4 x tyyli-inspiraatio syksyyn
Pari sanaa kulttuurisesta appropriaatiosta
36 246
Bongasin tänään todella mielenkiintoisen keskustelun Maria Veitolan Facebook-sivuilta. Veitola oli löytänyt vanhan 90-lukulaisen postikortin, jossa afrikkalaismies oli pukeutunut saamenpukuun ja kaikenlaista muutakin hämmentävää. Kortti oli herättänyt monenlaisia mietteitä kulttuurisesta appropriaatiosta ja Veitola pohdiskeli omaa pukeutumishistoriaansa kulttuurisen appropriaation näkökulmasta.
Veitolaa hävetti, että hän oli menneisyydessään pukeutunut kauniista afrikkalaiskankaasta ommeltuihin housuihin ja palestiinalaishuiveista tehtyyn mekkoon, koska tämän päivän tietämyksen valossa ne saatettaisiin tulkita kulttuurisesta näkökulmasta epäsopiviksi. “Kamalinta kaikesta on tietysti se että olen ajatellut noita afrikkahousuja (eivät muuten suinkaan ainoa menneisyyden afrikkalaiskankainen vaatekappaleeni) ja palestiinahuivimekkoja, ei pelkästään esteettisiä ja kauniina vaatteina, vaan myös jonkinlaisina solidaarisuuden ja kunnioituksen eleinä alkuperäisiä käyttäjiä kohtaan. Mutta mä olenkin vain alistanut ja tuottanut häpeää. Anteeksi!”
Avauksesta on syntynyt vilkas keskustelu, jossa kulttuurista appropriaatiota on pohdiskeltu monelta kantilta. Moni on avautunut nuoruutensa häpeällisistä tyylimuistoista, jotka nykypäivän mittarilla olisivat räikeitä esimerkkejä kulttuurisesta appropriaatiosta. Toisaalta keskustelussa on noussut esiin koko käsitteen hankaluus. Länsimaisissa valtakulttuureissa harrastetaan toki valitettavasti toisinaan ihan todella törkeää kulttuurista appropriaatiota, mutta onko kaikki vieraista kulttuureista lainaaminen tai inspiroituminen väärin? Ei tietenkään, mutta linjanveto tuntuu olevan vaikeaa.
Milloin voidaan katsoa, että on syyllistytty kulttuuriseen appropriaatioon? Miten paljon saa inspiroitua ilman, että saa otsaansa leiman kulttuurisesta riistämisestä? Entä jos vähemmistökulttuurin edustaja itse on antanut siunauksensa sille, että toisesta kulttuurista tuleva käyttää hänen kulttuurilleen ominaisia vaatteita, koruja tai muita elementtejä?
Koen itse kulttuurien appropriaation joiltakin osin ihan hitsin monimutkaiseksi asiaksi. Ymmärrän erinomaisen hyvin, että sorrettujen kulttuurien tunnusmerkkien omaksuminen omaan käyttöön ja mielivaltainen lainailu kaupallisiin tarkoituksiin ei ole ok. Kuitenkaan kukaan tavallinen pulliainen ei voi tuntea maailman jokaisen kulttuurin tunnusmerkistöä niin hyvin, että osaisi välttämättä edes huomioida, milloin on lainailtu sopimattomasti jostakin. Tai milloin on ylipäänsä edes lainailtu yhtään mistään. Toki on sellaisia tosi räikeitä ja selkeitä esimerkkejä kuten vaikkapa saamenpuku tai intiaanipäähineet ja muut paljon esillä olleet erittäin tunnetusti sorrettujen kulttuurien tunnusmerkit, jotka jo moni sivistymättömämpikin nykypäivänä tunnistaa epäkorrektiksi lainailuksi.
Mutta toisaalta tuntuu jotenkin älyttömän kapeakatseiselta sekin näkökanta, että mitään ei saisi muista kulttuureista omaksua ja rikastuttaa omaa elämää muualta poimituilla vaikutteilla. Ja tietenkään näin ei todellisuudessa edes ole, mutta moni on niin tuntosarvet pystyssä kulttuurisen appropriaation suhteen, että herkästi ollaan syyttelemässä siitä silloinkin, kun se ei oikeastaan edes ole aiheellista.
Mielenkiintoisena esimerkkinä keskustelussa nousi tapaus, jossa eräs keskustelija kertoi asuneensa Afrikassa ja käyttäneensä Senegalissa paikallisten suosimia kankaita ja perinnevaatteita, eikä kukaan ympärillä ollut pahastunut asiasta – pikemminkin päinvastoin. Ennemminkin hän sai paikallisilta kovasti kehuja ja kiitosta vaatteistaan. Paikalliset pitivät pelkästään hienona kunnianosoituksena, että muualta tullut haluaa pukeutua heidän perinnevaatteisiinsa, mutta Suomessa ollaan heti tietäväisinä heristelemässä sormea ja syyllistämässä, että siinä sitä nyt riistetään toista kulttuuria.
Tämä on ehkä juuri se juttu, mikä tuntuu hankalalta, että kun välillä ollaan niin kärkkäänä pahastumassa sellaistenkin puolesta, jotka itse eivät edes koe kulttuuriaan mitenkään riistettävän. Ja varmaankin myös tiettyjen kulttuurien sisällä on jossain määrin eriäviä näkemyksiä siitä, mikä on kulttuurista appropriaatiota ja mikä ei. Toiset ovat paljon omistushaluisempia ja tarkempia omasta kulttuuristaan kuin toiset.
Ostin itse pari vuotta sitten Japanista perinteisen haorin, kun niitä myytiin likimain jokaisessa vintage-liikkeessä ympäri Tokiota. Ja paikalliset suorastaan kannustivat hankkimaan kimonon tai haorin matkamuistoksi ja tuliaiseksi matkalta. Kun pääsin Suomeen ja puin kauniin haorin ylleni, sain välittömästi niskaani syytöksiä kulttuurisesta appropriaatiosta – suomalaisilta. Tuntui hämmentävältä. Kuitenkin kimono ja haori ovat Japanissa ihan arkivaatteita eivätkä mitään pyhiä kansallispukuja ja paikalliset itse mieluusti niitä myös turisteille kauppaavat. Toki näillekin vaatteille on omanlaisiaan perinteisiä pukeutumiskoodistoja, mitä pidetään missäkin tilanteessa ja miten vaate kuuluu pukea, jne. Mutta oma mielikuvani kuitenkin oli, että japanilaiset itse suhtautuivat varsin myönteisesti ajatukseen, että ulkomaalainen pukeutuisi heidän perinteiseen vaatteeseensa.
Toisaalta vaatteen alkuperälläkin tuntuu olevan merkitystä näissä asioissa. Onko eri asia, jos vaikkapa kimonon on saanut lahjaksi japanilaiselta ystävältä verrattuna siihen, että olisi itse ostanut sen omakseen esimerkiksi paikallisesta vintage-kaupasta? Ja kuinka kukaan ulkopuolinen sitten voi tietää, mikä kunkin vaatteen tausta on ja millaisena tämän vaatteen käyttäminen siten näyttäytyy? Voisi kuvitella, että jos on saanut afrikkalaisen perinneasun paikalliselta ystävältä lahjaksi, on vähintäänkin sallittua ja jopa toivottavaa, että asua myös käytetään. Ja jos lähtökohtaisesti kulttuurin edustaja itse ei koe kulttuuriaan riistettävän, jos muualta tullut pukeutuu hänen kulttuurilleen tyypilliseen asuun, voiko länsimaisen valtakulttuurin edustaja silloin syyttää toista kulttuurisesta appropriaatiosta?
Samaan aikaan mietin, että missä määrin inspiroituminen ja lainailu sitten on sallittua? Suoranainen kopioiminen on tietenkin itsestäänselvä esimerkki sopimattomasta lainaamisesta, mutta jos esimerkiksi inspiroituu muotokielestä tai kuvioista, onko sekin sopimatonta? Jos kimonon käyttäminen koetaan kulttuuriseksi appropriaatioksi, niin onko esimerkiksi kimono-mallisilla hihoilla varustettu aamutakkikin väärin japanilaista kulttuuria kohtaan?
Radiotoimittaja Ina Mikkola kommentoi Veitolan FB-sivulla heränneeseen keskusteluun näin: “Kyse on aika pitkälti siitä, että mitä merkityksiä jonkun vaatteen taakse kätkeytyy, ei siitä, että olisi sinänsä väärin lainata toisista kulttuureista. On ajattelematonta käyttää jotain vaatetta, jos ei tiedä sen alkuperäistä käyttötarkoitusta tai tarinaa, merkitystä, eikä se ns. kuulu itselle, omaan kulttuuriin. Sekalaisia perusvaatteita ja kankaita ihan mistä tahansa kulttuurista on ok käyttää ristiin, mutta kansallispuvut, päähineet, jotkut tietyt koristukset yms, joihin liittyy MERKITYKSIÄ, ovat eri asia.”
Tässä minusta tiivistettiin aika hyvin se, miksi koko kulttuurisen appropriaation käsite on tarpeellinen ja mihin sillä pyritään. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että etenkin näitä tosi alistettuja ja sorrettuja kulttuureja (kuten saamelaiset ja intiaanit) tulee suojella ja kunnioittaa, mutta koko kulttuurisen appropriaation käsite kärsii kyllä inflaation, jos homma menee sellaiseksi noitajahdiksi, jossa jokainen toisen kulttuurin vaate tai tunnusmerkki valkoisen länsimaalaisen yllä leimataan kulttuuriseksi appropriaatioksi.
Itse en missään nimessä ole mikään aiheen asiantuntija, ja let’s face it, harva meistä on. Tässä sitä yritetään luovia eteenpäin muita kunnioittaen ja ketään loukkaamatta, mutta jos olen onnistunut tahtomattani syyllistymään kulttuuriseen appropriaatioon, pyydän vilpittömästi anteeksi. Voi olla, että teen tässä asiassa virheitä vielä tietämättömyyttäni tulevaisuudessakin. Mutta olisi kiinnostavaa kuulla muiden mietteitä aiheesta sekä varsinkin teidän aiheesta enemmän tietävien ajatuksia ja viisautta postauksessa virinneistä kysymyksistä. Moni on näissä asioissa vähintäänkin yhtä pihalla kuin minä, joten olisi kivaa saada heräteltyä aiheesta rauhanomaista keskustelua ilman sitä lynkkaus-mielialaa. Nyt on oiva tilanne ystävällishenkisesti sivistää minua ja muita tietämättömiä, joille tämä aihe aiheuttaa päänvaivaa. :)
Photos: Vesa Silver
Tags: höpötyksiä, kulttuuri, Mietteitä elämästä, muoti
Categorised in: Kulttuuri, Matkat, Muoti
Let there be glitter
36 246