Atooppinen ihottuma – paljon enemmän kuin pinnallinen ihovaiva
Työnarkomaani ja lomajännitys
19 121
Reissasin eilisen blogijutun myötä pienelle mielikuvitusmatkalle. Valkean joulun sijaan haaveilen juuri nyt hiekkarannoista. Samujin rantakuvien lisäksi osasyy matkahaaveisiini on se, että muutama parhaista ystävistäni otti eilen nokan kohti Aasian lämpöä ja minä tuijottelen ikkunasta harmaata vesisadetta ihmetellen, miksi kummassa en lähtenyt mukaan.
Suunnittelin alun alkujaan tänä syksynä, että lähtisin ensimmäistä kertaa jouluksi jonnekin kaukomaille. Jostain syystä en silti kyennyt sitoutumaan reissusuunnitelmiin vielä siinä vaiheessa, kun matkojen ostaminen olisi ollut rahallisesti järkevintä. Vetkuttelin päätöksen kanssa niin kauan, että lopulta lentojen hinnat hipoivat sesongin käydessä kuumimmillaan jo pilviä. Ja sitten tuntuikin helpoimmalta ja järkevimmältä jäädä vain tänne kotikonnuille. Eikä siinä mitään, on aina mukavaa viettää joulua perheen parissa ja perinteisillä jouluruoilla herkutellen. Mutta jonakin vuonna teen vielä jotakin erilaista.
Olen sittemmin yllättänyt itseni monta kertaa miettimästä, miksi lähteminen tuntuu minusta niin vaikealta. Miksi en vain saa ostettua niitä lentolippuja? Ainakaan jos matka suuntautuu jonnekin yhtään kauemmas? Totuus taitaa olla, että minua ihan vähän pelottaa. En ole koskaan reissannut Aasiassa (yhtä Japanin reissua lukuunottamatta), Etelä-Amerikassa, Australiassa tai Afrikassa (yksi vanhempien kanssa tehty Egyptin matka poislukien). Joku sinne kauemmas tuntemattomaan lähtemisessä jännittää. Tuntuu ihan naurettavalta sanoa se ääneen – olenhan 32-vuotias.
Ehkä se on nimenomaan ikäkysymys. Kun matkustelua on tullut harrastettua lähinnä Euroopan sisällä ja ihan vähän Pohjois-Amerikassa, ja ikää on ehtinyt kertyä jo se 32 vuotta, kynnys hypätä ihan tuntemattomaan on siinä huomaamatta myös kasvanut. Jos kaukokohteita olisi plakkarissa jo iso liuta, ei varmaan jännittäisi yhtään.
Mutta ikää ja kilometrejäkin enemmän luulen syyn piilevän siinä, että minua jännittää päästää irti arjen rutiineista. Myös sen ääneen sanominen tuntuu ihan älyttömältä. Toiselle puolelle maapalloa reissaaminen vaatii automaattisesti enemmän aikaa, sillä kaukokohteeseen ei ole mitään järkeä lähteä kovin lyhyeksi aikaa. Ehkä olen jossain määrin työnarkomaani, mutta jostain syystä minua kuumottaa ajatus siitä, että joutuisin irroittautumaan töistäni moneksi viikoksi. Toki internet toimii toisella puolen palloakin, mutta jännittää, että pystyisinkö sieltä käsin hoitelemaan töitäni yhtä mutkattomasti tänne Suomen suuntaan. Vielä sitäkin enemmän ahdistaa ajatus siitä, että malttaisin jättää työt hetkeksi kokonaan. Että ihan lomailisin. Mitä se loma oikein on? Onko se jotain syötävää?
Viime kesänä riemuitsin havainnostani, kun keksin pitää vähän lomaa joka päivä. Annoin lounastaukojen venähtää surutta pitkiksi ja joskus sallin itselleni puolikkaita työpäiviä ilman syyllisyydentuntoja. Joku lukija huomautti tuolloin, että niin, sitä ”lomaa joka päivä” kutsutaan yleensä vapaa-ajaksi. Minua nauratti. Olinko todella niin vieraantunut todellisuudesta tässä yrittäjän hektisessä arjessa, että olin unohtanut tyystin vapaa-ajan käsitteen? Onneksi ihan siitä ei sentään ollut kyse, mutta kommentti kyllä herätteli.
Nyt olen herännyt siihen, että en enää osaa lomailla. Siis sillä tavoin oikeasti, että sallisin itseni olla tekemättä yhtään mitään vaikkapa viikon tai, herra paratkoon, peräti kaksi. Koska enhän minä voi. Olenhan yrittäjä. Veikkaan, että ajatus ei ole täysin tuntematon monelle muullekaan yrittäjälle. Tai ihan muuten vain työnarkomaanille.
Niin että ehkä otan nyt ensi vuoden tavoitteekseni sen, että pidän jossain vaiheessa vaikkapa kahden viikon ihan oikean loman. Vaikka väkisin. Ja pyristelen jännityksestäni yli ja lähden jonnekin kaukomaille.
PS. Jos on hyviä ehdotuksia kivoista kohteista, niin saa ehdottaa! Erityisesti Aasia ja Australia kiinnostavat tällä hetkellä.
PPS. Nämä kuvat ovat parin kuukauden takaa Laguna Beachilta, kun pääsin pariksi päiväksi työmatkan myötä nauttimaan lämpimästä säästä.
Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia
Tags: höpötyksiä, Mietteitä elämästä, reissussa
Mielikuvitusmatkalla
19 121
