Atooppinen ihottuma – paljon enemmän kuin pinnallinen ihovaiva
Voisitko seurustella ihmisen kanssa, jonka lempimusiikkia vihaat?
19 101
On joskus jännittävää huomata, miten eri tavoin ihmiset kuuntelevat musiikkia. Ja miten erilaisista musiikillisista elämyksistä kukin kiksejään ammentaa. Ja monesti samakin ihminen eri tilanteissa ja mielentiloissa fiilistelee eri juttuja.
Musiikki jos mikä on makuasia, ja vaikka makuasioista on turha kiistellä, olen huomannut, että minun olisi kyllä vaikea esimerkiksi seurustella ihmisen kanssa, jonka musiikilliset mieltymykset eivät miltään osin kohtaa omieni kanssa. Deittailin joskus vuosituhannen alussa tyyppiä, joka kuunteli lähinnä sellaista huuto- ja örinämetallia. Kun musiikki tahdittaa yhteisiä hetkiä ja muistoja, voivat kovin eriävät musiikkimieltymykset joskus jopa vähän lässäyttää sen muutoin ihanan tilanteen. Kun herkän hetken taustalla pauhaa korvia riipivä mölinä, voi siihen itse hetkeen olla vaikea keskittyä, jos itse mieluummin kuuntelisi jotain ihan muuta. Pahimmillaan epämieluisa musiikki tuntuu oikeasti kuormittavalta ja häiritsevältä.
Onneksi useimpien ihmisten kanssa on mahdollista löytää edes joitakin kappaleita ja genrejä, joita molemmat voivat sietää. Musiikkiin suurella palolla suhtautuvalle ihmiselle voi kuitenkin olla suorastaan surullista, jos oma kumppani ei jaa omaa roihuavaa rakkautta jotakin musiikkigenreä tai artistia kohtaan. Tai peräti inhoaa sitä.
♥
Ensiajatuksella tällainen asia voi tuntua triviaalilta ja täysin epäolennaiselta, mutta minulle musiikkimaku edustaa usein jotain paljon enemmän kuin pelkkää musiikkia. Olen huomannut, että yleisesti ottaen minulla on usein enemmän yhteistä sellaisten ihmisten kanssa, joiden kanssa myös musiikkimaku kohtaa. Loppujen lopuksi musiikkimaku saattaa määrittää paljon esimerkiksi sitä, millaisissa paikoissa tykkää käydä vapaa-ajalla viettämässä aikaansa. Olenpa huomannut toisinaan korrelaatiota myös tyyliin ja muihinkin makumieltymyksiin.
Toisaalta, myös oma musiikkimaku on vuosien varrella muuttunut ja kehittynyt nuoruusvuosista paljonkin. Osa mieltymyksistä on säilynyt ja osaa entisistä lempikappaleista kuuntelen nykyään lähinnä naureskellen. Toisaalta olen niin tunnepohjainen musiikin kuuntelija, että joku kappale kuulostaa yhtenä päivänä täydelliseltä ja toisena en jaksa kuunnella sitä tippaakaan.
♥
On myös kiinnostavaa, miten eri tavoilla ihmiset kuuntelevat musiikkia kokonaisuuksina. Toiset kuuntelevat aina kokonaisia albumeita, kiltisti alusta loppuun jaksamatta vaihdella tai skippailla biisejä riippumatta siitä, onko jokainen kappale nyt ihan se suurin lemppari. Itse taas hyvin harvoin kuuntelen levyjä kokonaisuuksina. On toki sellaisiakin albumeita, jotka toimivat yhtenäisenä musiikkielämyksenä ja ovat kautta linjan niin onnistuneita, että sekaan ei mahdu yhtään täytebiisiä.
Tosiasiassa tykkään kuitenkin useimmilla levyillä oikeasti vain yhdestä tai kahdesta kappaleesta ja siksi olen enemmän sellainen valikoiva kuuntelija, joka napsii kirsikat kakun päältä ja kokoaa niistä yhden herkullisen hedelmäsalaatin. Tästä syystä Spotify on meikäläiselle ihan unelmien väline itse koottuine soittolistoineen. Tapailin joskus miestä, jonka mielestä albumit kuului kuunnella aina kokonaisuuksina alusta loppuun eikä liene vaikeaa arvata, että erimielisyyksiähän siitä syntyi.
♥
Vaikka luonnettani ei ole siunattu suurella määrällä kärsivällisyyttä, löydän välillä itsestäni ihan uusia ulottuvuuksia musiikin kautta sillä saralla. Saatan jaksaa kuunnella 10 minuutin mittaisen kappaleen alusta loppuun siksi, että siellä jossain keskellä on puolen minuutin mittainen täydellinen kohta.
Joskus ihastun biisiin ensikuulemalta ja joskus ihastuksen syttyminen ottaa aikansa. Joskus biisin alku ei sytytä lainkaan, mutta loppuvaiheessa kappale herää yhtäkkiä henkiin ja vie mennessään. Vähän kuin ihmistenkin kohdalla. Tämä oheinen biisi ei innostanut ensimetreillä ollenkaan, mutta parin minuutin kohdalla alkava C-osa päräytti siinä määrin, että nyt kappale on soinut tehosoitossa viimeisen viikon. Ja hauskaa kyllä, yksikään muu Ardynin kappale ei läpäissyt ankaraa seulaani. Mutta Universe, se on aivan ehdottomasti kuuntelemisen arvoinen kappale, kunhan malttaa kuunnella koko biisin. :)
Photo: Ardyn
Tags: höpötyksiä, Ihmissuhteet, Mietteitä elämästä, Musiikki
Categorised in: Elämä, Musiikki
Ystävän kotona: Mikon upea poikamiesboksi (osa 2)
19 101
