Talven ihanimmat villahousut ja villapusero – kotimaista laatua suoraan Siikaisista
Ihan tavallinen
17 145
Kuulen tätä paljon niin blogin yhteistyökumppaneilta kuin seuraajiltakin, kun he kohtaavat minut naamakkain (tai näkevät minut Snapchatissa). Siis sitä, että ”kun sä olet niin ihanan tavallinen!” Se on minulle kohteliaisuus, joskin koen, että minä todellakin olen ihan tavallinen. Lähtökohtaisesti olen aika rento, mutkaton ja tavallinen typpi. En tiedä, mitä ihmiset odottavat minut kohdatessaan, mutta kaiketi tavallisuus on ihan positiivinen huomio, jos siitä erikseen jaksetaan mainita.
Suomessa sitä kohtaa huomattavasti vähemmän, mutta etenkin tuolla maailmalla tulee vastaan paljon bloggaajia, joilla on niin sanotusti kihahtanut hattuun. Olen seurannut välillä sivusta sellaista diivailua, että en ole ollut uskoa silmiäni. Noina hetkinä itselläni lähinnä käy mielessä myötähäpeä. Että keitä ne mimmit oikein kuvittelevat olevansa? Muotiblogipiirien kärjessä on tunkua ja voin kertoa, että jokaisen siellä paistattelevan tilalle on valmiina ponkaisemaan monta vähintään yhtä kiinnostavaa, lahjakasta ja tyylikästä kanssasisarta, jos erehtyy luulemaan itsestään liikoja ja ryhtyy käyttäytymään ylimielisesti. Veikkaisin, että matka suosion huipulta nobodyksi käy yllättävän vikkelään, jos yhteistyökuvionsa hoitaa huonosti, on yleisölleen töykeä ja diivailee lehdistömatkoilla.
Juuri siitä olen saanut useammaltakin yhteistyökumppanilta mukavaa palautetta, että olen nöyrä ja ystävällinen. Että minun kanssani on kiva tehdä töitä. Se on ihaninta palautetta, mitä työstään voi saada ja kiitän lämmöllä teitä kaikkia, jotka olette kertoneet mietteenne ääneen. Liian usein ihmiset antavat toisilleen palautetta tehdystä työstä vain silloin, kun siinä on jotakin huomauttamisen varaa. Liian usein ollaan hiljaa, kun ollaan tyytyväisiä.
Olen kiitollinen saamastani palautteesta, mutta uskallan myös sanoa, että uskon sen olevan totta. Minulla on korkea työmoraali ja pyrin aina olemaan reilu ja ystävällinen. Minä olen ihan tavallinen ja käyttäydyn myös sen mukaisesti. En voisi kuvitella diivailevani, koska mielestäni minulla ei ole varaa siihen – harvalla on. (Tosin en kyllä voisi kuvitella diivailevani edes, vaikka olisin Madonna. Se ei vain sovi luonteeseeni.)
Ehkä ikävimpiä blogiini koskaan saamistani lukijapalautteista ovat olleet juuri sellaiset, joissa minua on kuvailtu ylimieliseksi. Totuus on, etten usko, että kukaan minut kasvokkain kohdannut voisi kuvailla minua siten. Minä olen niitä ihmisiä, jotka uskovat ystävällisyyteen ja huomaavaisuuteen muita kohtaan. Uskon, että ystävällisyydellä pääsee elämässä jo aika pitkälle. Uskallan kyllä olla iloinen ja ylpeä omista saavutuksistani, mutta se ei minusta ole ylimielisyyttä.
Jos olen ihan tavallinen ihmisenä, niin koen olevani myös aika tavallinen pukeutujana. Kokeilen välillä näyttävämpiäkin juttuja ja minulla on oma vahva näkemykseni tyylistä, mutta en minä ole se ihminen, jonka perään päät kääntyvät kadulla katsomaan. Olen todella kiinnostunut tyylistä ja pukeutumisesta, mutta välillä mietin, kuinka huvittavaa onkaan, että juuri minä kirjoitan muotiblogia. Olenhan tyylillisesti loppujen lopuksi tosi tavallinen. Näen päivittäin kadulla naisia, joilla on huimasti mielenkiintoisempia asuja kuin minulla.
Välillä mietin tyylikkäitä ja kekseliäästi pukeutuneita blogikollegoitani katsellessani, että onpa hassua, että kuulun tähän samaan joukkoon arkisine tyyleineni. Vielä hassummalta tuntuu, että täällä Suomessa näinkin tavallinen mimmi voi saada Suomen parhaan muotibloggaajan tittelin. En tosin usko, että tuo titteli napsahti kohdalle niinkään oman tyylini ansiosta, vaan siksi, että nostan esiin kiinnostavia suomalaisbrändejä, käsittelen tyyliä yleisemmälläkin tasolla ja pohdiskelen muotimaailman ilmiöitä.
Ihan alun alkujaan tässä postauksessa oli tarkoitus puhua tästä asusta, joka on ihan tavallinen. Ajauduin sitten sivuraiteille, kuten huomaatte. Mutta kaikessa tavallisuudessaan rakastan tätä kokonaisuutta. Olen reissannut siinä ympäri Eurooppaa ja kirmannut kiireessä pitkin Helsingin katuja. Se on mukava, se on käytännöllinen, se näyttää kivalta ja kaikin puolin toimii. Mutta kun otimme Vesan kanssa tästä lookista kuvia, mietin mielessäni, että tässä sitä nyt kuvataan maailman tylsintä asua. :D Mutta sitten totesin, että on ihan ok olla tavallinen. Eikä tämä nyt ehkä ihan maailman tylsinkään sentään ole.
Veikkaan, että moni teistä saa juuri tästä nimenomaisesta lookista tuhat kertaa enemmän irti kuin kaiken maailman gaalamekoista. Vaikka tyyliä onkin ihana maustaa silloin tällöin kaikenlaisilla hullutuksilla, harva meistä pukeutuu joka päivä paljettihousuihin, revittelee kreiseillä hatuilla tai räjäyttää vastaantulijoiden tajuntoja mielikuvituksekkailla kuosiyhdistelmillään. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että joka päivä SAA pukeutua juuri niin näyttävästi kuin haluaa. Mutta on myös ihan ok sulautua joskus turvallisesti tapettiin. Jopa, vaikka sattuisikin olemaan muotibloggaaja. ;)
Translation: A perfectly ordinary outfit for you to be inspired by. :D
Takki // jacket COS*, paita // shirt Massimo Dutti, kashmirneule // cashmere sweater Ellos*, farkut // jeans Monki, kengät // shoes Filippa K, laukku // bag Lumi*, rannekello // watch Cluse*, sormus // ring vintage
* saatu blogin kautta / gifted
Photos: Vesa Silver
Tags: blogit, höpötyksiä, muoti, Päivän asut
Kauneuskuulumisia & vinkkejä talvi-ihon ja -hiusten hoitoon
17 145
