KODIN VALAISTUS KUNTOON: SOPIVAN LAMPUN VALINTA
Vihreät kaverit
25 94
Tiedätte, että rakastan kukkia. Rakastan myös viherkasveja noin yleensä, mutta koska minussa ei oikein ole puutarhurin vikaa, onnistun A-I-N-A ennemmin tai myöhemmin päästämään vihreät asuintoverini hengiltä. Anteeksi, se on aina vahinko! Joko unohdan kastella tyystin tai sitten kastelen liikaa. Pitäisi varmaan laittaa kännykkään tai kalenteriin muistutus sopivista kasteluväleistä, mutta äh, meikäläisen tyyliin sopii paremmin sellainen boheemi fiilispohjalta toteutettu kastelusysteemi – kukkaparkani tosin saattaisivat olla eri mieltä…
Olen kuitenkin sinnikäs ja jaksan aina uskoa floristinkykyjeni uuteen nousuun, joten hankin toiveikkaana silloin tällöin uuden huonekasvin, jota sitten yritän parhaan kykyni mukaan hoivata ja vaalia. Vielä toistaiseksi yksikään ei ole meikäläisen huomassa sinnitellyt paria vuotta pidempään (ja tuossakin arviossa saattaa olla pyöristystä ylöspäin), lukuunottamatta orkideojani, jotka vaikuttavat suorastaan tykkäävän ääriolosuhteista.
Nyt kuitenkin intouduin tuossa vuodenvaihteessa vallan, ja hankin kotiani sulostuttamaan kaksi uutta vihreää kaveria. Bonsaita muistuttava varjoviikuna löytyi ennen joulua heräteostoksena ja isolehtisen lyyraviikunan kannoin kotiini uuden vuoden kynnyksellä. Molemmat ovat vielä hengissä!
Sen kuitenkin olen jo oppinut, että varjoviikuna ei nimestään huolimatta viihdy kovin varjoisassa paikassa, mikä luo Suomen talviolosuhteissa liki mahdottoman yhtälön, kun saattaa mennä viikkoja, että asunnon valoisinkin paikka on likimain pilkkopimeä. Siinä vaiheessa siirsin ystäväiseni nurkasta ikkunalle, kun hän alkoi jo näyttää varsin kaljulta. Hikikarpalot otsalle puskien elättelin toivoa, että tyyppi vielä elpyisi maisemapaikalla ja entistä tunnollisemmalla kastelulla. Ja kappas, hän ryhtyi hetimiten synnyttämään uutta elämää pienten tuoreiden lehtien muodossa, joten uskon, että varjoviikunani ei vielä ole tullut maallisen elonsa päähän.
Isolehtinen lyyraviikuna vaikuttaa rennommalta kaverilta, joka ei ihan pienistä hätkähdä. Juuri tämän tyyppistä viherkasvia olin etsinyt pitkään tuloksetta, mutta kannattipa mainita asiasta luottofloristilleni, sillä hänellä sattui kuin sattuikin olemaan pari juuri oikeanlaista kasvia takahuoneessa jemmassa. Ja niin meikäläinen löysi etsimänsä. Vielä haaveilen vähän banaanipuun taimesta, jollaisen bongasin reilu vuosi sitten New Yorkin matkallani ja näytti kerrassaan sympaattiselta.
Kohtalotoverit ja muut tuomiopäivän puutarhurit voivat ilmoittautua vertaistuen merkeissä. Myös neuvontaa otetaan vastaan.
Translation: Meet my new green friends. Let’s hope that I can keep them alive.
Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia
Categorised in: Koti
Fiiliksiä keväästä | Samuji SS17
25 94
