Atooppinen ihottuma – paljon enemmän kuin pinnallinen ihovaiva
Tajunnanvirtaa ja hölötystä
12 113
En ole vieläkään päässyt tällä viikolla vaivanneesta aamukenkutuksestani, mutta aamuheräämisiä on helpottanut hiukan, että keksin lopettaa pimennysverhon käytön. Kun aamun sarastus (joka tosin myöhäistyy aamu aamulta) valtaa huoneen, heräily uuteen päivään tuntuu edes hitusen lempeämmältä. En tiedä, onko se tämä syksy vai mikä moista pahaa tuulta on tällä viikolla aiheuttanut, mutta herääminen ei ole varmaan koskaan ennen ollut yhtä tympeää ja vaikeaa kuin juuri nyt.
Eilen lääkitsin olotilaani jäämällä vain illalla kotiin, vaikka olisi ollut menoakin. Cocktail-mekon sijaan vedin päälle villasukat, linnoittauduin sohvannurkkaan ja tilasin Woltilla pizzaa kotiin. Sytytin ikkunalaudalle kynttilöitä, kaadoin mukiin (kyllä) viikonvaihteessa korkatun rieslingin jämät ja napsautin Netflixistä päälle Downton Abbeyn. Voi kuulkaa, maailmasta tuli heti parempi paikka.
Maailmasta on tullut parempi paikka myös siitä syystä, että keksin tällä viikolla neronleimauksen ryhtyä pitämään villasukkia öisin. Käytän yleensä nukkuessani yöpaitaa vain hyvin harvoin, koska jotenkin onnistun aina peiton alla kiemurtelemaan itseni sellaiseen solmuun sen kanssa (rauhallisesta nukkumistyylistäni huolimatta), että aamuyöstä se kuristaa tai puristaa jotenkin ikävästi. Yleensä myös palelen lähinnä varpaista, joten olen iloinen keksittyäni, että alushousut ja villasukat ovat oikein hyvä uniasu untuvapeiton uumenissa. Sen koommin ei ole viluttanut! Voisi toki ihmetellä, miksi en ole hoksannut pukea villasukkia aiemmin, mutta älkäämme keskittykö siihen. :D
On muuten aivan uskomatonta, millainen positiivisen energian ja rauhan lähde siisti ja kaunis koti voi olla. Koko syksyn jatkunut reissaaminen ajoi tilanteeni jossain vaiheessa siihen pisteeseen, että koti näytti aivan totaaliselta kaaokselta, kun ehdin matkojeni välissä käydä täällä vain purkamassa ja pakkaamassa. Toisin sanoen sotkemassa. Tuntui kamalalta palata reissuilta kämppään, joka näytti siltä, kuin hurrikaani olisi käynyt vetämässä pari kierrosta ympäri asuntoa (ja ne jotka ovat nähneet tilanteen livenä, tietävät, etten liioittele). Vaikka olen siivoamisen suhteen aika rento ja boheemi ihminen, kyllä se vain on niin, että sekasorron keskellä mieli ei lepää. Ainakaan minun mieleni.
Ehdittyäni hetken toipua matkojen jälkeisestä väsymyksestä ja kiiresumasta, otin pari viikkoa sitten urakakseni siivota kotini oikein kunnolla. Aikaa siinä meni, mutta samalla huomasi kuinka pää selkenee sitä mukaa, kun tavarat asettuvat paikoilleen ja katse pääsee viimein lepäämään tavarakasoista vapailla pinnoilla. Vaikka vieläkään ei ole täydellistä (liekö sellaista koskaan tuleekaan), kotona on tällä hetkellä ihana olla. Olen viime päivät käynyt istuskelemassa ja ihmettelemässä jokaisessa kotini nurkassa ihan vain sitä, kuinka kivaa ja nautinnollista on, että viimein pitkän kaoottisen ajanjakson jälkeen on siistiä.
Tälle viikolle on nyt sattunut useampi tällainen tajunnavirtahölötys, mutta sellainen on ollut oma mielialani juuri nyt. Monta suunnitellumpaa postausta odottaa tuolla julkaisuvuoroaan, mutta joskus on tarve vain hölöttää.
Translation: This week has consisted of wool socks, grumpy mornings, home delivered pizza, Downton Abbey, wine in a mug, candle light, good home vibes and cozy winter evenings all by myself.
Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia / @jennipupulandia
Tags: höpötyksiä, koti, Mietteitä elämästä
Categorised in: Elämä
Ihania neuleita Suomesta: Alina Piu AW16
12 113
