11 kommenttia

• 

  Sanna

  - 9.11.2016 11:48

  Täällä ollaan hyvällä fiiliksellä USA-kuulumisista huolimatta. Eilen kävin piiiitkästä aikaa salilla, iho-ongelmat ovat estäneet sen muutaman viikon ajalta (hikoilusta ärtyvä atooppinen iho on välillä to-del-la ärsyttävä). Kohta suuntaan hierojalle, joten bye-bye niskajumit. Lisäksi ulkona on niin kaunis talvinen auringonpaiste, että vois vaikka tavoistaan poiketen vähän liikuttua. :)

  Toivottavasti sullakin fiilikset nousee päivän mittaan. Tsemiä Jenni! ;-*

  Vastaa
• 

  Iida

  - 9.11.2016 11:57

  Täällö taas herättiin päivään nuhaisena ja kuumeisena, joten jätin suosiolla väliin tämän päivän luennot koulussa. Nyt sitten yritän parhaani mukaan tehdä etänä verkkokurssin tehtäviä ja muita koulujuttuja. Flunssasta huolimatta ei ole mitenkään erityisen huono päivä, aika tällainen tavallinen.

  Ja vielä lopuksi, mikä yhdysvaltalaisia vaivaa?! En voi ymmärtää…

  Vastaa
• 

  J/SH

  - 9.11.2016 12:03

  Kieltämättä silmät ristissä mennyt päivä aina aamuyöstä lähtien. Kyllähän ne viisaita puhuu kun puhuvat, että kännykän olisi parempi olla sängyn ulottumattomissa. Siihen sitä kuitenkin tarttui ja endorfiinit nousivat piippuun kun vaalistudiosta ilmeni erään herran johtotilanne. Eipä sitä viitsinyt enää silmiä ummistaa vaan studion parissa tuli vietettyä lähes koko aika. Onneksi ulos astumimen lumisateeseen ja hankeen rauhoitti vähän mieltä. Ulkona on siis samaan aikaan pirun kaunista että… hullua.

  Vastaa
• 

  Julia

  - 9.11.2016 12:31

  En ole varsinaisesti aamuäreä, mutta en siedä aamuisin meteliä ja haahuilen yleensä arkisinkin kahvikuppi kourassa ennen kuin pääsen käyntiin. Niinä aamuina, kun aamuäreys joskus iskee, olen pyrkinyt valjastamaan sen niin, että teen sen voimalla päivän epämiellyttävimmät työtehtävät pois alta. Örisen läppärille ja raivon vimmalla naputan esimerkiksi sen sähköpostin, jota olen lykännyt jo muutaman päivän tai pahimmillaan viikon. Toimii!

  Vastaa
• 

  Erika

  - 9.11.2016 16:34

  Aamulla katsoin teksti-tv:n enkä voinut uskoa silmiäni, vaan niitä piti hieroa pariinkiin kertaan. Käydessäni suuhygienistillä kuulin, että yhdessä hampaassa on alkava reikä ja toinen on tulehtunut… :/

  Kuuluu tähän päivään silti hyvääkin: mulla oli tänään työhaastattelu! :)

  Vastaa
• 

  suvi

  - 9.11.2016 17:49

  Joo, olihan toi vaalitulos aika tiukilla. Eihän tota oikein halua ees ajatella… Nyt on ihan jees fiilis, mutta liekö tää pimeys vai mikä mut viime sunnuntai oli aika alakuloinen olo, täytyy vaan kuunnella sitä omaa itseään. Tosin se on vähän hankalaa kun ei tiedä mistä olo johtuu. Tsemppiä kaikesta huolimatta! :)

  Vastaa
• 

  Lotsu

  - 9.11.2016 23:20

  Mun olotila on ollut tuon kuvailemasi kaltainen jo melkein koko syksyn, joten todellakin tiedän tunteen! Ihan kamalaa kun onkin yhtäkkiä jostain ihmeen syystä muuttunut ihan toiseksi ihmiseksi, kaikki ärsyttää ja menee pieleen ja suusta tulee pelkkiä sammakoita. Tällä viikolla ja erityisesti tänään on kuitenkin näkynyt jo vähän valoa tunnelin päässä: oon saanut ihan loistavia uutisia opiskeluun ja töihin liittyen, sain vihdoinkin tehtyä ja palautettua pitkään roikkuneen kouluhomman ja lisäksi ratkaistua yhden valtavan ongelman, joka on vienyt multa yöunet jo useampana yönä. Että kyllä se sisäinen aurinko täältä vielä esiin kaivetaan! :)

  Vastaa
• 

  Emma Wilde

  - 10.11.2016 09:29

  Hahaaa! Aamuäreys <3 Olen itse aina kuulunut niihin, joihin ei kannata ottaa kontaktia ennen klo 9 varsinkaan jos en ole saanut kahvia. Tämä tosin pätee vain läheisiin, vieraille en murise – enkä tietenkään koiralle. Miehelle kyllä – tyyppi herää ja on heti kuin hangon keksi, juttelee ja touhuilee kaikkea, ja mikä pahinta haluaa aina musiikkia soimaan… :D

  Vastaa
• 

  Aino

  - 10.11.2016 09:53

  Oi että, postauksesi sopii kyllä täydellisesti omiin tuntemuksiini. Viimeiset aamut ovat olleet ikäviä, ja tuntuu kuin takaraivossa piinaisi joku pieni peikko, jonka ainut tehtävä on muistuttaa minua tekemättömistä hommista ja lähestyvistä deadlineista.

  Jos joskus on aikaa, niin suosittelen lämpimästi ottamaan aamulla kunnon happihyppelyn. Raikas pakkassää aamuauringossa piristää kummasti.

  Itse toivoisin jokaisen Yhdysvaltojen vaalitulosta ihmettelevän yrittävän ymmärtää, miltä heidän kotimaansa näyttää köyhtyvän ja katoavan keskiluokan silmin. Valinta ei ollut varmastikaan helppo monelle amerikkalaiselle – politiikasta tietämätön äkkipikainen miljardööri vai poliittiseen eliittiin kuuluva sähläri? He halusivat muutosta ja tulla kuulluiksi. Hillary Clinton ei ole sitä pystynyt heille antamaan kaikesta työstään politiikan kentällä huolimatta.

  Kerran neljässä vuodessa näemmä Facebook täyttyy Yhdysvaltojen ulkopolitiikan asiantuntijoista, jotka ilmaiset pelkonsa ja huolensa tulevasta, sekä ennustavat kolmatta maailmansotaa. Todellisuudessa kauhean moni ei taida seurata päättäjien työskentelyä vaalien välisenä aikana. Jos kysyisin näiltä henkilöiltä, millaisia päätöksiä Clinton on tehnyt ulkoministerin roolissaan, aika monen korvat alkaisi punottaa.

  Parhaiten maailmaa eteenpäin vie toisten kuuleminen. Se, että yritämme ymmärtää toisiamme ja motiivejamme. Ja ennen kaikkea se, että yritämme tulla toisiamme vastaan niin mielipiteissä kuin ongelmanratkaisussa. Kansat ovat jo ihan tarpeeksi jakautuneita niin sosiaalisesti kuin taloudellisesti.

  Vastaa
  • 

    M

    - 11.11.2016 22:55

    Viisaita sanoja, Aino!

    Vastaa