33

Huh. 33 vuotta. Mihin se aika hujahti? Juuri äskenhän täytin 32. Tai 27. Mikähän siinä mahtaakin olla, että mitä vanhemmaksi tulee, sitä nopeammin vuodet vain vilisevät ohi. Mielestäni siis ihan äsken vietin juuri synttäreitäni ja nyt olisi taas aika kohottaa malja samasta syystä.

En ole koskaan sitten lapsuusvuosien ollut mikään syntymäpäivien ylin ystävä. En välitä suuremmin muistakaan juhlapäivistä, eivätkä omat synttärit tee poikkeusta. Vanheneminen ei sinänsä minua pelota, sillä kuten kaikki muutkin taitavat aina sanoa, elämä on vuosien varrella muuttunut aina vain paremmaksi. Ikä tuo mukanaan elämänkokemusta, itsevarmuutta ja jonkinlaista selittämätöntä rauhaa – ainakin oman itsen suhteen.

Olen kokenut elämäni ainoan pienimuotoisen ikäkriisin 22-vuotiaana. Nyt ajatus lähinnä naurattaa. Mutta myönnän toki, että 33-vuotiaana sitä jo eri tavalla tiedostaa ajan rajallisuuden – etenkin naisena. En tunne iästäni painetta, mutta huomaan, että jotenkin se leijuu eri tavalla tietoisuudessa, siellä jossain takaraivossa hanakammin kuin ennen.

Elämä harvoin menee niin kuin etukäteen suunnittelee ja kuvittelee. Ja voin kertoa, että minun elämäni ei takuulla ole sellaista, kuin joskus 10 tai edes 5 vuotta sitten kuvittelin sen tänä päivänä olevan. Jotkut toiveet eivät ole vielä toteutuneet ja joissakin asioissa on taas siunattu enemmän kuin olisin osannut toivoakaan. Sellainen se taitaa vähän olla, se elämän tasapaino.

Viime vuosi oli aikamoisen hullu minulle monessa mielessä, joten uteliaana siis odottelen tätä tulevaa ja mitä se tuo tullessaan. Viimeksi eilen elämä muistutti surullisella tavalla arvaamattomuudestaan, joten yritetäänhän pitää mielessä, että jokainen päivä ja vuosi on lahja. Ikääntyminen on etuoikeus, kuten yksi lempisitaateistani kuuluu.

Lämmin osanottoni Teri Niitin läheisille. Lepää rauhassa, jäät muistoihimme. <3

Translation: 33 years, wow. Where did another year go again? Time just seems to fly by so quickly! I am not the biggest fan of birthdays, to be honest, but I do try to be thankful for each year. Yesterday I got a sad reminder of how unpredictable life can be so we should make the most of it while we are here. To age truly is a privilege, like one of my favourite quotes says.

My warmest condolences to the family and friends of Teri Niitti. Rest in peace, you will be remembered and missed. <3

Photos: Sara Vanninen

Tags: höpötyksiä, Mietteitä elämästä

Categorised in: Elämä