#silpomaton

Yhteistyössä Asennemedia & Solidaarisuus

Istun palaveripöydässä ja kyyneleet kuumottavat silmäluomieni takana. Tekisi mieli viedä kädet korvilleni ja huutaa. En tee sitä, mutta kaivan vaivihkaa nenäliinan taskustani, koska tunnen, että kohta silmissä tulvahtaa. Koskaan en ole itkenyt työpalaverissa ennen, mutta lopulta kyyneleet vain vyöryvät esiin taistelustani huolimatta. Hävettää.

En kuitenkaan häpeä itkuani, vaan sitä, miten vaikeaa minun on kuunnella Solidaarisuus-järjestön työntekijän kivuliaan yksityiskohtaista kertomusta siitä, mitä tytölle tarkalleen ottaen ympärileikkauksessa tehdään. Hävettää, että minun tekee niin pahaa edes kuunnella kuvausta siitä väkivallanteosta, joka aivan liian monelle tytölle tässä maailmassa on ihan arkitodellisuutta.

Muistan edelleen hetken, kun kuulin tyttöjen ympärileikkauksista elämäni ensimmäistä kertaa. Istuin elokuvateatterin salissa katsomassa somalialaissyntyisen mallin Waris Dirien elämästä kertovaa elokuvaa ”Aavikon Kukka”, joka heitti silmille karuja kuvia minulle täysin entuudestaan tuntemattomasta maailmasta. Dirien omaa historiaa peilanneen elokuvan ympärileikkauskohtaus jäi kummittelemaan ajatuksiin pitkäksi aikaa. Olin syvästi järkyttynyt, mutta samanaikaisesti tajusin, miten tärkeä tuo nimenomainen elokuvakohtaus oli. Se toi vaietun ilmiön kertaheitolla päivänvaloon ja parrasvaloihin. Jos maailma ei ennen tiennyt, mitä aivan liian monelle tytölle kaikessa hiljaisuudessa tehdään, nyt se tiesi.

Masai-heimon perinteisessä kulttuurissa Keniassa tytöt ympärileikataan 9-vuotiaina ja sen jälkeen heidät naitetaan välittömästi. Elizabeth Nkerestä oli määrä tulla 11-vuotiaana 65-vuotiaan miehen vaimo.

Vaikka en ehkä tuolloin osannut kanavoida järkytystäni minkäänlaiseksi järkeväksi toiminnaksi asian eteen, teki elokuva selväksi, että tyttöjen oikeuksissa on vielä valtavan paljon tekemistä maailmalla. Epäkohtia on toki valtavan monia muitakin, mutta tänään Tyttöjen päivänä minä haluan puhua teille nimenomaan ympärileikkauksista. Ja toivon, että ette peitä korvianne tai ummista silmiänne, vaikka mieleen piirtyvät kuvat saattavatkin olla järkyttäviä.

Tiedätkö sinä, mitä ympärileikkaus tytölle todellisuudessa tarkoittaa? Se tarkoittaa paitsi järkyttävää fyysistä tuskaa ja alistamista, myös sitä että tytöltä riistetään seksuaalisuus. Äärimmäisimmässä muodossaan se tarkoittaa käytännössä sitä, että naiselta poistetaan kaikki ulkoiset sukupuolielimet kuten klitoris ja ulommat häpyhuulet, ja tämän jälkeen koko alakerta ommellaan umpeen. Virtsalle ja kuukautisverelle jätetään pieni aukko. Myös lievempiä ympärileikkauksen muotoja esiintyy, mutta kaikkiin niihin liittyy klitoriksen vahingoittaminen tai poistaminen.

Ja kun käytän sanaa poistaa, tuo siisti ja kliininen sanavalinta antaa ihmismielelle mahdollisuuden sensuroida tästä toimenpiteestä ajatuksissa sellaisen siedettäväksi kaunistellun mielikuvan, jonka kanssa se pystyy elämään. Mutta minä en halua, että te pystytte elämään tämän ajatuksen kanssa. Käytännössä poistaminen tarkoittaa sitä, että sukupuolielimet leikataan irti veitsellä, partaterällä tai lasinsirulla ilman minkäänlaista kivunlievitystä.

Voi vain kuvitella, millaista tällaisesta toimenpiteestä on yrittää toipua, fyysisesti ja henkisesti. Naisen sukuelimissä on valtavasti hermopäätteitä ja verisuonia, mikä tekee toimenpiteestä äärmmäisen kivuliaan ja verenvuodosta runsasta. Millaista mahtaa olla käydä vessassa tai yrittää huolehtia hygieniastaan, jos alapää on käytännössä ommeltu umpeen? Miltä mahtaa kaiken tämän jälkeen tuntua seksi? Entä miten käytännössä onnistuu synnytys? Silpominen tekee tulevista synnytyksistä hengenvaarallisia sekä äidille että vauvalle. Lisäksi se aiheuttaa valtavia kipuja sekä erilaisia kroonisia tulehduksia. Moni saa myös HIV-tartunnan likaisista leikkausvälineistä. Tällaisten asioiden kanssa elää silvottu tyttö, jos nyt siis edes selviää hengissä, sillä moni kuolee verenhukkaan tai silpomisen aiheuttamiin tulehduksiin ja komplikaatioihin jo pian toimenpiteen jälkeen.

13-vuotias Serina Lorna Mpoe pakeni ympärileikkausta kolme vuotta sitten kotikylästään. Hän unelmoi lentokapteenin ammatista.

Miksi ihmeessä tällaista kauheutta ylipäänsä tehdään? Vastoin monia virheellisiä käsityksiä silpomisella ei ole mitään tekemistä islamin tai minkään muunkaan uskonnon kanssa. Tälle julmalle mutta syvään juurtuneelle perinteelle ei siis ole minkäänlaisia lääketieteellisiä tai uskonnollisia perusteita, mutta perinteet ulottuvat tuhansien vuosien taakse. Ja mistään pienestä marginaali-ilmiöstä ei ole kyse: UNICEFin mukaan tälläkin hetkellä maailmassa on noin 200 miljoonaa silvottua tyttöä ja naista yli 30 maassa – nuorimmat heistä ovat alle 5-vuotiaita.

Monessa maassa ympärileikkaus on aikuistumiseen liittyvä siirtymäriitti, joka on perinteisesti suoritettu tytön tullessa murrosikään 12-14-vuotiaana. Koska moni tyttö on kuitenkin alkanut kapinoida toimenpidettä vastaan ja osa esimerkiksi karkaa kotoa silpomisen pelossa, ympärileikkauksia on alettu tehdä yhä nuoremmille ja nuoremmille. Esimerkiksi Keniassa ympärileikkaus suoritetaan nykyään tytölle tavallisesti 9-vuotiaana.

Saattaa kuulostaa absurdilta, mutta kulttuuriset uskomukset elävät niin syvässä, että tarkoitusperät ympärileikkauksen taustalla ovat vilpittömät ja hyvät: silpomisen todella uskotaan olevaan tytölle hyväksi. Sen uskotaan vahvistavan tyttöä ja auttavan häntä varttumaan terveeksi, kunnialliseksi ja siveelliseksi naiseksi. Terveyshaittoja silpomista harjoittavissa kulttuureissa ei osata yhdistää ympärileikkauksiin. Ja koska käytännössä kaikki tytöt ympärileikataan, sosiaalinen paine ja huoli tytön tulevaisuudesta ajavat jatkamaan perinnettä. Leikkaamattomien tyttöjen pelätään kasvavan kunniattomiksi ja moraalittomiksi, jäävän naimattomiksi ja joutuvan prostituoiduiksi – pahimmassa tapauksessa heistä tulee yhteisöjen hylkiöitä.

Mercy Tiaulei Leshiniga, 14. ””Isäni on kuollut, isän veljet maksoivat koulutuksemme. Kun olin seitsemännellä luokalla, isän veljet kieltäytyivät maksamasta koulumaksujani ja halusivat, että minut ympärileikataan ja että menen naimisiin. Tiedän sulhaseni: hän on vanha mies. Näin myös, miten isosiskoni leikattiin ja hän joutui naimisiin. Veljeni sen sijaan käyvät koulua edelleen. Masai-heimossa, johon kuulun, tytöillä ei ole samoja oikeuksia kuin pojilla. Äitini sopi pastorien kanssa siitä, että karkaisin tänne. Äiti auttoi minua, vaikka tiesi joutuvansa kotikylässä suuriin vaikeuksiin, jos tytär katoaa. Äidilleni on kuitenkin tärkeintä, että pääsen kouluun. Ympärileikatut tytöt joutuvat naimisiin eivätkä voi jatkaa koulunkäyntiä.””

Ympärileikkauksia suoritetaan tytöille niin Afrikassa, Aasiassa kuin Etelä-Amerikassakin. Solidaarisuus on tehnyt silpomisen vastaista työtä Somalimaassa jo 10 vuoden ajan ja tämän vuoden alusta lähtien se on aloittanut työn myös Keniassa. Kenian kisii-yhteisössä tyttöjen sukuelinten silpominen on pitkään elänyt perinne ja jopa 96% tytöistä silvotaan, vaikka ympärileikkaukset ovat maan laissa kiellettyjä. Niin kauan, kun ympärileikkauksiin liittyvät uskomukset kuitenkin elävät vahvassa, lakia ei käytännössä kunnioiteta – eikä toimenpiteen paikoin edes tiedetä olevan laitonta, koska lakia ei juuri valvota eikä tieto välttämättä lukutaidottomuudestakaan johtuen kulje.

Karmean perinteen kierre voidaan katkaista, kun yhteisön sisällä saadaan levitettyä tietoa silpomisen haitoista ja yhteisön omat tärkeät mielipidevaikuttajat saadaan mukaan puhumaan asian puolesta. Keskeisiä hahmoja yhteisöissä muutoksentekijöinä ovat opettajat, rehtorit, uskonnolliset johtajat, lääkärit, viranomaiset sekä luonnollisesti äidit ja isät. Tärkeimpien mielipidevaikuttajien joukkoon kuuluvat myös rohkeat naiset, jotka ovat välttyneet silpomiselta ja uskaltavat nousta esiin omilla kasvoillaan ja täten hälventää ympärileikkaamattomiin liittyviä ennakkoluuloja sekä kumota valheellisia uskomuksia. Tärkeää on myös, että silpomisen uhrit kertovat toimenpiteen aiheuttamista vaivoista ja haitoista. Kaupungeissa tietoa on paremmin saatavilla, mutta tilanne on huonompi etenkin maaseudulla, missä ihmisillä ei välttämättä ole samalla tavoin tietoa omista oikeuksistaan tai toimenpiteen terveyshaitoista.

Saattaa tuntua yllättävältä, mutta Solidaarisuus-järjestöstä kerrotaan, että miehet ja isät ovat nousseet merkittävään rooliin silpomisen vastustajina saatuaan tietoa terveyshaitoista. Perinnettä ylläpitävätkin ensisijaisesti äidit, joiden tavoitteena on taata tyttärilleen turvattu tulevaisuus kunniallisena naisena sekä menestys avioliittomarkkinoilla, mutta moni isä on noussut tytärtensä ympärileikkauksia vastaan. Toisaalta on ehkä myös alettu tajuta silpomattomuuden vaikutuksia naisen seksuaalisuuteen – on viime kädessä kuitenkin molempien etu, että seksi ei ole naiselle valtavan kivuliasta ja epämieluisaa. Ja kun mies uskaltaa ottaa vaimokseen leikkaamattoman naisen ja vastustaa tytärtensä silpomista, merkitys asenneilmapiiriin on valtava.

Masai-tytöt Isina ja Naserian päivä ennen suunniteltua ympärileikkausta. 

Kestävä muutos lähtee yhteisön sisältä ja mitä useammat silpomattomat naiset rohkenevat julkisesti astumaan esiin, sitä tavallisempaa ja hyväksytympää siitä tulee. Kun huomataan, että leikkaamattomat naiset ovat aivan tavallisia, kunniallisia naisia, myytti silpomattomuuden ympärillä hälvenee.

Kaikkein tärkeintä yhteisöjen sisällä on siis tiedonvälitys sekä mielipidevaikuttajien tavoittaminen. Onnistuminen tavoitteessa eli silpomiskulttuurista luopumisessa vaatii kuitenkin kollektiivista päätöstä, koska perheet uskaltavat päästää irti perinteestä vasta, kun he voivat luottaa muidenkin perheiden tekevän samoin. Silpomattomuudesta on luotava uusi normi, koska vain siten voidaan varmistaa, että silpomaton tyttö saa yhtä vahvan sosiaalisen statuksen kuin silvottu eikä ratkaisu aiheuta hänelle ongelmia. Siksi on äärimmäisen tärkeää päästä vaikuttamaan paikan päällä ihmisten asenteisiin. Ja tässä Solidaarisuus on onnistunut: puolen vuoden aikana järjestetyissä koulutuksissa ja keskustelutilaisuuksissa Keniassa on tavoitettu yli 1400 kisii-yhteisön jäsentä. Ja valistus tuottaa tulosta, sillä paikalliset opettajat haluavat jo silpomisen vastaisen teeman mukaan viralliseen opetussuunnitelmaan.

Matka asennemuutokseen on pitkä ja hidas, kun otetaan huomioon, että puhumme maista, joissa esimerkiksi tasa-arvoa ei käytännössä ole. Köyhyys, tiedon ja koulutuksen puute sekä naisiin kohdistuva väkivalta ovat kehityksen jarruja näissä maissa. Paljon on kuitenkin jo saatu aikaan ja pysyvään muutokseen päästään, kun mukaan saadaan kokonaiset yhteisöt ja valistustyö tapahtuu paikallisten aktiivien ja vapaaehtoisten avulla, jotka levittävät tietoa silpomisen haitoista ja järjestävät tilaisuuksia, joissa tabua murretaan avoimella keskustelulla. Paikalliset mielipidevaikuttajat osaavat myös löytää oikeita keinoja kommunikoida asiasta ja ratkoa ongelmia oman yhteisönsä sisällä. Solidaarisuuden rooli kokonaisuudessa on tarjota paikallisille kumppaneille tukea, koulutusta, rahoitusta ja asiantuntemusta sekä valvoa ja seurata toimintaa.

Tämänhetkisen työn hedelmistä saadaan todennäköisesti kunnolla nauttia vasta 10-20 vuoden päästä, kun valistuksen ilmapiirissä kasvaneilla naisilla alkaa vähitellen olla omia lapsia. Monien kohdalla vahinko on ehtinyt jo tapahtua, mutta koulutus suojaa viimeistään nyt koulussa olevien tyttöjen omia tulevia tyttäriä.

”Isoäitini ja äitini olivat molemmat ympärileikkaajia. Äitini kuitenkin säästi minut silpomiselta, mistä olen hänelle kiitollinen. En aio ympärileikata omia lapsiani. Tunnen itseni vahvaksi ja ylpeäksi lasteni takia. Minulle vapaus tarkoittaa valinnan- ja sananvapautta.” Doreen Cheptoyek lapsensa Amos Kiprotichin kanssa.

Kun minua pyydettiin mukaan Solidaarisuuden #silpomaton-kampanjaan, ei minun tarvinnut miettiä hetkeäkään. Halusin ehdottomasti olla mukana taistelemassa tätä julmaa ihmisoikeusloukkausta vastaan. Täältä Suomesta käsin tyttöjen ympärileikkauksia vastustavaa työtä voi tukea ihan vain levittämällä sanaa asiasta, mutta konkreettisemmin apuaan voi tarjota myös tukemalla järjestöä rahallisesti joko kuukausilahjoittajana tai kertalahjoituksella.

#silpomaton-kampanjaan ovat lähteneet muutoksentekijöiksi myös esimerkiksi näyttelijä Iina Kuustonen, presidentti Tarja Halonen sekä palkittu ja kiitelty valokuvaaja Meeri Koutaniemi, jonka pysäyttäviä kuvia Keniasta sain myös käyttää tässä jutussa kuvituksena. Kuvat ovat osa poikkeuksellista kuvasarjaa, joka on herättänyt valtavasti huomiota Suomen lisäksi myös ulkomailla. Naisten ympärileikkauksia käsittelevä valokuvasarja on palkittu mm. Vuoden lehtikuvat -kilpailussa sekä kansainvälisesti Saksassa, Ranskassa ja Yhdysvalloissa. Koutaniemi on omalla työllään ollut merkittävästi tuomassa tätä ihmisoikeusrikkomusta julkiseen keskusteluun ja ihmisten tietoisuuteen niin Suomessa kuin maailmallakin.

Mikäli haluat kuulla tästä aiheesta lisää, Liv-kanavalla esitettävässä Pahan jälkeen -dokumenttisarjassa Meeri Koutaniemi ja Arman Alizad keskustelevat tällä viikolla tyttöjen ympärileikkauksista to 13.10.2016 klo 22-23. Samaa teemaa on helmikuun lopulle asti esillä myös Kiasmassa, jossa nähdään muun muassa näitä Meeri Koutaniemen ottamia palkittuja valokuvia Keniasta.

Suosittelen myös lämpimästi tutustumaan Kenian Kisiistä kotoisin olevan 27-vuotiaan Grace Kerubon blogiin, jossa hän puhuu todella avoimesti mietteistään liittyen kisii-naisten elämään, ympärileikkauksiin ja silpomisen vastaiseen työhön. Paikallisessa Manga Heart -järjestössä työskentelevä Grace on omistautunut naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja ympärileikkauksia vastustavalle työlle yhteistyössä Solidaarisuuden kanssa.

Millaisia mietteitä tämä kaikki teissä herättää? Puhutaanko tyttöjen ympärileikkauksista tarpeeksi vai tuliko tässä teille ihan uutta tietoa? Haluan rohkaista teitä kaikkia kanssani mukaan muutoksentekijöiksi. Oletko mukana?

Photos: Meeri Koutaniemi

Tags: Mietteitä elämästä, yhteistyö

Categorised in: Elämä, Kulttuuri