Uusi vuosi ja uusi laihdutuskuuri?

Yhteistyössä Vaakakapina

Käsi ylös, kuinka moni teistä on joskus laihduttanut? Tai edes kokeillut jotakin ihmedieettiä? Tai jos nyt olet jotenkin onnistunut välttymään edellämainituilta itse, uskallan väittää, että tunnet siitä huolimatta useamman ihmisen, jotka ovat ikuisella laihdutuskuurilla, jojoilevat painonsa kanssa tai vähän väliä kokeilemassa jotakin uutta dieettiä.

Muistan ikuisesti, kun minun mielestäni jo valmiiksi hoikka ystäväni päätti kokeilla legendaarista kaalikeittodieettiä. Hän voi jo ensimmäisten päivien aikana varsin huonosti ja parin päivän kuluttua hän pyörtyi kotonaan. Kuulostaako terveelliseltä? Niinpä.

Tammikuu ja vuodenvaihde on aina se aika vuodesta, kun lehtien kannet kirkuvat vinkkejä joulukilojen karistamiseen ja kuntosalit mainostavat tarjouksiaan uutta, urheilullisempaa elämäntapaa haikaileville. Terveemmän olon, paremman kunnon ja hyvinvoinnin tavoittelussa on aina positiivinen asia, kun se lähtee itsestä ja aidosti itseä kuunnellen. Syyllistävistä ajatuksista ja häpeästä ponnistava elämänmuutos tai salamaratkaisuja tarjoavat pikadieetit ovat kuitenkaan vain harvoin avain pysyvämpään elämänmuutokseen tai positiivisempaan kehonkuvaan.

Itse en ole koskaan sortunut kokeilemaan ihmedieettejä, mutta olen kyllä saanut osani bodyshamingista ja potenut ahdistusta epätäydellisestä kropastani. Siksi en epäröinyt hetkeäkään, kun minua pyydettiin mukaan Vaakakapinaan. Tämän kapinan kautta pyritään armollisempaan suhtautumiseen omaa itseä kohtaan ja halutaan kitkeä kaikenlainen inhottava painosta huomauttelu, syyllistäminen ja kiusaaminen. Vaakakapinan kantava ajatus on, että kestävä hyvinvointi alkaa mielestä ja itsensä hyväksymisestä – painonhallinta on vain prosessin sivutuote.

Vaakakapinan johtajana ja keulakuvana toimii toimittaja Jenny Lehtinen, joka kyllästyi paitsi pikadieetteihin ja huonon fiiliksen potemiseen omasta vartalostaan, myös siihen tapaan, jolla lihavuudesta puhutaan sekä mediassa että terveydenhuollon parissa. Ja Vaakakapina pyrkii sekä muuttamaan asenneilmapiiriä, että tarjoamaan konkreettisia, armollisia neuvoja siihen, miten pysyvän muutoksen saavuttaminen on mahdollista. Mukana projektissa ovat asiantuntijoina myös ravintoasiantuntija Patrik Borg, psykologi Satu Lähteenkorva ja liikunta-asiantuntija Timo Haikarainen

Jos oikeasti haluat pudottaa painoa, ihmedieetit eivät ole ratkaisu. Painonhallinta ja laihtuminen alkavat pääsi sisäisestä muutoksesta, jonka ytimessä ovat itsesi hyväksyminen ja kestävät muutokset. Kun opettelet tykkäämään itsestäsi, haluat tehdä itsellesi hyviä asioita – ja siitähän hyvinvoinnissa on kyse. Sen takia Vaakakapina haluaa kannustaa tekemään sellaisia asioita, jotka oikeasti tuottavat nautintoa ja iloa.

Painonpudotuksessa on harvoin ohituskaistaa ja pikaratkaisuja, vaan pysyvä muutos syntyy hitaasti. Laihdutuskuurit epäonnistuvat asiantuntijoiden mukaan 80-90% todennäköisyydellä. Siksi ei ole mitään järkeä kiduttaa ja piiskata itseään näännyttämällä. Onnellisuus tulee aina ensin ja kilot seuraavat perässä – eikä toisinpäin. Hirmuisen moni kehoonsa tyytymätön sortuu ”sitku”-ajatteluun, joka nojaa siihen, että kun paino- tai kroppatavoite on saavutettu, sitten voi viimein olla onnellinen ja elää haluamaansa elämää. Vaakakapina haluaa kannustaa ulos tästä ajattelusta ja siksi sen slogan kuuluukin: ”Lopeta laihdutus, aloita elämä”. Onnellisuus ei katso kiloja, joten muista, että elämä tapahtuu tässä ja nyt.

En itse ole koskaan kärsinyt ylipainosta, mutta sen sijaan olin nuoruusvuosinani luonnostaan aivan poikkeuksellisen pikkuruinen, kirjaimellisesti langanlaiha. Olin kasvuiässä ja söin kuin hevonen, mutta ruipeloon varteeni kilot eivät tarttuneet. Sen sijaan terveystiedon opettajani tarttui. Harjoittelimme terveystiedon tunnilla painoindeksin laskemista ja opettaja nöyryytti minua julkisesti pakottamalla minut kertomaan koko luokan edessä oman lukuni. Siinä sitä sitten joukolla kauhisteltiin, kuinka oppikirjan asteikon mukaan minun kuuluisi olla suunnilleen sairaalahoidossa. Tölväisy heitti vain lisää vettä myllyyn syömishäiriöepäilyille ja -syytöksille (täysin perättömille), joita sain kuulla ihan riittämiin liki päivittäin jo muutenkin.

Näin sitä oppi jo nuoresta pitäen, että oikein koskaan ei ole hyvä. Aina pitäisi olla hoikempi, pulskempi, muodokkaampi, pienempi, suurempi, pidempi, lyhyempi, sirompi, vahvempi, you name it. Kukaan ei säästy tältä myllytykseltä kokoon katsomatta. Totuus on, että painoindeksien kyttääminen, vaa’alla laukkaaminen, numeroiden mustavalkoinen tuijottelu, tiukkojen dieettien ehdoton noudattaminen, asioiden kieltäminen itseltä ja loputtomat vaatimukset tekevät viime kädessä hyvinvoinnille ja itsetunnolle vain hallaa. Ja sitä kautta ne myös ainoastaan hankaloittavat painonhallintaa, eivätkä suinkaan helpota sitä.

Olin astumassa puntarille muutama viikko sitten, kun vaaka kieltäytyi näyttämästä minkäänlaista lukemaa. Vaihdoin patterinkin, mutta näyttö vain pysyi pimeänä – hajonnut oli, mokoma. Harmittelin, että pitänee lähteä hankkimaan uusi, kunnes seisahduin ajatukseni äärelle ja muutin mieleni. Mihin minä muka vaakaa tarvitsen?

Olen jo vuosia kokenut, että paras mittari hyvälle ololle on se, miltä kehossa tuntuu, ei se, mitä lukemaa vaaka näyttää. Ja itse asiassa koen oppineeni tutkailemaan kehoni tuntemuksia niinkin hyvin, etten oikeastaan tarvitsee vaakaa kertomaan minulle, paljonko painan. Yleensä osaan arvioida painoni oikein suunnilleen kilon tarkkuudella ilman puntariakin. Ja totuus on, että se vaa’an lukema ei kerro vielä yhtään mitään siitä, miten hyvä olo minulla on. Mikä voisikaan olla parempi alku Vaakakapinalle kuin se, että heivaa koko vaa’an tyystin elämästään.

Tuntuu surulliselta, että omaa kehoa arvostetaan nykyään lähinnä sitä kautta, miltä se näyttää. Jokainen keho on oma ainutlaatuinen taideteoksensa, joka ansaitsee arvostusta. Olen vuosien varrella itse tehnyt töitä sen kanssa, että osaisin arvostaa omaa kroppaani ja koen, että arvostus alkaa ihan pienistä asioista. Miten puhut omasta kehostasi? Arvostaen, lempeydellä ja hyväksyen vai syyllistäen, haukkuen ja epäkohtia etsien. Myös minulla on päiviä, kun peilikuva ei tunnu ystävältä, mutta olen tehnyt tietoisen valinnan, etten hauku vartaloani. Mieleen piirtyy aivan erilainen kuva sen mukaan, miten itseään puhuttelee. Ei väheksytä itseä, eikä muita. <3

Painonhallintavallankumous käynnistyy nyt heti vuoden alussa ja projektin keskiössä toimii Facebook-yhteisö, jossa käydään vilkasta keskustelua onnistumisista ja matkan varrelle osuvista haasteista sekä jaetaan tietoa ja ihmisten omia tarinoita. lisäksi vuoden mittaiseen projektiin kuuluu 8-osainen, hyvinvoinnin ilmiöitä ja hyvinvointibisneksen nurjia puolia ravisuttava dokumenttisarja Jenny Plus, joka saa alkunsa ensi syksynä. Tämän tekstin myötä haluan kannustaa myös teitä muita olemaan lempeämpiä itsellenne ja liittymään mukaan positiivista kehonkuvaa välittävään Vaakakapinaan. Kuka on mukana?

Tags: hyvinvointi, I love food, treenikassi, yhteistyö

Categorised in: Elämä, Kauneus