielä…

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Tags: koti, kukat, sisustus

Categorised in: Koti